You'll be so dead. [VALMIS]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ma Helmi 06, 2012 8:01 am

// hihihi~ Maya ja Sims !! //

maanantai 20.2.2012, Shibuya

Kiseok Kim

Creamin kasvoilla oli komeillut koko sunnuntain niin pelottava ilme, että juuri kukaan ei ollut uskaltanut nuorukaista lähestyä. Koko lauantai-illan ja sunnuntain hän oli vältellyt Simsiä, vaikkei se ollut vaatinut juuri mitään erikoistoimenpiteitä, koska toinen nyt oli jo muutenkin viime aikoina pysynyt mahdollisimman paljon yksinään. Nyt tosin Cream tiesi tähän syynkin, ja juuri tuon syyn takia hänen mielessään oli muhinut suunnitelmanpoikanen, jonka hän aikoi laittaa toteen heti maanantaiaamuna.

Cream ei ollut varmaan koskaan elämässään herännyt kouluaamuna niin aikaisin kuin hän maanantaina itsensä peittojen välistä kampesi, ja niin saivat myös hänen ympärillään pyörivät ovimatot tehdä. Isot ja pelottavan näköiset, mutta täysin nyhveröt ja helpot kaverit olivat jotain, joiden olemassaoloa Cream arvosti juuri nyt enemmän kuin koskaan.
Hyvän syyn takia kannatti ponkaista ylös sängynpohjalta ihmisten aikoihin, ja Creamilla oli erittäin harvoin näitä hyviä syitä, joihin koulu ei ainakaan kuulunut. Herättyään nuorukainen puki pikaisesti päälleen koulupuvun housut, valkoisen paidan ja iänikuisen mustan baseball-takkinsa, jota käytti koulupuvun takin sijaan. Väännettyään hiuksensa malliinsa hän kävi vuorotellen kiskomassa omakätisesti ylös jokaikisen kaveripiiriinsä kuuluvan henkilön - miinus tietysti Simsin, joka sai pahaa-aavistamattomasti vedellä vielä kauneusuniaan sängyn pohjalla.
Nyt tarvittiin mahdollisimman paljon porukkaa, eikä Simsille saisi todellakaan jäädä ketään, jonka kanssa tämä voisi sitten aikanaan kömpiä koululle. Siinäpähän sitten ihmettelisi, minne kaikki olivat jo ehtineet niin aikaisin kadota. Cream käytti kaikkein pelottavimman auransa ja uhkauksensa saadakseen etanamaisen ja tuskastuttavan hitaisiin laiskamatoihin liikettä, ja lopulta hyvissä ajoin ennen ensimmäisen tunnin alkua koko lauma oli jo värjöttelemässä vilpoisessa aamuilmassa.

Cream ei tuntenut vilun värettäkään, kun hän nojaili aivan koulun nurkilla olevalla sivukadulla siltä seinustalta ikkunattoman rakennuksen seinään. Kaikki käyttivät juurikin sitä kadunpätkää matkalla asuntolalta koululle, joten ei se varsinaisesti mikään sivukatu ollut, mutta Sakurako High'n opiskelijoiden lisäksi siinä kulki muuten hyvin harvoin ristin sieluakaan. Näin ollen siis erittäinkin hyvä paikka kytätä kouluun menijöitä.
Porukka sai ohikulkevilta opiskelijamassoilta epäluuloisia katseita, mutta Creamin kohteena oli tasantarkkaan vain yksi henkilö. Tai oikeastaan kaksi, sillä Simskin kyllä periaatteessa kelpasi, mutta olisi ollut se väärä puolisko.
"Missä vitussa se kuhnii?" Cream kihisi hampaidensa välistä, kun kello oli ylittänyt sen pykälän, jona ensimmäiset oppitunnit alkoivat ja heidän ohitseen ei kulkenut enää ketään. Jos Kibum jättäisi nyt näyttämättä naamaansa, saisi tämä vieläkin pahemman ja unohtumattoman löylytyksen sitten aikanaan, kun suvaitsisi samaan tilaan sattumaan. Creamhän ei turhaan heräisi näinkin aikaisin, joten poika pääsisi huomattavasti vähemmällä vain suosiolla saapumalla suoraan heidän odottaviin "syleihinsä".
Tietysti myöhässä oleminen oli suorastaan otollista, sillä missään ei näkynyt heidän lisäkseen muita, joten a) ei todistavia silmäpareja ja b) sitä vapaampi mukilointi. Kibumhan suorastaan petasi omaa hautaansa.

Lopulta, lopultakin, kohde ilmestyi nurkan takaa, ja Creamin odotteluun jo totaalisesti kyllästyneille kasvoille syttyi niin pelottavan kylmä puoliksi virne ja puoliksi irvistys, ettei sellaista oltu hänen kasvoillaan koskaan nähty. Hän raksautti rystysiään pari kertaa viitaten katseellaan seuranaan olevia liikkumaan niin, että heidän ruskeahiuksinen uhrinsa ei kertakaikkiaan pääsisi karkuun mihinkään suuntaan. Tosin toinen näkyi jäätyneen paikoilleen niin pahasti, että Cream olisi jopa hämmästynyt, jos tämä kykenisi liikuttamaan jalkojaan. Creamin kasvoilla ollut virne hyytyi pois ja tilalle jäi yksinomaan kylmä ja ilmeetön katse, kun hän siirsi katseensa nyt saarrettuun Kibumiin.
"Kas, kas", Cream sanoi astellessaan hitaasti lähemmäs toista ja kallisti päätään toiselle sivulle muka silmäilläkseen tämän viileän arvioivasti kengänpohjista hiuksiin asti.
"Mitäs meillä täällä on?" hän kysyi hitaasti ja venytellen kaventaen silmiään ilkeästi.
"Olipa kerran säälittävä saalis, joka typerästi käveli suoraan ansaan", nuorukainen jatkoi ottaen taas yhden askeleen lähemmäs Kibumia.


Kibum Kim

Key kirosi herätyskellonsa alimmalle mahdolliselle arvoasteikkojen tasolle, kun hän tuijotti naamaansa huoneensa vessan peilistä yrittäen saada hiuksiaan asettumaan edes jotenkin siedettävästi. Nuorukaisen kello oli ollut soimassa puoli seitsemän aikaan, mutta joko kello ei ollut lainkaan soinut tai Key ei ollut vain kuullut sitä. Näin ollen nuorukainen oli herännyt aivan liian myöhään, ja sai nyt hoitaa aamutoimiaan omaan makuunsa aivan liian nopeassa tahdissa. Ryutarokaan ei ollut voinut häntä herättää, sillä toisella alkoi koulu vasta myöhemmin ja näin ollen herätyskin oli myöhemmin.
Lopulta Key näytti peilikuvalleen keskisormea tyytymättömästi ja säntäsi kaivelemaan vaatekaapista mustan pipon, jonka alareunassa kulki valkoiset pianon koskettimet ja samalla vauhdilla ryntäsi takaisin vessan peilin eteen iskemään sen hiustensa peitoksi. Saatuaan vielä koulupuvun, ulkotakin ja suuren kaulahuivin päälleen, hän nappasi laukkunsa mukaan lattialta ja pyyhki ulos ovesta.

Key inhosi juoksemista, eikä kouluun minuutilleen ehtiminen todellakaan ollut niin tärkeää, että hän sen takia olisi juossut koko matkan. Sen sijaan hän käveli vähän normaalia kävelyvauhtia nopeampaan tahtiin ja antoi ajatustensa harhailla kulkiessaan sitä lukuisat kerrat käveltyä reittiä, jonka varrella olevien liikennevalojen toimintajärjestyksen ja kaikki oikoreitit hän olisi osannut vaikka unissaan.
Key oli kulkenut lauantai-illan ja sunnuntain pää pilvissä ja suorastaan ylienergisenä, muttei ollut sanonut kenellekään syytä hänen äkilliseen mielialanvaihdokseensa. Hän oli kulkenut viimeiset viikot pääosin vähän myrtsinä ja yhtäkkiä olikin täysin hyper, eikä seikka jäänyt keneltäkään huomaamatta, vaikka hän kyllä sitä yrittikin peitellä onnistuen ainakin jollain tasolla. Aina, kun pojan mieleen oli pompahtanut lauantainen suudelma, oli hänen kasvoilleen kohonnut leveä virnistys. Edellisyönä hän oli saanut nukuttua ehkä kolmisen tuntia (ja osin senkin takia sitten nukkunut tyytyväisenä ohi herätyskellon pärinän) päässään kirmaavien ajatusten takia. Oli Keyn päässä vilissyt joitakin negatiivisiakin ajatuksia, sillä olihan kaikki nyt kertakaikkiaan absurdia, eikä hän tiennyt vielä, miten hyvin hän voisi Simsiin luottaa. Jos jutun takana olisikin vielä jotain huonoa?
Kuitenkin Key sai upottaa kasvonsa nenää myöten kaulassaan olevaan valtavan kokoiseen mustaan kaulahuiviin, sillä näytti varmasti todella idiootilta kävellessään yksinään ja purressaan huultaan, ettei saisi mitään massiivista vähän tyttömäistä hihityskohtausta keskellä katua. Hetkeä aiemmin hän oli ollut ärtyisä ja hapan, mutta jotenkin mieliala oli taas kohonnut.
Keyltä meni yli hänen omankin hilseen, miten hän tällä tavalla käyttäytyi, sillä olihan tämä nyt vähän (=erittäin) naurettavaa kaikilta osin.

Jotta mikään ei kävisi liian helpoksi, Keyn ilme valahti enemmän kuin inhimmillisesti pitäisi olla mahdollista, kun hän kääntyi nurkan takaa kadulle, jota kautta pääsi sille kadulle, jolla oli koulun pääportit.
'Eieieieieieiei, please, EI. EI!'
Key ei ehtinyt edes sisäistää tilannetta ennen kuin hänet oli jo jo piiritetty. Poika jähmettyi aloilleen kykenemättä liikuttamaan raajaansakaan, ja vilkuili ympärilleen - tosin turhaan, sillä minkäänlaista pakoreittiä ei kertakaikkiaan ollut.
Key siirsi katseensa Kiseokin kylmiin kasvoihin, joilla oleva ilme lähes kirjaimellisesti jäädytti veret Keyn suonissa. Vaikka hän olikin nähnyt toisen kasvoilla hyvinkin pelottavia ilmeitä, niin tällä kertaa toisen katse sai hänet oikeasti jäätymään ihan silkasta säikähdyksestä. Yleensä hän sentään kykeni joko ignooraamaan toisen sujuvasti tai tekemään jotain vastaan, mutta hän ei ollut koskaan, koskaan, nähnyt kenelläkään noin murhanhimoista katsetta.
Nuorukainen ei kyennyt irrottamaan pelästynyttä katsettaan lähestyvästä Kiseokista, tosin hän kyllä tiedosti, että paikalla oli enemmän porukkaa kuin varsinaisesti oli tarpeen. Yleensä nuo kävivät kimppuun pienemmissä porukoissa, mutta nyt väkimäärä oli jo liioiteltu.
'Hyvästi, elämä', Key ajatteli ottaessaan pari hidasta askelta taaksepäin osaamatta vastata yhtään mitään Kiseokin sanoihin. Mitä hänen olisi edes pitänyt sanoa, kun hän sattui olemaan auttamattomasti altavastaajana tilanteessa, josta ei ehjänä kyllä pois pääsisi?

// Oho. Pelottavan mittanen viesti. Puolet täyttä turhanjauhantaa, mut I REGRET NOTHING. //


Viimeinen muokkaaja, Shui pvm To Maalis 01, 2012 12:52 pm, muokattu 1 kertaa

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ma Helmi 27, 2012 4:42 pm

Jongsu Sim

Mustahiuksinen nuorukainen kiskoi varsin hitaaseen tahtiin koulupukua ylleen, vaikka kello oli jo sen verran, että kaikki ajoissa kouluun tahtovat olivat lähteneet jo ajat sitten. Se tosin ei Simsiä haitannut, eikä se saanut nuorukaista toimimaan yhtään sen nopeammin, sillä näinkin aikainen herääminen oli hänelle epänormaalia - yleensä hän saapui lähes poikkauksetta Creamin kanssa koululle tunnin pari myöhässä (jos siis viitsivät raahautua paikalle ylipäätään ollenkaan), mutta tänään hän saattaisi jopa ehtiä ensimmäisen tunnin viimeisille hetkille.
Viikonloppu oli sujunut Simsin osalta aikalailla pää pilvissä, mikä oli nuorukaiselle hyvinkin epätavallista, mutta hän ei vain ollut saanut lauantain tapahtumia pois mielestään. Hän kävi aina uudestaan ja uudestaan mielessään läpi sitä hetkeä, kun he olivat suudelleet Keyn kanssa keskellä koulun liikuntasalia. (Kyllä, hän oli kutsunut toista Keyksi mielessään siitä lähtien, kun ruskeahiuksinen oli sitä suudelman jälkeen pyytänyt.)
Hän oli myös vältellyt varsin taidokkaasti Creamia ja muita kavereitaan, mikä tosin ei ollut vaatinut mitenkään liian kovia ponnisteluita, sillä porukka oli suorastaan loistanut poissaolollaan hänen seurastaan - mihin Sims tosin ei ollut osannut kiinnittää sen suurempaa huomiota, eikä hän osannut epäillä mitään, sillä hänen ajatuksensa olivat pyörineet kokoaikaisesti Keyssä.

Mutta asiat eivät suinkaan pyörineet pelkän pilvilinnan ympärillä, ehei. Vaikka lauantainen suudelma olikin ollut varsin nautittava ja se oli omalla tavallaan saanut nuorukaisen pään pyörälle, oli se myös nostattanut epäilyjä ja kysymyksiä hänen mieleensä. Mitä tuo suudelma oli loppupeleissä hänelle merkinnyt? Mitä hänen ja Keyn välillä oikein oli, vai oliko oikeastaan yhtään mitään? Halusiko hän seurustella toisen kanssa?
Varsinkin nuo kysymykset olivat pörineet monessa ei muodossa Simsin mielessä lauantain jälkeen. Ja Sims tiesi, että mitään julkista juttua tästä tuskin tulisi, ei ainakaan jos se hänestä oli kiinni - Cream niiiiiin tappaisi hänet, jos saisi tietää asiasta. Tietysti hän voisi nauttia Keyn seurasta salaa niin, että Cream ei saisi koskaan tietää ja kaikki voisivat elää tyytyväisinä. Se oli tähän mennessä paras vaihtoehto, jonka Sims oli mielessään keksinyt. Joskaan nuorukaisella ei ollut aavistustakaan miten hänen pitäisi nyt käyttäytyä, sillä näitä kiusaamistilanteita tulisi tasan tarkkaan, eikä Sims itse halunnut olla niissä osallisena, jos kohteena oli Key.
Sims huokaisi ajatuksilleen napatessaan koululaukkunsa huoneen lattialta ja astuen ovesta käytävän puolelle. Ehkä hän vain improvisoisi tilanteen mukaan, niin hän oli tilanteet tähänkin mennessä hoitanut.

Sims käveli tasaiseen tahtiin katua pitkin eteenpäin, pitämättä sen suuremmin kiirettä, sillä ei hänellä oikeastaan edes ollut mikään kiire kouluun - hänhän oli jo muutenkin etuajassa normaalista aikataulustaan. Nuorukainen kummeksui hivenen sitä seikkaa, ettei hän ollut törmännyt koko aamuna yhteenkään heidän porukkaansa kuuluvaan, muttei hän jäänyt asiaa liian pitkäksi aikaa miettimään. Hän näkisi nämä varmasti päivän aikana koulussa.
Mustia hiuksiaan haroen Sims kääntyi erään nurkan takaa sivukadulle, tarkoituksenaan oikaista kujan läpi kadulle, jossa koulun pääportti oli. Nuorukainen kuitenkin pysähtyi kuin seinään, jähmettyen totaalisesti aloilleen toinen käsi edelleen hiuksissaan, kun hän kohtasi varsin odottamattoman näyn.
Cream ja monet heidän kaveriporukastaan olivat vähän matkan päässä ja tottakai jengi oli kerääntynyt jonkun henkilön ympärille, saartaen tämän uhkaavasti heidän väliinsä. Ja tämä henkilö oli tottakai Key.
Sims ei osannut ohikiitävään hetkeen edes ajatella mitään, sillä hän ei vain keksinyt yhtäkään syytä miksi Cream näkisi näin paljon vaivaa jonkun nobodyn kiusaamiseen tähän aikaan aamusta ja vieläpä maanantaiaamuna. C'moon, Cream ei koskaan herännyt näin aikasin, saatikka viitsinyt raahautua koululle suht oikeaan aikaan, puhumattakaan nyt sitten suurimmasta osasta muista tämän porukan henkilöistä.
"Cream, mitä ihmettä sä hommaat tähän aikaan aamusta?" Sims tokaisi melko kepeällä kaikki-on-okei - äänensävyllä kävellessään lähemmäs porukkaa. Mustahiuksinen nuorukainen pysähtyi parin askeleen päähän muutamasta kaveristaan, jotka seisoivat Keyn takana ja Cream taas seisoi Keyn edessä. Sims näki ystävänsä silmissä katseen, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt ja tuo katse enteili pahaa.

// phuuuuh, nonni ! saatiinpahan vihdoinki Sims jeesaamaan Keytä :::D //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ti Helmi 28, 2012 12:01 pm

Kiseok Kim

Cream oli suorastaan naurettavan tyytyväinen siihen kauhistuneisuuden tasoon, joka Kibumin kasvoille oli salamannopeasti ilmestynyt (ja oli syytäkin ilmestyä). Tyytyväisyys ei ehkä ollut sitä normaalia sorttia, vaan ennemminkin sadistisen ilkeää. Tällaisessa mielentilassa hän suorastaan nautti, kun muiden kasvoilla oli jonkinsortin epämukava ilme ja mitä epämukavempi, niin sen parempi - tai no, oikeastaan hän kyllä nautti siitä aina.
Silmäillessään edessään olevaa poikaa, Cream muistutti jollain tavalla petoeläintä, joka tykkäsi vähän leikkiä saalillaan ennen kuin iski kunnolla. Toinen ei näyttänyt saavan sanaa suustaan, joten Creamin silmät kaventuivat entisestään, ja hän otti taas pari askelta eteenpäin. Ja Kibum otti vastaavan määrän lyhyempiä askeleita taaksepäin. Kuvio toistui vielä kerran ennen kuin Cream tuhahti kovaäänisesti.
"Tajuathan sä, että sä et pääse mihinkään?" violettihiuksinen kysyi hitaasti niskaansa venytellen ja loi muutaman merkitsevän silmäyksen ympärillä oleviin ihmisiin ennen kuin laski katseensa jälleen Kibumiin, joka näytti siltä, että voisi oksentaa hetkellä millä hyvänsä (Cream myhäili mielessään).
Cream ehti vielä katsella toista hetken ylimielisesti nenän varttaan pitkin ja raksauttaa vähän rystysiään ennen kuin hän kuuli tutun äänen kajahtavan kujalla.

Nuorukainen kohotti katseensa äänen suuntaan Kibumin ohi voimatta uskoa tuuriaan. Hän tuijotti hetken paikalle juuri sopivasti pamahtanutta Simsiä unohtaen Kibumin hetkeksi, sillä ikään kuin tämä mihinkään livohkaan siitä pääsisi, vaikka Cream ei koko aikaa varsinaisesti vahtisi. Ensivaikutelmalta Creamin suonissa kuohahti silkka viha siitä, että Sims kehtasi esittää, että kaikki oli ihan normaalisti, mutta sitten hän totesi paremmaksi vaihtoehdoksi leikkiä hetken aikaa mukana. Eihän toinen tiennyt, että Creamin tiedossa sattui olemaan yhtä sun toista jännittävää.
"Katos, Simskin heränny ajoissa", Cream kajautti vähän liioitellun tuttavalliseen ja hieman teennäiseen sävyyn, vaikka edelleen hänen kasvoilleen kohonnut hymynpoikanen oli todellakin vähän karmiva, eikä suinkaan millään tavalla iloinen.
"Tsekkaas tätä", hän jatkoi viitaten puolihuolimattomasti eteensä jäätyneeseen Kibumiin.
"Mikä tuuri voi olla saada napattua tämmönen rääpäle hyppysiin näin aamutuimaan ennen sian pieremää", nuorukainen selitti venyttelevään tyyliin. "Lähtee päivä hyvin käyntiin", hän virnisti Kibumille ilkeästi.
"Liitytkö messiin?" Cream siirsi katseensa taas Simsiin ja otti kokeeksi pikkiriikkisen askeleen kohti Kibumia. Sitten hänen kasvonsa jäätyivät taas kylmän ilmeettömäksi ja katse alkoi sadella jääpuikkoja.
"Vai meinaatko kenties puolustaa upouutta poikaystävääs?" Creamin äänensävy oli kääntynyt jälleen niin tappavan ilkeäksi kuin vain oli maan päällä mahdollista.


Kibum Kim


Keyn ei tehnyt lainkaan tiukkaa myöntää itselleenkään, että hän tosiaankin oli sillä hetkellä niin kauhistunut, että lähenteli jo jotain paniikkikohtausta.
Poika otti askeleita taaksepäin robottimaisen jäykästi sitä mukaa, kun Kiseok otti askeleita häntä kohti. Key kyllä tiesi, että pakittaminen oli melko turhaa, sillä pidemmän päälle hän vain törmäisi takanaan oleviin jääkaappeihin. Ei hänen päässään kyllä liikkunut juuri yhtään järkipohjaista ajatusta, vaan hänen suuriksi laajentuneissa silmissä oleva katse oli oikeastaan niin tolaltaan, että se oli melkein tyhjä.
Kiseokin kysymys sai pojan nyrpistämään lyhyesti nenäänsä, mutta ilme taisi päätyä muistuttamaan lähinnä sitä, että hän meinasi antaa ylen siihen paikkaan, eikä vaikutelma ollut ihan täysin vääräkään. Ikään kuin hän ei olisi tietoinen siitä, että taisi olla kiinni minuuteista, milloin hänestä moukaroitaisiin tuoretta jauhelihaa.

Key kirjaimellisesti säpsähti, kun hänen korviinsa sattui ääni, joka yllätti hänet täysin johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että hän oli niin keskittynyt seuraamaan kaikkea, mitä Kiseok teki. Kiseokin huomion kiinnittyessä jonnekin Keyn taustalle, Key käänsi myöskin päätään vilkaistakseen hartiansa yli, ettei ollut kuullut omiaan.
Pojan katseen osuessa Simsiin, hänen sisällään huljahti peräjälkeen suma tunteita ja ajatuksia, jotka kerääntyivät yhdeksi tummaksi mytyksi. Ensin hän oli helpottuneempi kuin ehkä ikinä koskaan, mutta sitten taas hän ei tiennyt, miten toinen tulisi tilanteessa toimimaan. Hei, vastassa oli sentään Simsin paras ystävä ja kasa kavereita.
Ja sitten oli vain Key.
Rehellisesti sanottuna: jos Keyn olisi pitänyt arvata jompi kumpi vaihtoehto, olisi hän kallistunut siihen, että Sims menisi kavereidensa puolelle niin kuin aina ennenkin ennen tätä koko soppaa. Varsinkin, kun Kiseok hyppäsi siihen melko samansuuntaiseen sävyyn kommunikoida kuin mitä Sims oli käyttänyt, eivätkä jutut olleet mitenkään turhan mukavan kuuloisia Keyn kannalta. Eikä Key edes tiennyt, oliko hänen ja Simsin välillä loppupeleissä mitään, ja jos oli, niin mitä se sitten oli ja mihin se oli johtamassa.
Kaikesta huolimatta Keyn kasvoilla oli lähes anova ilme ennen kuin hän kääntyi jälleen Kiseokin puoleen, sillä tämä taisi olla sillä hetkellä se suurempi huolenaihe.

"Vai meinaatko kenties puolustaa upouutta poikaystävääs?"
Key tunsi sangollisen jääkylmää vettä ja jääpaloja hulahtavan vatsansa pohjalle Creamin sanojen johdosta, kun tämän sävy muuttui samaan aikaan niin murhaavaksi, että voisi puhua jo äänensävyn tappamiskyvystä. Poika jähmettyi vielä entisestään, jos se enää suinkin oli mahdollista.
Okei, nyt Key ei enää tiennyt ollenkaan, mitä hänen olisi pitänyt ajatella yhtään mistään.
Hän kykeni vain tuijottamaan täysin poissa tolaltaan olevan näköisenä Kiseokia, jonka murhaava ja haastava katse oli suunnattuna Keyn taka-alalle Simsiin, jota vilkaistaakseen Key ei kertakaikkiaan kyennyt tekemään elettäkään.

// oh noes. //

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ti Helmi 28, 2012 1:49 pm

Jongsu Sim

Sims pystyi sanomaan jo nyt, että tilanne tuskin tulisi päättymään mitenkään erityisen hyvin. Creamin katseessa ja ilmeessä oli sitä jotain, mikä lupaili kaikkea pahaa, mitä muille vain saattoi toivoa ja jotenkin etäisesti Sims pystyi melkein arvaamaan, että se kaikki paha oli tarkoitettu tällä kertaa hänelle. Sen verran hyvin hän sentään osasi ystäväänsä lukea monen vuoden harjoittelun jälkeen.
Keystä mustahiuksinen nuorukainen ei nähnyt muuta kuin selkäprofiilin ja jo sen perusteella hän pystyi sanomaan, että ruskeahiuksinen poika oli jäätynyt silkasta kauhusta niille sijoilleen. Eipä toista oikein voinut syyttää, kun hän oli heti aamutuimaan joutunut Creamin ja muiden jääkaappien ympäröimäksi, eikä tilanne muutenkaan vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Sims tunsi pienen pistoksen sisällään - hänellä ei mitenkään ollut sydäntä kääntyä lauantain jälkeen näinkin avoimesti Keytä vastaan, vaikka se taisikin olla Creamin sen hetkinen suunnitelma.

Sims kurtisti kevyesti kulmiaan Creamin liioitellun tuttavalliselle ja jopa hivenen teennäiselle äänensävylle, kun tämä puhui hänelle. Nuorukainen ei ehtinyt kuin ohikiitävän hetken ajan painia mielessään eri vaihtoehtojen kanssa siitä, mitä hänen pitäisi tässä tilanteessa tehtä - mennä Creamin puolelle niin kuin yleensäkin, vai puolustaa Keytä - mutta hän tunsi pian jäätyvänsä ihan täysin, kun hän kuuli Creamin viimeisen kysymyksen.
"Vai meinaatko kenties puolustaa upouutta poikaystävääs?"
Voi vittu. Se tietää lauantaista.
Sims ei osannut muuta ajatella ja hän suorastaan aisti kaikkien paikalla olevien pistävien katseiden kääntyneen itseensä. Mutta hän ei aikonut luovuttaa näin helposti. Sims ei ollut sitä sorttia, joka antoi muiden talloa hänen päällään, eikä hän suinkaan suostunut paineen alla alistumaan kenenkään tahtoon. Cream oli ainoa, jolle hän yleensä lopulta antoi periksi, mutta nämä nobodyt hänen seurassaan - Sims ei todellakaan suostuisi heidän ovimatokseen. Ja Sims tiesi, että nämä jääkaapit pelkäsivät häntä ihan yhtä paljon kuin Creamiakin.

Suht nopeasti Sims toipui täydellisesti jäätymisestään ja nuorukaisen huulilta karkasi viileä naurahdus, joka ei ulottunut lähellekään hänen silmiään. Hän suoristautui täyteen pituuteensa, mulkaisten pikaisesti melko murhaavasti paria kaveria, jotka olivat hänen mielestään vähän turhankin lähellä Keytä.
"Mitä helvettiä sä oikeen mahdat horista?" Sims kysyi kohottaen katseensa jälleen Creamiin toispuoleinen pienenpieni viileä hymy naamallaan, joka ei lupaillut hyvää. Huomaamattaan pitkä nuorukainen oli puhuessaan kävellyt lähemmäs Keytä ja Creamia, jääden seisomaan kaksikon väliin, heti siihen Keyn eteen. Ruskeahiuksisen pojan ilmettä hän tosin ei uskaltanut kääntyä vilkaisemaan, sillä hän ei halunnut tarjota sitä tyydytystä Creamille. Niinpä hän tyytyi vain tuijottamaan edessään seisovaa violettihiuksista ystäväänsä leuka hivenen koholla.

// hoho ! //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ti Helmi 28, 2012 3:03 pm

Kiseok Kim

Jos jokin oli mukavaa, niin tietää jotain sellaista, minkä asianosaiset eivät tienneet olevan kenenkään tiedossa. Vaikka Cream kuinka oli hillityn raivokohtauksen partaalla, oli hänestä lähes nautinnollista seurata, mitä hänen sanansa saivat aikaan sekä Simsissä että Kibumissa. Hänen lausahduksensa olisi voinut olla ihan läpällä heitetty 'solvauskin', mutta koska erinäisiä asioita oli tapahtunut, niin Cream oli tasan varma, että molemmat yhdistäisivät hänen sanomisensa siihen, että hän mahdollisesti taisi tietää vähän liikaa.
Kibum näytti vähintääkin siltä, että olisi laskenut alleen, eikä Simskään kovin lungilta näyttänyt. Hetken ajaksi kujalle laskeutui melkoisen soiva hiljaisuus, jonka rikkoi vain muutama hyvittunut tyrskähdys ympäröivästä ringistä. Creamin kylmä hymy levisi, kun hän tiesi osuneensa johonkin oikeaan nappulaan.

Cream seurasi Simsiin tiukasti nauliintuneella kiinnostuneen ja vihaisen sekaisella katseellaan, kuinka toinen toipui, avasi suunsa ja liikkui lähemmäs Creamia ja Kibumia (joka yhä edelleen oli jäätynyt täysin liikkumattomaksi). Violettihiuksinen kavensi silmiään ei niinkään toisen sanoille, vaan sille seikalle, että hänen ystävänsä ihan oikeasti, ihan oikeasti, päätyi asettumaan juurikin siihen hänen ja Kibumin väliin kasvot Creamiin päin. Eli Sims asettui Creamia vastaan.
Creamin itseluottamus huojahti tämän seikan takia minimaalisen määrän silti ilman, että hänen toiseen kohdistettu katseensa muuttui hiventäkään. Joku muu olisi todennäköisesti kadonnut maan rakoon Creamin tilalla, sillä saihan Cream muun muassa katsoa Simsiä vähän ylöspäin. Hetken aikaa violettihiuksinen vain tuijotti ystäväänsä kuin mittaillen, mihin asti tämä oli valmis menemään.
"Nii, mitähän helvettiä?" Cream toisti osittain Simsin sanat kallistaen päätään halveksuen ja odotti hetken aikaa kasvoillaan vähän liioitellun säälivä ilme kulmat kohotettuina.
"Mä satuin kävelemään lauantaina liikuntasalin ohi, ja näin melko jännittäviä juttuja", hän jatkoi ilmeensä muuttuessa sellaiseksi, että hänen luulisi nähneen jotain huomattavasti inhottavampaakin ja hitaasti puhumalla antoi mustahiuksisen ystävänsä tajuntaan upota sen, että hän todellakin oli omin silmin nähnyt kaiken. Nuorukainen oli jo käytännössä unohtanut Simsin selän taakse jääneen Kibumin, kun hän keskittyi siihen seikkaan, että Sims tosiaankin nousi häntä vastaan. Eikä Cream todellakaan aikonut antaa tässä asiassa periksi.
"Täällä pörrää vaikka kuinka paljon porukkaa, ja sä päätät mennä valkkaamaan just tuon, jota mä en voi sietää", Cream sanoi yhteen puristettujen hampaidensa välistä. Hänen nuppiinsa ei vain millään mahtunut, miten tämä oli ylipäätään mahdollista. Violettihiuksinen oli ihan valmis vaikka vetämään nuorempaansa turpaan, jos tämä pitäisi valitsemansa puolen.
Ja Simsillä todellakin oli Creamin silmissä vain kaksi vaihtoehtoa: joko tulla Creamin puolelle ja hän voisi vielä antaa asian olla muutamalla olankohautuksella tai sitten valita Kibumin puoli, mikä merkitsisi sitä, että tämä menettäisi kaverinsa.


Kibum Kim

'Shitsitshitshitshitshit', oli kaikki mitä Keyn päässä liikkui. Poika ei saanut muodostettua yhden yhtä ajatusta, joka olisi auttanut tilannetta yhtään millään lailla. Tämä oli toisaalta ihan hyväkin, sillä ottaen huomioon olosuhteet, oli ehkä parempi, että hän piti vain turpansa visusti tukossa pysyi aloillaan.
Kiseokin huomio tuntui kohdistuvan yhä enemmän Simsiin, kun tämä siirsi murhaavan teränsä sinne Keyn taakse, mutta tämä seikka ei todellakaan saanut Keytä yhtään sen rentoutuneemmaksi.

Kun Key tajusi vähän viiveellä Simsin ilmestyneen hänen eteensä, poika päästi ulos hengityksen, jota oli pidätellyt vaikka ties kuinka kauan. Hän tuijotti jonkin aikaa rehellisesti ilmaistuna hämmästyneenä toisen selkää. Päätyikö Sims juuri puolustamaan häntä? Ihan oikeasti?
Key ei enää varsinaisesti nähnyt Kiseokia, mutta tämän äänensävy kertoi juurikin sen verran, että tämä ei tainnut olla kovin tyytyväinen tilanteen saamaan käänteeseen. Jos Key olisi voinut olla ihan varma siitä, että Sims pitäisi tämän puolen loppuun asti, niin hän olisi voinut jopa mielessään nauraa sille, että joku vihdoinkin asettui oikeasti Kiseokia vastaan. Ihan oikein tälle.
Mutta koska hän ei voinut tietää, eivätkä hänen aivonsa todellakaan suostuneet käsittelemään mitään informaatiota, niin hän vain tollotti halolla päähän lyötynä Simsin selkäpuolta yrittäen vimmatusti tajuta, mitä tässä oikein tapahtui.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ke Helmi 29, 2012 5:33 am

Jongsu Sim

Sims oli hyvinkin tietoinen siitä tosiseikasta, että hän kuului niihin harvoihin, jotka pärjäsivät Creamia vastaan tappelussa. Saattoi jopa olla niin, että Sims oli heistä kahdesta se vahvempi, kun taas Cream oli vahvaluontoisempi ja ilkeämpi, mikä teki tästä hyvän badass-jengin johtajan - sitä Sims ei suinkaan kieltänyt. Joku toinen Creamin asemassa olisi varmasti lähtenyt jo livohkaan, kun vastassa oli jonkun verran pidempi ja massiivisempi Sims, mutta nuorukainen tiesi, että hänen ystävänsä ego oli moiseen aivan liian suuri. Tai ehkä Cream tosissaan kuvitteli pystyvänsä voittamaan mennen tullen.
Mustahiuksinen nuorukainen tunsi kasvolihaksiensa jäykistyvän hivenen toisen sanojen myötä, vaikka hän tuijottikin edelleen leuka hieman koholla muutaman askeleen päässä seisovaa Creamia. Eli tämä tosiaan oli nähnyt mitä lauantaina oli tapahtunut. Sims ei voinut muuta kuin kirota mielessään. Mistä helvetistä hän olisi voinut arvata että juuri sillä hetkellä joku oli vakoilemassa hänen tekemisiään?

Harvemmin Sims ja Cream tosissaan mistään olivat kinastelleet tai riidelleet, koska ylensä he olivat päässeet nopeasti yhteisymmärrykseen asioista, mutta sillä kertaa Sims tunsi uhmakkuuden kumpuavan jostain sisältään. Hän ei voinut käsittää mikä Keyssä oli niin erilaista, että se sai Creamin suhtautumaan asiaan tällä tavalla. Helvetti sentään, heillä oli useampikin tusina kiusaamisen kohteita tässä koulussa ja miksi juuri Key oli niin erilainen, ettei toinen voinut sietää häntä?
Itse asiassa sen uhmakkuuden vallitessa hänen mielessään, Sims oli melkein täysin varma, että valitsipa hän kenet tahansa, niin Cream löytäisi asiasta jonkun vian ja oikeuttaisi sillä vihansa. Eikä hän edes ollut valinnut Keytä, se oli vain tapahtunut! Sims ei voinut käsittää miten se pieni suudelma olikin saanut tilanteen paisumaan näinkin valtaisaksi.

Mutta sen hän tiesi, että Creamin tämänhetkinen asenne sai hänet vain yksinkertaisesti kiehumaan ja suonet virtaamaan uhmakkuutta toisen johtajan auktoriteettia kohtaan. Creamin eleistä ja ilmeestä pystyi hyvin näkemään kuinka tosissaan hän tilanteen oikeasti otti ja vanhempi suorastaan huokui silkkaa inhoa tilannetta kohtaan, eikä Simsiltä mennyt ohi se seikka, että jos hän nyt valitsisi puolustavansa Keytä, niin Cream laittaisi heidän välinsä poikki. Ja se juuri kokonaisuudessaan sai Simsin kiehumaan kaikista eniten.
Oliko hän todella niin helposti korvattavissa, että Cream saattoi laittaa heidän välinsä poikki jonkun näinkin mitättömän asian vuoksi? Eikö heidän ystävyytensä todella ollut toiselle sen tärkeämpää?
Nuo kysymykset mielessään Sims suoristautui täyteen mittaansa siinä Creamin jäisen katseen alla ja nuoremman leuka kohosi vielä hivenen ylöspäin. Simsin olemus oli muuttunut vähintäänkin yhtä hyiseksi kuin violettihiuksisen.
"Ja säkö alat ihan tosissas tappelee mun kaa tämmösen asian takia?" nuorempi kohotti kulmiaan ilmekään värähtämättä. Hän antoi jäisen katseensa kiertää porukkaa molemmilla puolillaan ja se riitti saamaan sen ärsyttävän tirskumisen loppumaan ja porukka hiljeni kummasti.
"Se kuka haluu kokeilla, nii bring it on", Simsin äänensävy oli muuttunut suorastaan hivenen ivalliseksi, kun hän mulkoili porukkaa ympärillään leuka pystyssä, eikä kukaan uskaltanut ottaa askeltakaan häntä kohti, päinvastoin. Osa taisi jopa perääntyä, mikä sai ivallisen hymähdyksen karkaamaan nuorukaisen huulilta. Todellisuudessa tämä porukka pelkäsi häntä aivan yhtä paljon kuin Creamiakin ja jos Cream oikeasti haluaisi ottaa matsia siinä ja nyt, niin tämä saisi tehdä sen yksin, sillä tästä porukasta ei ollut paljoa apua.

// huuh, ottipa voimille. :::D //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ke Helmi 29, 2012 6:21 am

Kiseok Kim

Cream ei suoraan sanottuna ollut ihan odottanut tällaista lopputulosta, kun hän oli "hienon suunnitelmansa" pistänyt kasaan. Hänen mielikuvissaan Sims olisi valinnut hänen puolensa tässä asiassa, mutta vaikutti vähän pahasti siltä, että nuorempi päätyisikin sille vastakkaiselle puolelle. Ei Sims mikään ylikäveltävä ovimatto sentään koskaan ollut, sen Cream kyllä tiesi, eivätkä he kovinkaan usein saaneet tappeluja aikaiseksi keskenään. Lähinnä ehkä jotain harmitonta nahistelua, mutta nyt napit oli saatu vastakkain pahemman kerran. Nousiko Sims oikeasti häntä ja hänen valta-asemaansa vastaan noin selkeästi?
Cream suorastaan paisui kuin härkäsammakko, kun hän tajusi, ettei hänen suunnitelmansa toiminut ihan niinkuin piti. Cream hoksasi myös omaksi mokakseen ja loppuun asti ajattelematta jääneeksi seikaksi ottaneensa matkaansa ne kaverit, jotka pelkäsivät Creamin lisäksi myös Simsiä, eli Simsin uhittelu sai nämä lähes perääntymään. Luuserit.

Violettihiuksinen loi ympärilleen murhaavia silmäyksiä, jotka kertoivat, että se, joka perääntyi, saisi jälkikäteen vähintään naamansa ruvelle. Samalla Simsin suunnalta sateli haastetta käydä kimppuun, joka sai porukan tekemään päinvastoin eli epäröimään, joten siinäpähän olivat vähän puun ja kuoren välissä. Cream tuhahti.
Ei, ei hän sentään tässä ja nyt ollut valmis ottamaan matsia ystävänsä kanssa, vaikka mieli kovasti tekikin.
"Okei", Cream sanoi mulkoillen Simsiä ja yritti pitää viimeisetkin ylpeyden rippeensä koossa kieltäytyen edes itse uskomasta, että hän tosiaan oli itse perääntymässä. Joskin Cream piti omaa väistöään lähinnä taktisena ja vihaa puhkuvana siirtona.
"Itsepähän teit valintas", nuorukainen sanoi kihisten, käänsi Simsille selkänsä ja lähti kävelemään poispäin. Hänen teki mieli murjoa ensimmäinen vastaantuleva ihminen taikka sitten vaikka koira märäksi lammikoksi katuun, niin paljon hän puhkui silkkaa raivoa, joka piti saada purettua johonkin.


Kibum Kim

Key ei ollut varmaan ikinä tuntenut olevansa niin väärässä paikassa kuin mitä hänestä tuntui sillä hetkellä. Ensinnäkään hän ei pitänyt yhtään, ei sitten yhtään, siitä, että homman suunta alkoi vaikuttaa jo tappeluksi menemiseltä ja toisekseen hän ei edelleenkään olisi päässyt mitään kautta syrjemmälle, jos hänen jalkansa olisivat vaikka toimineet. Tosin mitä Keyn silmät poimivat ja mitä hän kykeni päättelemään, niin vaikutti vähän siltä, että nämä ympärillä olevat kaverit olivat sitä nynnyä sarjaa: pelkäsivät johtajaansa. Eli jos Kiseok ja Sims pistäisivät tappeluksi, niin muut todennäköisesti hilpaisisivat alta aikayksikön käpälämäkeen.

Tosin Keyn yllätykseksi (ja helpotukseksi) Kiseok päättikin itse ottaa hatkat. Toinen oli vaikuttanut siltä, että olisi repinyt koko konkkaronkalta silmät päästä ihan pelkän raivonsa voimalla - eikä Key oikein tajunnut, mikä tässä nyt loppujen lopuksi oli niin kamalaa, etteivät tuollaiset raivarit olisi olleet täysin ylireagoidut. Ja häntä sanottiin draamakuningattareksi!
Key seurasi silmät yhä edelleen aivan yhtä lautasina kuin aiemminkin, kun Kiseok marssi melko raivokkaan näköisenä pois ja potkaisi mennessään nurkalla olevaa roskien keräyslaatikkoa. Samalla nuorukainen uskalsi alkaa hengittää vähän vapaammin, joskaan ei kuitenkaan inahtanutkaan aloiltaan. Loputkin kujalla olleet ihmiset katosivat melko liukkaasti; osa Keyn mielestä melkoisen uhkarohkeasti Kiseokin perään (näistä tulisi todennäköisesti ruumiita) ja loput muihin suuntiin omille teilleen.
'...Mi-mitä just tapahtu?' Key ajatteli leuka vähän auki loksahtaneena, kun hän kääntyi tuijottamaan Simsiä.

// kauheeta yrittää kirjottaa mahollisimman nopeesti ! ::: D //

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ke Helmi 29, 2012 6:45 am

Jongsu Sim

Sims puristi molemmat kätensä nyrkkiin valmistautuen tappeluun, jos tilanne nyt äityisikin niin pahaksi. Creamista ei koskaan tiennyt, saattoihan toinen oikeasti yrittää ottaa matsia hänen kanssaan, kun tämän ego oli kuitenkin sitä kokoluokkaa, että perääntyminen todella oli kova kolahdus hänen itsetunnolleen.
Onneksi tilanne kuitenkin kääntyi siihen suuntaan, että Cream teki hyytävä ilme kasvoillaan selväksi, että Sims oli tehnyt valintansa, mikä siis tarkoitti, ettei heillä olisi enää mitään tekemistä yhdessä. Kun Cream oli kääntynyt ja lähtenyt marssimaan pois kujalta, niin muukin porukka hajaantui hyvää vauhtia kuka mihinkin suuntaan ja nopeasti he jäivät siihen kaksistaan Keyn kanssa.

Sillä hetkellä Sims tunsi pientä helpottuneisuutta, ettei tilanne ollut muuttunut suoranaiseksi nyrkkitappeluksi, vaan Cream oli sillä kertaa päättänyt luovuttaa, mutta tuo tunne saattaisi jossain vaiheessa muuttua, kunhan tilanne kokonaisuudessaan iskostuisi hänen päähänsä. Cream oli tosissaan laittanut heidän välinsä poikki näinkin mitättömän asian vuoksi. Eikö Simsillä tosiaan ollut tämän enempää merkitystä toiselle, oliko hän oikeasti niin helposti korvattavissa?
Sims ei suostuisi tätä päätöstään katumaan, jos tilanne kerran tosiaan oli niin, että heidän ystävyytensä Creamin kanssa oli näin helposti maton alle pyyhkäistävissä.

Mustahiuksinen nuorukainen uskaltautui viimeinkin kääntymään selkänsä takana seisovan Keyn puoleen kohdaten toisen osittain äskeisestä järkyttyneet ja osittain vilä vähän pelokkaatkin kasvot. Siinä hetken aikaa ruskeahiuksisen pojan kauniita kasvoja (Sims blokkasi taidokkaasti aivojensa epämääräiset yritykset saada hänen mielensä horjumaan tuon äskeisen ajatuksen takia) tuijoteltuaan Sims ei voinut muuta kuin miettiä mielessään, että mikä toisessa oikein sai Creamin inhon ja vastenmielisyyden nousemaan näinkin korkealle.
"Ootsä okei? Ehtiks ne tehdä jotain ennenku mä tulin?" Sims tiedusteli, katsoen toista tutkiva ilme kasvoillaan päästä varpaisiin. Ainakin toinen näytti päällisin puolin olevan ihan kunnossa, hän oli näköjään sattunut juuri oikeaan aikaan paikalle.
"Sori tosta äskeisestä... Mun olis pitäny osata arvata, et karman mukaan joku näki sen lauantaisen", kaksikon pidempi osapuoli jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen yllättävän hiljaisella äänensävyllä, eikä Sims tiennyt mihin hän oikein olisi katseensa suunnannut.

// ihihihihii~ ::::D //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty Ke Helmi 29, 2012 7:22 am

Kiseok Kim

Creamin mieleen ei sillä hetkellä tullut, milloin hän viimeksi olisi ollut niin vihainen - ei sillä, että hän tuollaisia olisi edes mietiskellyt. Nuorukainen lampsi kohti jotain vielä määrittelemätöntä määränpäätä sellaista tahtia, että oli ihme, että asfaltti hänen jalkojensa alla ei halkeillut.
Hän oli muutamalla raakaa murhanhimoa uhkuvalla katseella hankkiutunut eroon perään lähteneistä hännystelijöistä, eivätkä viattomat ohikulkijatkaan säästyneet hänen hyytäviltä mulkoiluiltaan. Toistaiseksi hän sai vielä koottua raivariaan sen verran, ettei käynyt kenenkään kimppuun, vaikka hänen ympärillään hehkuva aura kyllä karkotti aika tehokkaasti mahdolliset höykytyksen uhrit esimerkiksi tien toiselle puolelle.
Mihin hän Simsiä muka tarvitsisi?

// Voe kuule, poikaseni. //


Kibum Kim


Key ei voinut estää itseään reagoimasta pienellä hätkähdyksellä, kun Sims viimein kääntyi häntä kohti. Olihan toinen sentään ollut oikeasti sen verran pelottava, vaikka tämän viha olikin suuntautunut Kiseokiin. Mutta mistä Key tiesi, jos toinen olisikin nyt hänelle vihainen! Olihan tämä menettänyt juuri kaverinsa, mihin Key oli osasyyllisenä.
Poika tuijotti toista takaisin odottaen, että toinen sanoisi ensimmäisenä jotain, josta Key näkisi tämän sen hetkisen suhtautumisen. Ja kun Sims viimein puhui, huokaisi Key helpotuksesta ja päästi itsensä silmin nähden rentoutumaan.

"Mä - ", hän aloitti vastaamaan, mutta hänen äänensä katkesi ihan sen takia, että toinen oikeasti huolehti. Poika laski katseensa tuijottamistaan Simsin kasvoista ja kiinnitti katseensa asfaltin pinnassa oleviin pieniin kivenmurikoihin, joista tuli yhtäkkiä suurenmoisen mielenkiintoisia.
"Mä oon ok", Key sai vastattua kysymyksiin ja kiitollisuudentulva humahti hänen lävitseen, kun hän viimein tajusi, että toinen oli todellakin tullut paikalle juuri sillä oikealla hetkellä. Jos tämä olisi saapunut myöhemmin, olisi Key todennäköisesti muistuttanut jo siinä vaiheessa rusinaa. Saatikka, jos kukaan ei olisi koskaan tullut. Ja vielä hienoimpana vaihtoehtona: jos Sims olisikin päättänyt tukea Kiseokia.
"Kiitti", poika kohotti katseensa taas Simsiin ja sai väännettyä kasvoilleen ihan pikkiriikkisen hymyn, joka kuitenkin kuoli melkein samantien. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa toisen pulinoita jostain karmasta saatikka sitten anteeksipyyntöä. Oli käynyt huono tuuri, ja sillä selvä. Ei siinä ollut ainakaan Simsillä anteeksipyytelemistä, ja jos jollain oli, niin Kiseokilla. Ja sen järisyttävän päivän Key vasta halusikin nähdä, jona Kiseok alkaisi pyytelemään anteeksi yhtään mitään.
"Tota - ", Key avasi jälleen suunsa näperrellen laukkunsa hihnaa, eikä hän edes tarkalleen tiennyt, mitä oli aikomassa sanoa. "Sä -", hän yritti uudelleen ilman juuri sen kummempaa menestystä päätyen vain pudistelemaan päätään. Jo nyt oli kumma, että hän ei enää saanut sanaa suustaan Simsin seurassa! Toisaalta hän oli vieläkin vähän säikähtäneessä mielentilassa ja erityisesti äärimmäisen hämillään, eikä vain kerta kaikkiaan jaksanut peitellä noita seikkoja millään tavalla.
"Mitäs nyt?" Key päätyi viimein kysymään mahdollisimman lyhyesti viitaten noilla kahdella sanalla sekä Simsin tilanteeseen Kiseokin ja muiden kanssa että myös itseensä. Poika katseli nolona jonnekin vähän ohi Simsistä.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty To Maalis 01, 2012 10:22 am

Jongsu Sim

Sims ei itse edes tajunnut huolehtivansa, oikeasti huolehtivansa, Keystä ja tämän turvallisuudesta. Tai pikemminkin hän ei ollut vain sisäistänyt sitä tunnetta, joka hänen sisällään oli leimahtanut, kun hän oli kohdannut ruskeahiuksisen pojan järkytyksen ja pelon sekaisen katseen. Huolehtiminen oli tullut ihan automaattisesti, eikä hän itse ollut edes huomannut sitä - mikä sinällään oli jo suht epätavallista, sillä Sims harvemmin huolehti muiden perään.
Mustahiuksinen nuorukainen huomasi olevansa jollain tapaa helpottunut, kun Key sanoi olevansa okei ja pieni huokaus pääsi karkaamaan pidemmän pojan huulilta. Hyvä, että hän oli sattunut kerrankin tulemaan ajoissa kouluun, muutoin hän ei olisi ehtinyt puuttua tähän tilanteeseen ja tuota vaihtoehtoista lopputulosta Sims ei suostunut edes ajattelemaan.
Hän vilkaisi Keytä hivenen yllättyneenä, kun hän kuuli toisen kiittävän häntä ja toisen huulilla jopa käväisi hyvin nopeasti piennpieni hymy joka kuitenkin kuoli nopeasti, ottaen tilanteen huomioon.
"Ei tartte kiitellä", Sims tokaisi hivenen hämillään katse luotuna poispäin Keystä - hän ei ollut tottunut vastaanottamaan kiitoksia tällaisista tilanteista.

Sims käänsi katseensa jälleen edessään seisovaan poikaan, kun tämä avasi suunsa selkeästi aikeenaan sanoa jotain, mutta tuon asian muodostaminen sanoiksi näytti tuottavan vaikeuksia. Mustahiuksinen nuorukainen kohotti kysyvästi kulmiaan ja hän seurasi vierestä pienen huvittuneisuuden häivähdyksen käyvän nopeasti kasvoillaan, kun Key sai vasta kolmannella yrityksellä tiivistettyä asiansa lyhyeksi kysymykseksi. Ja tuo kysymys tosiaan tiivisti melko hyvin koko tilanteen - niin, mitäs nyt?
Sims seisoi hetken hiljaa paikoillaan ja lopulta hän vain tyytyi kohauttamaan olkiaan.
"Ei aavistustakaan, mä en ollu osannu varautua tällaseen tilanteeseen", hän vastasi rehellisesti, eikä hän itse asiassa vielä edes osannut suhtaututa tilanteeseen tosissaan. Kunhan asia oikeasti painuisi kunnolla hänen päähänsä, että äskeinen oli oikeasti tapahtunut, niin ehkä hän pystyisi paremmin miettimään mitä pitäisi tehdä.
Eikä Sims ollut vielä edes varma oliko Cream oikeasti ollut tosissaan - aikoiko toinen oikeasti päättää heidän ystävyytensä näin? Ilme violettihiuksisen kasvoilla tosin oli puhunut aika hyvin puolestaan, mutta Sims ei suostunut vielä uskomaan sitä. Creamin parhaana ystävänä oleminen ollut koskaan ollut helppoa ja ehkä tämäkin oli vain joku toisen sairaista keinoista saada hänet takaisin puolelleen. Sen tosin näkisi vasta sitten, kun aika kuluisi eteenpäin.

"Mut meidän ehkä kannattais mennä koululle - Cream ja kumppanit ei taatusti oo siellä, niin sä oot siellä turvassa", Sims sanoi lopulta työntäen ylimääräiset ajatukset pois päästään. Eivät he voineet siihenkään jäädä seisoskelemaan, eikä Simsiä varsinaisesti houkutellut törmätä heti uudestaan Creamiin. Koululle porukka ei taatusti ilmestyisi koko päivänä, joten Key saisi olla siellä rauhassa.
Mustahiuksinen nuorukainen kääntyi ympäri lähteäkseen kävelemään kohti katua, jossa koulun pääportit sijaitsivat, mutta jo parin askeleen jälkeen hän pysähtyi uudestaan ja kääntyi jälleen vastatusten Keyn kanssa, eikä hän heti edes tajunnut kuinka lähekkäin he oikein seisoivat.
"Jos Cream keksii taas jotain yhtä sairasta kuin tää - no tää - ", Sims aloitti ja hän viittasi sanoillaan äskeiseen väijytykseen, " - niin sun pitää kertoa heti mulle, okei? Mä en anna niiden enää satuttaa sua."
Ilme Simsin kasvoilla oli muuttunut yllättään päättäväiseksi, kun hän tuijotti edessään seisovaa ruskeahiuksista poikaa kuin pakottaen tämän lupaamaan, että hän ilmottaisi Simsille heti jos jotain tapahtuisi. Pienen ohikiitävän hetken ajan Sims tunsi vastustamatonta halua sipaista Keyn poskea, mutta hän sai kuitenkin hillittyä itsensä ja se jäi tekemättä.

// no aaaaaaaws !! <3 ::::D //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Vieraili lähetetty To Maalis 01, 2012 11:35 am

// no kylläpäs ne nyt söpöiks heittäyty X''''''D <3 //

Kibum Kim

Key ei tiennyt, miten päin hänen olisi kuulunut itsensä kanssa olla, kun Simsillä kesti hetken aikaa vastata mitään hänen kysymykseensä. Saamalleen vastaukselle hän tyytyi hymähtämään pienesti, sillä juuri noinhan asia oli. Ei Keykään tiennyt suoraan sanottuna mistään mitään, ja koko äskeinen tapahtuma oli tullut aika lailla täysin puun takaa (mikäpä kohta tässä viimeisen kuukauden aikana ei ollut tullut yllättäen). Ehkä sen kuuluisan ajan kanssa näkisi, mitä vielä tulisi tapahtumaan tässä jo draaman piirteitä saavuttaneessa tapahtumasarjassa.

Key tuijotti hetken pidempää nuorukaista tämän esitettyä koululle menemistä, mikä kuulosti Keynkin korvaan ihan hyvältä vaihtoehdolta. Hän ei varsinaisesti ollut sillä fiiliksellä, että jaksaisi keskittyä koulussa yhtään mihinkään ja mieluiten menisi vaikka takaisin nukkumaan, mutta toisaalta jo pelkkä ajatus Kiseokiin törmäämisestä tämän jälkeen sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Ei kiitos.
Sitä paitsi violettihiuksisella taisi olla nyt vielä entistäkin enemmän syytä muiluttaa Keytä ihan urakalla, joten Keytä ei pahemmin kiinnostanut päätyä toisen kanssa samaan paikkaan - varsinkaan yksinään. Vaikkei hän nyt voisi siltikään loppuikäänsä tätä vältellä, se oli aivan selvä juttu. Koulu taisi siis olla sillä hetkellä paras ratkaisu, sillä kuten Simskin sanoi, niin siellä Kiseok ja muut tuskin olisivat.
"Okei", Key vastasikin Simsille hiljaisella äänellä.

Key ehti ottaa yhden askeleen pidemmän pojan perässä, kun toinen jo kääntyikin uudestaan ympäri ja Key kohotti kysyvän katseensa yllättävän lähelle päätyneeseen toiseen poikaan. Simsin sanat saivat Keyn posket kuumottamaan ja hän tuijotti hetken toisen päättäväisiä kasvoja ennen kuin laski katseensa alaspäin ja kohotti toisen kätensä nolona peittämään osan kasvoistaan.
"Mä kerron", poika lupasi saatuaan hetken kuluttua kursittua itsensä taas kokoon ja laski kätensä taas alas.
"Tuleekin vielä aiempaa hilpeempää olla sen kans samoilla tunneilla", hän jatkoi vähän kitkerällä äänensävyllä ja päästi hiljaisen naurahduksen, jossa ei ollut mukana ilon hiventäkään. Tosin Kiseok kävi ylipäätään hyvin harvoin millään tunneilla tuhlaamassa aikaansa, muttei se nyt ollut kovin ylevä ajatus, että hän sattui olemaan samalla luokalla henkilön kanssa, jota hän ei kovin mielellään ollut kohtaamassa.
'Mä en anna niiden enää satuttaa sua.'
Simsin hetki sitten sanoma lausahdus sai Keyn tuntemaan ärsyttävän punastuksen jälleen pyrkivän poskilleen, ja nuorukainen käänsikin kasvonsa poispäin ja teki liikkeen lähteäkseen nyt viimein kävelemään sinne koulun suuntaan.
"Mennäänkö?" hän mutisi pitäen kasvonsa visusti toiseen suuntaan, jotta saisi pidettyä hämillään olevan ja puolikkaalla hymyllä varustetun ilmeensä piilossa.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty To Maalis 01, 2012 12:49 pm

// ihihihii~ ;D <3 //

Jongsu Sim

Sims jäi odottamaan Keyn vastausta hänen sanoihinsa, missä tosin kesti hetki, kun toinen näytti silminnähden nolostuvan hänen sanoistaan ja Sims vain huomasi etäisesti ajattelevansa Keyn näyttävän harvinaisen suloiselta punastuessaan (mikä häntä oikein vaivasi?).
Lopulta ruskeahiuksinen poika kuitenkin lupasi kertoa hänelle heti, jos Cream keksisi taas jotain yhtä sairasta kuin tämä äskeinen väijytys. Sims oli tuntenut Creamin jo pitkään, joen oikeastaan hänen ei olisi kuulunut olla yllättynyt violettihiuksisen ystävänsä tämänkertaisesta tempauksesta - ja aivan kuin kyseessä olisi ollut ensimmäinen väijytys, jonka tämä oli elämänsä aikana järjestänyt - mutta jotenkin Simsin tajuntaan ei vain uponnut se, kuinka joku saattoi vihata juuri Keytä näinkin paljon.

Sims huitaisi hivenen ärtyneenä kädellään Keyn sanoille.
"Ei se nyt kesken tunnin uskalla sun kimppuun käydä - ja ihan ku se niillä tunneilla edes käy", Sims tokaisi vastaukseksi. Samoilla tunneilla käyminen nyt oli pienin Keyn huolista, kun siellä sentään oli opettajat paikalla, toisin kuin vapaa-ajalla, mikä huoletti Simsiä enemmän kuin mikään kouluun liittyvä.
"Ja sä kerrot heti mulle, jos jotai tapahtuu, mä lupaan suojella sua", mustahiuksinen nuorukainen jatkoi ja hän katsoi edessään seisovaa poikaa se sama päättäväinen ilme kasvoillaan kuin äskenkin.

Jostain syystä Key punastui jälleen ja se sai Simsin jäämään taas kerran tuijottamaan toisen kasvoja. Moiset kliseet olivat niin epäsopivia Simsille, mutta hän ei voinut itselleen mitään, kun hän huomasi katseensa liimautuneen tiiviisti Keyn puoleen.
Hän havahtui vasta kun hän kuuli toisen mutisevan katse visusti toiseen suuntaan käännettynä. Sims nyökkäsi myöntävästi ja hän käänsi jälleen Keylle selkänsä, kun he lähtivät kävelemään lyhyen matkan verran kohti katua ja koulun pääporttia.

// nonni, saatiin tääki kunnialla päätökseen. X) //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: You'll be so dead. [VALMIS]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa