What are you doing here?! [VALMIS]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Pe Maalis 30, 2012 1:24 am

// Desti ja Minho ! :DD //

torstai 5. huhtikuuta 2012, 1. kerros

Jaejoong Kim

Uusi lukuvuosi.
Jae istuskeli työpöytänsä ääressä leuka tuettuna kämmeneensä ja selaili kalenteriaan hajamielisesti. Pari viimeistä viikkoa kalenteri oli ollut käytännössä tyhjä, vaikka oli hänellä silti ollut tekemistä kokeiden tarkistamisessa ja seuraavan lukuvuoden suunnittelussa (vasta toista opettajavuottaan aloittelevana ei hänelle ollut ehtinyt vielä syntyä oikein rutiinia, jolla pidempään opettajana toimineet saivat opetettua joka vuosi samat asiat uudelleen ja uudelleen sen enempiä ajattelematta). Silti kalenterin aukeamat täynnä uusien lukujärjestyksien mukaisia oppitunteja ja kokouksia näytti huomattavan masentavalta.
Ei siinä sinänsä mitään, Jae piti työstään ja odotti mielenkiinnolla uusia tunneille ilmestyviä naamoja, mutta olisi loma voinut pidempäänkin kestää. Parissa viikossa kerkesi tuskin hengähtää ja sitten pitkin jo kömpiä takaisin opettajakunnan joukkoon.

Opiskelijoilla päivä alkaisi vasta yhdentoista maissa, sillä tälle päivälle ei kauheasti ohjelmaa ollut luvassa, mutta opettajat olivat saaneet raahautua paikalle jo yhdeksään mennessä. Sillä hetkellä kello veteli noin viittä vaille, ja suurin osa oli jo kömpinyt paikalle kaivelemaan pöytiään, juoruamaan ja litkimään opettajainhuoneen nurkasta olevasta automaatista haettua vähän kitkeränpuoleista kahvia.
Jae työnsi silmälasejaan paremmin nenälleen keskittyessään tuhertamaan koripallokerhon treenejä kalenteriin (vaikkei hänen tarvinnutkaan varsinaisesti olla läsnä kuin silloin tällöin) ja miettiessään järjestelyjä koskien sekä tyttöjen että poikien koripallojoukkueiden täydentämistä. Noh, Zicolle ei varmasti olisi ongelma eikä mikään poimia uusista tulokkaista niitä lupaavimpia ja innokkaimpia tapauksia.
Vaaleahiuksinen oli niin keskittynyt omiin juttuihinsa ja kahvinsa kittaamiseen, ettei edes tajunnut Yoshikin saapuneen huoneeseen jonkun muun kanssa.

// Tulipas vähä köykäne nopee alotus :::: DD //


Viimeinen muokkaaja, Shui pvm Pe Kesä 08, 2012 3:02 am, muokattu 1 kertaa

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vierailija lähetetty Su Huhti 01, 2012 5:13 am

Minho Lee

Aamu oli alkanut hyvin. Hänellä oikeastaan kaikki tuntui menevän juuri kuin ne oli tarkoitettu - eli täydellisesti. Aamulla herääminen ei ollut tehnyt vaikeaa, vaikka joskus unilääkkeistä herääminen tuntui tuskalliselta. No, hän kuitenkin jaksoi hyvin herätä lopulta. Hän oli saanut syötyä, luettua lehteä, kerättyä tavaroitaan kasaan hienossa kerrostaloasunnossaan, jossa oli asunut vasta muutaman viikon. Hän oli valmis kohtaamaan ensimmäisen työpäivänsä uudessa koulussa. Varsinkin koska opetettava asia oli sen verran helppo ja hänelle tuttu. Joten, hän oli pistänyt itselleen ylleen aamulla tummat mustat housut, sekä valkoisen kauluspaidan jonka päällä oli siisti, mutta rennon oloinen musta puvuntakki. Hän tunsi itsensä tyylikkääksi ja tiesi myös muiden ajattelevan sitä jos hän kävelisi muiden ohitse.
Kun oli saanut tehtyä kaikki aamuasiat, Minho oli suunnannut parkkihallissa olevalle autolleen, käynnistänyt moottorin, pistänyt aurinkolasit päähänsä ja lähtenyt kohti uusia seikkailuja.

Minhosta oli rentouttavaa aloittaa kaikki melkein alusta. Hänestä oli mukavaa pitää taukoa työstään, jota hänen ei tehnyt mieli edes kauheasti ajatella. Hän pystyisi myös olemaan lähempänä kotipaikkaansa, eikä olla aina niiden amerikkalaisten ympäröimänä. Mutta kuitenkin sen verran kaukana kotipaikastaan, että kukaan tuskin tunnistaisi häntä. Ei kohtaisi vanhoja tuttuja. Ehkä Minho oli tietyllä tavalla raukkamainen pelkuri, mutta hän piti tätä oikeutettuna.
Lopulta herra pääsi koulunparkkipaikalle, nousi ulos autostaan ja lukitsi ovet lähtiessään kohti rakennusta. Siellä hänen oli tarkoitus kohdata koulun rehtori - joka oli kyllä tietyllä tavalla hieman erikoinen tapaus - ja tämä esittelisi hänet koulun opettajille ennen kuin nuoret aloittaisivat koulun. Minho vilkaisi rannekelloaan ja totesi sen olevan suunnilleen varttia vaille yhdeksän. Hänhän oli hyvissä ajoin, hän ajatteli ja löysikin sitten rehtorin sovitusta tapaamispaikasta. Minho ystävällisesti tervehti uutta pomoaan ja kuunteli puolella korvalla tämän selitystä ties mistä. Hän antoi katseensa kierrellä sisällä, kun seurasi rehtoria koulun käytävillä.

Pian he ilmestyivätkin ilmeisesti opettajahuoneen ovelle ja Minho veti rauhoittavasti henkeä sisään ja astui sitten rehtorin perässä sisällä tämän avatessa oven. Asettui rehtorin vierelle rennon oloisena, ottaen aurinkolasit pois päästään samalla kun rehtori esitteli hänet opettajille yhteisesti. Hän ei kauhean tarkkaan kuunnellut miten rehtori hänet esitteli, vaan antoi katseensa kiertää opettajienhuoneessa ja pikaisesti pysähtyä opettajissa jotka olivat jo tulleet paikalle. Tutkimusmatkaltaan hänet herätti kuitenkin lopulta eräs nimi, jota hän ei ollut maininnut pitkään aikaan edes omassa päässään – sen verran tuskallista se oli.
”… Jaejoong Kim, sinähän voisit näyttää herra Leelle paikkoja.” Minho käänsi päänsä heti kohti rehtoria hämillään. Räpytti muutaman kerran silmiään ja jostain syystä toivoi, että ne aurinkolasit olisivat edelleen hänen kasvoillaan. Lopulta hän yritti löytää herran joka omisti kyseisen nimen. Tokihan maailmassa oli useampia Jaejoong Kimejä, eikö vain? Hän tunsi käsiensä hiukan hikoavan, vaikka yritti pitää kasvonsa peruslukemissa. Lopulta hän taisi tavoittaa nimen omistavan miehen kasvot ja Minho kalpeni hiukan, yrittäen nielaista hermostuneisuutensa pois. Ei tämä voinut olla totta, eihän?!

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Su Huhti 01, 2012 6:27 am

Jaejoong Kim

Jae ei olisi osannut edes sairaimmissa kuvitelmissaankaan saada aikaan skenaariota, joka juuri oli todellisuudessa tapahtumaisillaan ja joka heittäisi sekä hänen että Zicon ja kolmannen asianosaisen elämät joksikin aikaa harvinaisen pahasti raiteiltaan.
Pahaa-aavistamatta Jae oli uppoutunut askareisiinsa, eikä edes tajunnut kuunnella, mitä huoneeseen saapuneella rehtorilla oli asiaa ennen kuin hänen korviinsa särähti nimi jostain suoraan menneisyydestä. Nimi, jota hän ei ollut kuullut saatikka ajatellut aikoihin, ja joka sai hänet melkein purskauttamaan kahvit suustaan.
" - Minho Leen, joka on ammatiltaan journalisti ja valokuvaaja, ja aloittaa meillä tänään valokuvauskerhon ohjaajana - ", Jaen katse singahti ylös papereista, kun hän etsi pikavauhtia katseellaan sen henkilön, johon Yoshiki viittasi.
Maailmassa oli useitakin henkilöitä, joiden nimi oli Minho Lee, mutta totta kai Jaen mieleen ensimmäisenä pamahti se Minho Lee. Se Minho, jonka kanssa Jae oli seurustellut useamman vuoden lukioaikoina ja sitten toinen oli sanaakaan sanomatta kadonnut Amerikkaan opiskelemaan journalismia, eikä Jae ollut kuullut toisesta sen koommin.

Jae tunsi koko kehonsa jännittyvän, kun hän laski silmänsä tummahiuksiseen mieheen Yoshikin vieressä (otettuaan ensin lähinäköä korjaavat silmälasinsa päästään).
Ei. voi. olla. totta.
Jae jäi tuijottamaan suu järkytyksestä kuivuneena miestä, jonka henkilöllisyydestä ei ollut kertakaikkiaan epäilystäkään. Hän ei ollut nähnyt toista moneen vuoteen, mutta silti hän olisi tunnistanut toisen vaikka unissaan. Jae ei todellakaan tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tilanteesta ajatella. Mitä Minho täällä teki?
Ja koska tilanne ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi paha, päätti Yoshiki vielä pahentaa sitä. Kuultuaan nimensä Jae sätkähti silminnähden värin paetessa kasvoiltaan, ja laski katseensa salamannopeasti alas, jotta otsalla roikkuvat vaaleat hiukset peittäisivät osan hänen kasvoistaan. Tietysti oli vähän naurettavaa yrittää piilotella, koska joka tapauksessa hän joutuisi jossain vaiheessa kohtaamaan toisen.

Koottuaan hetken itseään Jae nousi äärimmäisen huteran tuntuisille jaloilleen pyyhkien vaivihkaa kevyesti täriseviä ja hionneita käsiään harmaisiin farkkuihinsa, kun Yoshiki oli tuijottanut häntä käskevästi hyvän aikaa. Mielessään hän kirosi rehtorin niin alas kuin mahdollista, sillä miksi tämän oli pitänyt valita kaikista juuri hänet. Olihan tarjolla muitakin! Eihän Yoshiki tiennyt, että hänellä ja Minholla oli menneisyys, mutta jos tämänkin seikan otti pois laskuista, ei Jae itsekään olisi valkannut mielellään syrjäänvetäytyvää itseään tekemään ensimmäisenä tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa.
Jae päätyi siihen vaihtoehtoon, että taisi olla paras esittää kuin hän tapaisi juuri aivan tuntemattoman ihmisen ensimmäistä kertaa. Se oli parempi vaihtoehto kuin mikään muu, mitä hänen mieleensä tuli. Hermostuneesti mies käveli huoneen läpi Yoshikin ja Minhon luo, ja pakotti itsensä kohottamaan katseensa tummahiuksiseen, eikä jäänyt epäilystäkään siitä, etteikö toinen olisi myös tunnistanut Jaea.
"Jaejoong Kim", hän ojensi epävakaan kätensä toiselle käteltäväksi näyttäen kaikesta peittelystä huolimatta lähinnä peuralta ajovaloissa.
Vaaleahiuksinen rukoili mielessään, että tämä olisi vain sairasta unta ja hän heräisi kohta sängystään.

// nyt lopetan ennen ku venyy ihan mahottomaks ::: D Minä tällä hetkellä --> click RAUKAT ! //

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vierailija lähetetty Su Huhti 01, 2012 7:19 am

Minho Lee

Minho antoi katseensa tuijottaa sitä, jonka nimen hän oli äsken kuullut. Toinen selvästi oli myös vaivaantunut, mutta oliko se mitenkään ihme? Minhon päässä pyöri ainakin tuhat asiaa kerralla juuri nyt. Hän mietti kuumeisesti mitä hänen kannattaisi tehdä. Jokin hänen päässään kehotti juoksemaan ovesta ulos ja eikä enää koskaan astua jalallakaan Aasian maanosiin. Pysyä siellä Amerikassa tai Euroopassa, eikä ollenkaan katso taakse.
Mutta miten ihmeessä tämä oli mahdollista? Kaikista maailman kouluista ja urista hän oli juuri lähtenyt sille tielle, jossa kohtaisi sen henkilön, jota oli vältellyt näkemästä ja ajattelemasta monta vuotta. Sen henkilön, jonka sydämen hän oli varmasti särkenyt – olihan hän särkenyt omansakin. Henkilön, joka oli kerran hänelle kuin aurinko oli ihmiskunnalle. Henkilön.. Jonka hän oli jättänyt lähtiessä Amerikkaan, eikä hän ollut kauheasti katsonut taakseen. Mutta millä todennäköisyydellä tämän hetkinen tilanne oli mahdollinen? Että hän oli juuri astunut samaan huoneeseen missä toinenkin oli? Tämän täytyi olla unta, täysin mahdoton tilanne tai… Jokin todella hauska pila!

Hän katsoi kuinka rehtorin painostuksen alla tuo tuttu henkilö nousi lopulta ylös, ja selvästi hermostuneena alkoi tehdä tietä kohti Minhoa. Journalisti oli elämänsä aikana kokenut paljon asioita, mutta kyllä tämä vei juuri voiton sillä hetkellä kaikesta. Hän pyyhki käsiään vaivihkaa housuihinsa, alkaen lopulta koota itseään. Hän veti hiukan syvää henkeä, yrittäen saada itselleen tietyn mielenrauhan. Hän kyllä pystyisi tähän ja kenties hän heräisi lopulta omassa sängyssään, kun tämä olisi mennyt tiettyyn pisteeseen saakka. Aina sai toivoa parasta, eikö?
Kun toinen asteli lähemmäksi ja lopulta saapui hänen eteensä – katseet kohtasivat. Maailma tuntui liikkuvan hiukan hitaammin mitä yleensä. Oli selvä asia, että toinen oli tunnistanut hänet jo. Ja Minhon oli pakko hiukan hymähtää sille, että toinen oli ilmeisemmin ajatellut esittävänsä, että ei edes tuntenut toista. No, siihen olisi kyllä helppo lähteä mukaan.

Hiukan rauhoittuneena jo, Minho ojensi myös kätensä toiselle ja puristi toisen kättä yllättävän hellästi. Hänen kätensä oli yllättävän varmaotteinen, kun taas toisen käsi oli suhteellisen epävakaa. Minho antoi pienen hymyn karata huulilleen.
”Minho Lee, hauska tutustua”, hän kuuli lopulta itsensä sanovan. Toisen kättä tuli ehkä pidettyä hiukan liian pitkää omassaan ja lopulta Minhokin sen tajusi, ja veti oman kätensä pois. Hän oli hermostunut. Mutta elämän aikana hän oli oppinut peittämään sitä, joten hän onnistui jotenkin tälläkin kertaa vetämään ylle pokerinaamansa.
”Kenties.. Voisitte näyttää saman tien paikkoja”, hän totesi sitten lopulta kohteliaan sävyyn, koska oli huomannut muiden opettajien hiljaisen tuijotuksen. Hän halusi päästä pois tästä kyseisestä huoneesta. Hän ei kovin paljoa nauttinut kyseisistä katseista. Minho puri hiukan kieltään, jotta saisi pidettyä itsensä kurissa, että enempää hermostuneisuuden merkkejä ei näkyisi.

Mitä hän voisi sanoa ihmiselle, jonka oli jättänyt vuosia sitten mitään sanomatta?

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Su Huhti 01, 2012 8:44 am

Jaejoong Kim

Jae ei tosiaankaan kyennyt käsittämään, miten tällainen yhteensattuma oli edes mahdollinen. Eihän tässä ollut mitään järkeä! Vaaleahiuksinen ei ollut osannut varautua tähän kuin salama kirkkaalta taivaalta iskeneeseen tilanteeseen, joten hän oli kertakaikkisen hukassa. Kuinka hänen kuului käyttäytyä, mitä hänen kuului sanoa?
Toisen lähdettyä aikoinaan, oli Jae ollut pitkään totaalisen rikki, kunnes oli päättänyt unohtaa. Ja sen koommin hän ei ollut uhrannut toiselle juuri ajatuksen ajatusta, mitä nyt satunnaisesti jokin aina sattui muistuttamaan, mutta eivät muistot siinä vaiheessa enää varsinaisesti kipeää tehneet. Zicon tapaamisen jälkeen toinen oli sitten unohtunut ihan kokonaan.
Eri asia oli kohdata mies kasvokkain, jolloin Jae tunsi kaiken syvälle upotetun ja kipeän vyöryvän aaltoina niskaansa - olihan kyseessä sentään hänen ensirakkautensa, joka oli särkenyt hänen sydämensä.

Jae potki itseään päähän mielessään yrittäessään saada itsensä normaaliksi, silmiin sen tavallisen rauhallisen katseen ja kropan toimimaan käskyjen mukaan ilman ylimääräisiä tärinöitä. Vaaleahiuksinen nyökkäsi Minhon sanoille puristaen toisen kättä vähän hämmentyneenä.
Kun toinen irrotti otteensa, harkitsi Jae hetken, että säntäisi karkuun. Ehkä hän olisi sen tehnytkin, ellei olisi pelännyt kompastuvansa turtiin koipiinsa kahden askeleen jälkeen.
Osin kiitollisena Jae nyökkäsi uudestaan toisen ehdotukselle, sillä enemmän kuin mitään hän halusi vain päästä pois siitä kaikkien silmien alta seistä möllöttämästä. Mies viittasi Minhon mukaansa ja käveli melko jäykästi ulos opettajanhuoneesta (tapellen koko ajan vastaan halua juosta jonnekin hyvin kauas) jatkaen matkaansa tyhjän aulan tuntumaan ennen kuin pysähtyi. Jae hieroi lyhyesti toista ohimoaan ennen kuin kääntyi itseään seuranneen pidemmän miehen puoleen.
He olivat nähneet toisensa viimeksi vain noin parikymppisinä, ja silti toisen läsnäolo tuntui jotenkin... tutulta. Sillä tavalla tutulta, että sen oli ehtinyt jo kerran unohtaa, mutta silti sen tunnisti sieltä kaiken muuttuneen ja erilaisen keskeltä. Toisaalta taas tunteessa oli päällimmäisenä jotain äärimmäisen epämukavaa, jota Jae ei osannut oikein tarkasti nimetä.
Ja tuon epämukavan tunteen lisäksi Jae tunsi pienen ärtyisyydenkin kytevän sisällään, vaikka hän hyvin harvoin tunsi itseään vihaiseksi (hän ennemminkin ahdistui kuin suuttui).
"Miten sä oot täällä?" Jae päätyi kysymään suoraan kysymyksen, joka oli ensimmäisenä hänen kielensä päällä.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vierailija lähetetty Ma Huhti 02, 2012 8:13 am

Minho Lee

Minho oli hyvä unohtamaan asioita. Niin karua mitä se olikin, oli hänellä melkein heti paljon aikoja milloin ei ajatellut toista. Keskittyessä opiskeluun, uusiin ihmisiin tutustumiseen, juhlimiseen, niin aika oli mennyt kauhean nopeasti. Asia ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisi täysin hylännyt toisen mielensä paljoudesta. Ei, ei todellakaan. Hän oli kaivannut toista, itkenyt itsensä uneen ja meinannut monta kertaa tarttua puhelimeen ja näppäillä sormi väristen tutun numeron. Hän ei ollut kuitenkaan tehnyt sitä, mikä johtui ehkä loppujen lopuksi pelkuruudesta. Minho ei tiennyt milloin hän pääsisi takaisin kotiin, milloin olisi aikaa nähdä toista, milloin edes aikaa soittaa toiselle.. Joten hienolla päättelykyvyllä mies oli silloin ajatellut lopettavan yhteydenpidon kokonaan. Raukkamaisen miehen päätös, mutta kun se oli tehty, sitä oli erittäin vaikea peruuttaa.

Mutta, nyt tämä herra pelkuri oli hiukan pulassa. Hän ei ollut nimittäin oikein varma, minkälaisen asenteen ottaisi itselleen. Olisiko kylmän cool, ystävällisen lämmin vaiko kenties niin mahdollisimman etäinen kuin pystyisi? Tai mitä jos yrittäisi oikeasti käyttäytyä kuin ei tuntisi toista? Vai olisiko paras vaihtoehto ottaa hienosti takapakkia ja kadota taas johonkin toiseen maahan, josta olisi melkein mahdoton löytää. Paljon erilaisia vaihtoehtoja eikä hän ollut täysin varma minkä niistä ottaisi käyttöön juuri sillä hetkellä, kun seurasi toista ulos opettajan huoneesta kuin robotti. Hänen jalkansa nimittäin tuntuivat liikkuvan itsestään eivätkä tarvinneet erikseen erilaisia käskyohjeita – kuin jonkinlainen autopilotti vaihde. Sellaisella vaihteella hän oli yhdessä vaiheessa tottunutkin elämään – mutta se oli asia jota hän ei kyllä nyt ajattelisi.

Autopilotti vaihteelta kuitenkin lopulta herätti toisen suora kysymys, jota ei kyllä heti ollut odottanut. Hän hätkähti hieman ja räpytteli tummia silmiään katsoen toista. Muistoja tuntui tulvivan päähän kun katsoi lyhyemmän miehen kasvoja ja pieni haikea hymy päätyi Minhon huulille. Ehkä olisi parasta antaa itsestään kuva, että oli suhteellisen samanlainen kuin ennen. Ei toinen ainakaan ansainnut minkäänlaista huonoa käytöstä osakseen – sen verran kunnioitusta ja tunteita hänellä oli toista kohtaan jäljellä (kenties ne tunteet eivät olleet koskaan edes kadonneet).
”En minä tiedä miten tämä on mahdollista”, totesi hiljaa, antaen katseensa pysyä toisessa tiiviisti kiinni.
”Mutta tämä on ensimmäinen kerta vuosiin kun olen astunut jalallani tännepäin ja… ”, hän sanoi ja haroi hiukan hiuksiaan.
”Heti törmään suhun... Kenties jotain.. kohtaloa.. Mut sä oot ryhtynyt opettajaksi? Hienoa, siitähän sä aikoinasi haaveilit”, kertoi ja loppua kohti ääni alkoi hiukan hiljetä. Vilkaisi lattiaa hetken ja kohotti sitten katseensa taas toiseen.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ma Huhti 02, 2012 9:47 am

Jaejoong Kim

Jae toivoi edelleen, että tämä olisi vain jotain naurettavaa unta, jonka hänen päänsä oli väsyneenä säveltänyt. Alkoi tosin käsivarteen kohdistetun huomaamattoman nipistyksen toimimattomuuden jälkeen vaikuttaa siltä, ettei hän tästä heräisi, vaan Minho todellakin seisoi siinä hänen edessään ilmielävänä.
Aprillipäiväkin oli jo mennyt, joten jonkin erittäin taitavan ja sairaan källin mahdollisuuskin taisi olla poissuljettu.

Jos Jae jostain oli varma, niin siitä, ettei hän ollut iloinen toisen näkemisestä. Hän oli vain yksinomaan hämmentynyt ja kaikenlaista muuta vastaavaa, jota hän ei osannut siihen hätään edes nimetä. Jae suorastaan tunsi vaivaantuneisuuden painavan itseään ja varmasti Minhoakin aulan lattian pintaan, eikä sen pois varisteleminen ollut mitenkään helppoa.
No, onneksi oli maailman ymmärrettävintä olla siinä vaiheessa hämillään, kun taustat olivat mitä olivat.
Vaaleahiuksinen ei pystynyt vastaamaan toisen tiiviisen katseeseen, vaan väisti sen kääntämällä katseensa vähän sivuun. Ei ollut mikään yllätys, että myös Minho oli täysin pihalla lukuvuoden alun saamasta käänteestä ja vaikutti oikeasti... vaikealta. Jae ei edelleenkään tiennyt, miten hänen pitäisi käyttäytyä, mutta hänellä oli pieni kutina siitä, että se mahdollisimman neutraalisti oleminen ehkä oli paras ratkaisu.
"No kohtalo todettiin virheelliseks jo sillon aikoinaan", mies sanoi tuskin havaittava kitkerä sävy äänessään, mutta yritti peittää sen hymähtävän naurahduksen alle. Hän vilkaisi toista lyhyesti ennen kuin hänen oli taas pakko kääntää katseensa pois. Toisen katsominen toi mieleen liikaa muistoja, jotka olivat näin äkkinäisesti ihan liikaa Jaen kestokyvylle.
"Ja joo, maantiedettä", Jae kohautti hartioitaan vastatessaan toiselle, sillä olihan hän ehtinyt vuoden ainetta opiskella ennen kuin Minho oli ottanut hatkat hänen elämästään.
"Alotan vasta toista vuotta", mies jatkoi jotain sanoakseen. Keskusteluntynkä tuntui niin teennäiseltä.
"Ja sä ilmeisesti sait sen unelmas toteutettua siellä Amerikassa", Jae kohotti toiselle kulmiaan. Olihan toisesta ilmeisesti sitten loppujen lopuksi tullut ihan pätevä journalisti. 'Etkä häipyny ihan turhaan', hän ei vain voinut olla lisäämättä mielessään.

Hetken kuluttua Jae päästi syvän huokauksen, haroi vähän nolona vaaleita hiuksiaan ja kohotti katseensa Minhoon.
"Mun piti näyttää sulle niitä paikkoja."
Mies tuumasi, että voisi esitellä ensin alakerran, ja viittasi taas toista seuraamaan perässään.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vierailija lähetetty Ti Kesä 05, 2012 2:33 am

Minho Lee

Saiko hän toteutettua unelmansa Amerikassa? Sai. Tavallaan. Olihan se hetkellistä glamouria. Hän oli yksi suosituimmista toimittajista ja monet halusivat tehdä pelkästään hänen kanssaan jutun. Mutta lopulta hän alkoi kyllästyä. Hän alkoi miettiä miten kyseinen glamour olisi paljon mukavampaa toisen kanssa jaettuna. Joten, hän halusi jotenkin vaihtaa uransa suuntaa – uran jossa ei varmasti yrittäisi muistella toista. Kriisialueilla valokuvien ottaminen, juttujen tekeminen.. Se oli ensiksi tuonut adrenaliinin pintaan, mutta.. Lopulta hän kohtasi paljon jotain sellaista jotka öisin valvotti häntä. Minho pudisti hieman päätään, jotta saisi kaikki nuo ajatukset juuri tällä hetkellä pois mielestään.

”No, onhan sitä työtä tullut tehtyä”, totesi toiselle ja puristi kättään hieman nyrkkiin.
”Ja toista vuotta.. Olet varmasti opettaja josta kaikki pitävät”, hymyillen totesi vielä ja haroi sitten hieman hiuksiaan. Jos hän olisi tiennyt tästä, hän olisi paljon rauhallisempi. Nyt tämä tuli vain jotenkin kauhean yllättäen. Ja Minho ei pitänyt yllätyksistä.

”Niin, niitä paikkoja”, mumisi hiljaa ja alkoi seurata toista. Minholla oli aina ollut hyvä muisti paikkojen suhteen ja hän selvisi yleensä hyvin myös vieraassa ympäristössä. Joten siksi keskittyi enemmänkin tuijottamaan toisen selkää kuin paikkoja jotka vilahtelivat silmäkulmissa. Mitä hänen pitäisi oikein sanoa? Kyllä hän tiesi tehneensä väärin toista kohtaan, mutta ei hän tiennyt, että tulevaisuudessa joutuisi kohtaamaan menneisyytensä pienet virheet. Minho oli jopa jättänyt perheensä taakseen, joten, kyllä, hän oli täysi paskiainen.
”Minkälaisia oppilaita täällä on?” Jonkinlaista small talk-tapaista Minho yritti saada aikaiseksi, jotta raastava hiljaisuus päättyisi.
”Samanlaisia ongelmien aiheuttajia kuin me aikanaan?” Kysyi toiselta ja hymyili pienesti. Ehkä jos saisi toisen muistamaan ne hyvät ajat, niin ilma jotenkin raikastuisi.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ti Kesä 05, 2012 6:03 am

Jaejoong Kim

Jae päästi kevyen tuhahtavan äänen nenänsä kautta, kun Minho sanoi hänen olevan varmasti opettaja, josta kaikki pitivät. Sellainen opettaja hän halusikin olla, mutta kaikkia nyt ei vain kertakaikkiaan voinut miellyttää. Mutta ei hän ollut törmännyt vielä sellaiseenkaan, että joku olisi avoimesti häntä vastaan, lähinnä sitä vastaanhangoittelua oli ihan vain koulunkäyntiin itseensä liittyen, ei niinkään Jaeen henkilökohtaisesti.
Mies vilkaisi toista kulmiensa alta vähän kysyvästi, kun tämä ei jatkanut juttua omasta työstään, vaan kuittasi asian hyvinkin nopeasti ja epämääräisesti. Jae ei alkanut kysellä aiheesta sen enempiä, kun koko toisen hienovarainen elekieli kertoi, ettei tämä välittänyt puhua aiheesta juuri sen enempää.

"No, joka koulussahan on ne helpot ja vaikeet tapaukset", Jae vastasi Minhon kysymykseen diplomaattisen ympäripyöreästi. "Eikä tää koulu ole mikään poikkeus."
Toisen jatko sai miehen hymähtämään kevyen huvittuneesti. Tosiaan. 'Joukossa tyhmyys tiivistyy' oli monesti heidän lukioaikoinaan tullut todettua ihan todeksi sanonnaksi. Jae oli yksinään ollut aina varsin harmiton tapaus, mutta Minho oli saanut hänet vedettyä mukaan vähän yhteen jos toiseenkin, joten rehtorin kansliassa istuskelukin oli tullut tutuksi.

***

Jae kierrätti Minhon tyhjän koulurakennuksen ympäri melko nopeaan tahtiin jäämättä tarinoimaan mistään sen enempiä turhuuksia. Minho se oli aikanaankin ollut se, joka oli toiminut oppaana uusissa paikoissa vaikeuksitta, minkä Jae ikään kuin alitajuisesti muisti, eikä rautalangasta vääntäminen ollut siis tarpeen. Sitä paitsi Jae halusi mahdollisimman nopeasti pois tästä tilanteesta, joka meinasi aina hiljaisten hetkien aikana käydä lievän vaivaannuttavaksi. Ei siis kestänyt kovinkaan kauaa, kun Jae laski jälleen ensimmäisessä kerroksessa kätensä opettajienhuoneen ovenkahvalle.
"Okei", vaaleahiuksinen sanoi selvitettyään ensin vähän kurkkuaan ja käänsi katseensa perässään seuranneeseen Minhoon.
"Kysyt sitten, jos joku jäi epäselväksi", hän sanoi automaattisesti tyylillä, jota hän saattaisi käyttää oppilaidensa kanssa, ja avasi oven estääkseen jälleen yhden hiljaisuuden syntymisen.

// jee, kohta valmis :::: D //

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Vierailija lähetetty Pe Kesä 08, 2012 2:23 am

Minho Lee

Minho oli ollut elämänasenteeltaan ’kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran’ nuorena. Joten jos hänen esimerkiksi teki mieli kokeilla toimivatko koulujen palohälyttimet oikeasti, niin kyllä hän sen oikeasti teki. Rehtori ei toki ollut siitä pitänyt ja Minho oli vahingossa myös vetänyt Jaen tyhmään kokeiluunsa. No, oli asioilla hyvätkin puolensa ja hauskuus kesti edes hetken ja olihan niitä hauska muistella ja kertoa eteenpäin näin vanhempana.
Hiljaisuudet vaivasivat aina välillä kierrosretkeä ja Minho tunsi olonsa suhteellisen vaivautuneeksi. Kaikki mitä hän yritti sanoa, toinen sivuutti parilla sanalla. No, toinen oli vihainen hänelle, joten ei kai se mikään ihmekään ollut.

Pian kierros oli jo käyty ja tie oli päättynyt takaisin opettajienhuoneen ovelle. Minholla oli tunne, että kyllä hän pystyisi seuraavina päivinä hyvin suunnistamaan koulun käytävillä. Sen verran hyvät suuntavaistot mies omisti.
”Kyllä kysyn”, mies vastasi toiselle ja vei kätensä taskuihinsa. Hän meinasi sanoa jotakin, mutta päätti pysyä hiljaisuudessa kun Jae ehti avata opettajienhuoneen oven. Ei hän enää viitsinyt yrittää aloittaa väkinäistä keskustelua entisen rakastettunsa kanssa.
”Kiitos kierroksesta ja seurasta”, Minho kiitti ja kumarsi pienesti vilkaisten viimeisen kerran Jaehen, pujahtaen sitten opettajienhuoneeseen keskustelemaan rehtorin kanssa tulevista tunneista joita hän tulisi opettamaan.

// THE END! Lyhyellä on hyvä lopettaa. :DD //

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: What are you doing here?! [VALMIS]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa