Joulukalenteri 2014

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Parkkim-chan lähetetty Ke Joulu 24, 2014 3:40 am

Awww. Pitäisi varmaan olla vain lukematta noita ficcejä, joissa on Yuusei. Se on niin suloinen niissä, että alan itkeä täällä kuin suikulähde. <3
Sori, en ole nyt hirveästi kommentoinut, mutta voin taata, että olen kyllä käynyt täällä ahkerasti lukemassa, vaikka matikan ope tuskin tykkäsikään, että luin enemmän joulukalenteria kuin tein tehtäviä. hups. Kaikki luukut ovat olleet niin ihania. :)
avatar
Parkkim-chan

Viestien lukumäärä : 484
Join date : 22.02.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty Ke Joulu 24, 2014 4:15 am

mdjdsaihdeiiiu <--- Alisalta terveisiä XD 5-vuotiaan serkkutytön kanssa laittelen luukkua ja hän halusi myös tehä tätä :D Tällä hetkellä se piirtää tuossa vieressä ja kertoo tarinaa minusta ja Frozenin Elsasta, joka on muuttunut merenneidoksi <3 :D

23. luukku



Tämä töherrys yrittää esittää Zicoa ja Hyosungia ja se jäi nyt vain lyijykynä työksi, koska värejä ei löytynyt tähän hätään ^^' Kameralla otettu kuva, joten on todella huono laatuinen, sorry~

avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Ke Joulu 24, 2014 4:51 am

Heti alkuun haluan toivottaa kaikille ihan mahdottoman ihanaa joulua! <3 Taas ollaan selvitty yhdestä vuodesta, toivottavasti Seven Days pysyy vielä tulevaisuudessakin pystyssä – muutoksia ja uudistuksia on ainakin luvassa, mutta niistä lisää sitten tammikuun puolella ;]

Tätä viimeistä luukkua on ollut mun lisäksi tekemässä myös Ru-chan, sillä muilta ei valitettavasti saatu mitään jouluisia väkerryksiä, mutta Ru-chan otti kuitenkin osaa jouluaaton luukun tekemiseen ja kiitokset siitä hänelle! <3



24. luukku





Title: Sometimes time goes by so slowly
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Minji ja Elly (pientä Minji/Elly vihjailua)


Aika kului todella hitaasti. Suorastaan mateli.

Joka kerta, kun Minji nosti katseensa kelloon, oli se edennyt vain minuutin tai pari. Hänestä tuntui, etteivät viisarit millään yltäisi siihen aikaan, jolloin heidän viimeinen koulupäivänsä loppuisi ja joululoma virallisesti alkaisi, aikaan, jonka hän viettäisi ainoastaan Ellyn seurassa.
Minji oli sen velkaa tytölle, sillä yllättäin kaikki kiireet ja stressi olivat pakkautuneet viimeisille viikoille ennen joululoman alkua ja väsyttäneet hänet ihan kokonaan, eikä hänellä ole ollut hirveästi aikaa Ellylle.

Tunnut kuluivat aina normalia paljon hitaammin silloin, kun odotti jotain kärsimättömänä. Asiaa ei lainkaan auttanut se, että Minjin oli mahdotonta saada ajatuksensa pois Ellystä - tyttö tuli aina jostain hänen mieleensä. Vaikka hän kuinka yritti ajatella kaikkea muuta, niin aina jotakin aasinsiltaa pitkin hän huomasi taas ajatuksiensa pyörivän Ellyn ympärillä.
Miksei ollut olemassa jonkinlaista loitsua, jolla olisi saanut ajan kulkemaan edes himpun verran nopeammin?

Eniten Minji odotti Ellyn ilmettä, joka tämän kasvoilla säihkyisi lahjan avaamisen jälkeen ja sen hän pääsisi näkemään vain parin päivän päästä. Minji oli keksinyt päivien tuskallisen miettimisen jälkeen täydellisen lahjan, josta Elly pitäisi varmasti.

Puolen tunnin kuluttua kello oli vihdoinkin sen verran, että viimeinen oppitunti ennen lomaa oli päättynyt, ja se oli se hetki, jolloin Minji keräsi nopeasti tavaransa kasaan, sulloi ne laukkuunsa ja ryntäsi ulos luokasta, kiirehtien etsimään Ellyä ihmisvilinän keskeltä.
Kun hän viimeinkin paikallisti Ellyn kaappien luolta, hän kiiruhti mustahiuksisen tytön luokse ja tarttui tuota kädestä leveä hymy huulillaan. Hän toivoi ainoastaan sitä, että jouluaatto saapuisi pian ja kun se saapuisi, aika voisi pysähtyä loputtomiin.




Title: You saved my Christmas
Author: Ru-Chan
Rating: S
Genre: fluffy
Pairing: Elly / Yongguk




Taivas näytti lähes mustalta ja kuin tyhjästä maata kohden sateli hyvin kevyesti leijailen suurehkoja täysin vitivalkeita lumihiutaleita täyttämään maankamaran valkoisella peitolla. Mustaa taivasta koristi pienet tuikkivat tähdet, joiden koko näytti vaihtelevan suuremmasta aivan pienimpään ja niin myös niiden kirkkaus.
Pakkanen puri välittömästi kun ulos meni ja se söi lähes luihin ja ytimiin asti vaikka kuinka lämpimästi olisi päälleen pukenut. Lumi ei kuitenkaan siitä piitannut sataessaan maahan, suorastaan se näytti tanssivan pakkasen kanssa valssia illan taittuessa pidemmälle.

Elly nosti kylmyydestä punertavaksi muuttuneen kätensä kohti tuikkivaa taivasta nojatessaan selällään vasten parvekkeen kaidetta katse kohti taivasta. Syvä huokaus karkasi nuoren naisen huulilta, sillä hänen ajatuksensa harhailivat tyhjässä tilassa, ilman mitään määränpäätä.
Vaikka hänet tunnettiinkin boss-asenteensa ja kylmän bitch tyylinsä takia hyvinkin, oli hänelläkin hetkiä jolloin neito osasi olla lähes yhtä hauras kuin ohut jäänpinta, jonka alla oli syvä tyhjyys.

Tämä tunne tuli hyvinkin esille etenkin jouluna ja se päivä oli juuri tänään. Kahdeskymmenesneljäs päivä ei ollut Ellyn mieleen tänä jouluna, sillä hän joutuisi viettämään sitä yksin tietyistä syistä. Yksinäisyys ei kuitenkaan ollut Ellyn mieleen, mutta minkäs hän sille voisi.
Tämäkin yllätys tuli liian äkkiä ja jokainen oli tehnyt jo omat menonsa ajat sitten valmiiksi ennen tätä suurta päivää. Jopa Minzy, Ellyn paras ystävä oli omilla teillään juhlistamassa joulua, mutta minne hänen joulusuunnitelmansa oli jäänyt tai kuka ne oli päästänyt kaatumaan?

Raskas huokaus karkasi tytön maalattujen huulien lomasta kun hän jäi tuijottamaan henkeä salpaavaa tähtitaivasta. Pian tyttö kiinnitti katseensa hyvin pieneen ja lähes mitättömään tähteen, hymähti itsekseen ja otti puhelimensa esille.
Eikä aikaakaan kun Elly oli nostanut luurinsa kohti taivasta, tarkensi ja nappasi kuvan siitä onnettomasta tähdestä, johon pystyi itsensä tällähetkellä samaistumaan.
”Hmph, kaikkea sitä.” Elly totesi hiljaa, suukottaen puhelimensa näyttöä johon pienoinen tähti oltiin kaapattu. Mustahiuksisen neidon kehoa peitti paksu valkoinen villatakki, jonka jatkeena alavartaloa koristi punaiset hyvin jouluisat tiukat farkut. Jalassa hänellä oli mustat pörröiset tossut ja hiukset oltiin jätetty aukinaisiksi. Villatakki liehuen pienen tuulenpuuskan viuhahtaessa parvekkeen lävitse, sai nuoren neidon värähtämään ja tajuamaan kuinka kylmä ulkona tosiaan oli ja se sai mustahiuksisen tytön ottamaan askeleet takaisin sisätilaan, ensimmäisen kerroksen pieneen kerrostaloyksiöön.
Yksiö oltiin koristeltu lähes näyttämään yksistään jo joulukuuselta, vaikka nurkassa kyllä törrötti myös joulukuusi kaikkine kauniine koristeineen. Elly piti kovasti joulusta ja yleensä joulunaikaan hän yritti olla ”kiltti tyttö”.

Mustahiuksinen tyttö istuutui keittiönurkkauksen vieressä olevan pienen ruokailuryhmän eteen tuolille, laski kasvonsa kiinni käsivarteensa, jonka oli nostanut nojaamaan pöytää. Juuri kun huulten lomasta oli karkaamassa jälleen uusi syvä huokaus ja mietteet painoivat vakavasti kohti Yonggukia ja sitä kuinka neito olisi ehkä kuitenkin halunnut viettää tämän joulun hänen kanssaan, Elly painoi kätensä suunsa eteen estääkseen moisen ja upotti sitten kummankin kätensä sormet kiiltävien mustien tuuheiden hiustensa suojiin ja pörröitti niitä suusta päästen angstaavaan viittaava inha ärähdys.
”Luoja, mitä mä mietin”, tyttö totesi itsekseen ja lopulta rauhoittuneena nosti huulilleen vaivalloisen hymyn.
”Kyllä mä yksinki pärjään.” hän totesi ääneen itsekseen, nousten tuolin suojista ja nyökytti tyhjälle.

Juuri kun Elly oli aikeissa ottaa itseään niskasta kiinni ja koittaa saada edes jollakin keinolla pelastettua joulunsa, ikkunan takaata kuului äänekäs rasahdus ja perään salaperäinen ikkunan koputus. Elly jähmettyi ensin aloilleen seistessään ulko-oven luona toisessa jalassa pörrötossu ja toinen ollen ilman.
”Mmitä?” tytön huulilta karkasi hiljainen kysymys, kunnes ikkunan koputus jatkui ja näytti yltyvän. Elly nielaisi kerran ja otti varovaisia askelia kohti parvekkeen ovea, jonka edessä hänen onnekseen oli verhot.
”Kuka siellä, mä.. Mä varotan! Osaan karatea!” mustahiuksinen huudahti ja otti viimeisen askeleen parvekkeen ovelle, nappasi verhosta kiinni ja huitaisi sen vauhdilla sivummalle lasisen parvekkeen oven edestä nähdäkseen viimein kuka häntä häiritsi ja vielä parvekkeen kautta.

Näky jähmetti Ellyn kokonaan ja pettävien polvien ansiosta hän valahti lähes velttona istumaan lattialle. Parvekkeen oven takaata paljastui iso jouluinen elävä nallekarhu, ison säkin kanssa unohtamatta päässä korvien välissä keikkuvaa jouluhattua. Se oli jotakin todella utopista ja jotakin sellaista mitä ikimaailmassa ei todellakaan olisi olemassa, saatikaan miten se sitten oli päätynyt Ellyn luokse, oli täysi mysteeri.
Mustatukkainen istui silmät pyöreinä oven edessä lattialla suu raollaan saamatta mitään sanoja kuitenkaan ulos. Tuijotus kesti hetken ennen kuin Elly havahtui siihen kun oven ulkopuolella seisova jättinalle rupesi paukuttamaan ovea uudelleen.
Säpsähdys oli nähtävissä ja tytön kontatessa avaamaan lasinen parvekkeen ovi lukosta, pyrähti nallepukuinen hahmo sisälle vauhdikkaasti mumisten kylmyydestä jotakin, jääden tanssimaan paikoilleen keskelle yksiötä, Ellyn tuijottaessa edelleen suu auki tätä ihmettä.

Mustatukkaisen suljettua viimein ovi ja jotenkin saadessaan itsensä kasaan ja ylös lattialta, seisoi nalle hänen edessään. Säkki lojui maassa ja sen sisältä näytti tulvivan joululahjoja, joissa luki selvästi Ellyn nimi. Näkikö tyttö unta ja jos näin oli hän ei halunnut herätä siitä.
”Ömh, kuka mahdat olla?”, Elly sai viimein sanansa kerätyksi ja lauseen ulos suustaan tuijottaessaan edessään seisovaa nallea, joka oli huomattavasti pidempi kuin hän.
Mitään sanomatta nalle kaappasi Ellyn lämpöiseen halaukseen, tytön ihmetellessä tempausta hetken mutta vastasi siihen naurahtaen.
”Vai salaisuus.”

Nauru vain yltyi Ellyn huulilta, kun salaperäinen nalle rupesi pyörittämään halauksensa lomassa Ellyä ympäri paikoillaan seisten. Se tuntui todella taianomaiselta lennolta ja mustahiuksinen tyttö ei voinut muuta kuin nauraa.  Ilmassa oli selvästi jotakin, joka lämmitti sisältä käsin koko tytön kropan ja hehkui ulospäin suuren hymyn kera.
”Oletko sinä joulupukki?” Elly kysäisi pyörimisen lopuksi kun nalle oli hänestä irti päästänyt.

Kyllä mustahiuksinen tiesi jo kuka puvun kätkössä oli, mutta halusi hetken aikaa leikkiä toisen mukana tietämätöntä. Nalle nyökkäsi vastaukseksi ja painoi suurehkon pörröisen käpälänsä Ellyn päälaelle.
Tyttö naurahti ja tarrasi nallea käpälästä ja johdatti tuon kuusen juurelle. Istuutui lattialle, vetäen nallen mukanaan istumaan. Elly könysi nallen syliin ujostelematta ja käpertyi pieneksi keräksi vasten pehmoista turkkia. Nalle kietoi käpälänsä tytön hennon kropan ympärille kaksikon istuessa suuren kuusen juurella.
Säkki joka sisälsi lahjoja lojui edelleen lattialla, mutta kumpikaan ei tehnyt elettäkään sen tutkimiseksi sen enempää.

~*~*~*~*~*~*~

Ulkona tuprutti edelleen lunta ja ilta rupesi vaihtumaan pikkuhiljaa yön puolelle. Asunnossa oli hämärää, vain jouluvalot olivat jääneet palamaan kuusessa. Elly oli lähes unessa nallen sylin uumenissa. Tyttö näytti levolliselta ja hyvin onnelliselta tai ainakin hymy kertoi niin, joka pysyi leveänä mustahiuksisen tytön huulilla. Nalle painoi kuononsa kiinni suukon omaisin elkein tytön otsaa vasten, Elly hymähtäen ääneen ja aukaisten ummessa olleet silmänsä viimein pienen nirvanan jälkeen.

”Kiitos, tämä oli kaikkien aikojen paras joululahja, Yong.” Samassa tyttö nousi sylissä ylemmäksi ja irroitti irtopään nallelta, jonka alta paljastui Yongguk, jolla näytti olevan hieman kuuma tuossa suurehkossa nalleasussa. Hymy nousi pojankin huulille, nähdessään kuinka Ellyn silmät tuikkivat iloisuutta.

Elly nosti nallen päätä hieman ylemmäksi ja kurottui painamaan nopean suukon pojan huulille kiitokseksi ja irtauduttuaan loi kasvoilleen onnellisuutta hehkuvan hymyn ja sädehtivän katseen kohti vanhempaa poikaa, johon Yongguk vastasi hymyllä takaisin.

”Hyvää joulua, Elly.” Poika totesi kallistaen päätään aavistuksen sivummalle, johon tyttö nyökkäsi ja vastasi; ”Hyvää joulua.”

Elly käpertyi takaisin nallen syliin ja painoi silmänsä kiinni takertuen kädellään nallen pehmeästä turkista kiinni. Nallen pää oli löytänyt paikkansa lattialta kaksikon vierestä ja Yongguk kietoi käpälänsä tytön ympärille jääden hymyssä suin tuijottamaan valaistua joulukuusta.






Meidän jouluenkelinä toimiva Bom ! <3
(piirros on mun käsialaa ja värityksestä on vastannut mun ihana ja rakas pienin siskoni <3)




Title: Christmas morning is full of surprises
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Pairing: Yoshiki/Miyavi




Mustahiuksinen mies hyräili radiosta kuuluvan, hieman rockahtavamman joululaulun mukana ja intoutui jopa ottamaan muutaman tanssahtavan askeleen, kun hän haki keittokomerosta lisää tarvikkeita jauhojen peittämälle pöydälle - jauhoja oli myös päätynyt hänen paidalleen ja boksereilleen, lattiasta nyt puhumattakaan. Vahingossa syntynyt kaaos näytti ikkunasta loistavassa aamunkajossa aivan valkoiselta lumiselta harsolta.
Mies oli ehtinyt puuhastella keitiössä jo tunnin verran toteuttamassa yllätystään, eikä hän ollut lainkaan muistanut tarkkailla ajankulumista. Siitä syystä hän tunsi sydämensä pomppaavan vähintään kurkkuun asti, kun hän kuuli jonkun kokeilevan keittiön ovenkahvaa, vain huomatakseen sen olevan lukossa.

"Miyavi? Oletko siellä?" aamunkäheä ääni huhuili oven takaa.

"Yoshiki-san? Mutta eihän sun pitänyt vielä näin aikaisin herätä! Nyt heti takaisin nukkumaan!" Miyavi parahti, hänen äänensä oli pettää loppua kohden.

"Myv-rakas, voisitko olla niin ystävällinen ja avata oven? Haluan päästä keittämään kahvia."

"Ei! En avaa!"

"Miyavi, sä tiedät, mitä tapahtuu, jos en saa päivittäistä aamukahviani mustana höystettynä muutamalla suklaapalalla ja lusikallisella sokeria..."

Itse asiassa Miyavi tiesi varsin hyvin, mitä silloin tapahtuisi, ja pelkkä ajatuskin sai hänet nielaisemaan äänekkäästi. Hän tiesi, ettei tänään ollut oikea päivä selvittää asiaa, olisiko Yoshikin reaktio edelleen samanlainen - nyt oli sentään jouluaatto!
Niinpä hän meni kiltisti naksauttamaan keittiön oven lukon auki ja boksereihin ja vaaleaan aamutakkiin pukeutunut Yoshiki astui Miyavin ohitse sisään keittiöön.

"Miyavi, mitä ihmettä sä olet oikein puuhaillut täällä? Ihan järkyttävä siivo."

"Halusin yllättää sut leipomalla itse pipareita ja tuomalla aamiaisen sänkyyn", mustahiuksinen Miyavi vastasi ja lammasmainen virnistys oli kohonnut hänen huulilleen, kun hän silmäili itsekin keittiössä vallitsevaa kaaosta.




Title: Do you know the legend of the bridge?
Author: Ru-Chan
Rating: S
Genre: fluffy
Pairing: Miku / Kevin




Taivaalta laskeutui hiljalleen sakea lumisade, peittäen alleen koko suuren Tokion ja myös kaksi nuorta poikaa, jotka astelivat käsi kädessä tyytyväiset hymyt kasvoillaan pitkin jouluisia katuja aivan Tokion sydämessä.

Lunta oli satanut pitkin alkuviikkoa hullunlailla, eikä loppua näyttänyt tulevan ollenkaan. Kevin ei liiemmin lumesta välitä, mutta ei siitä ruvennut nurisemaan sillä Miku rakasti lunta.
Sanomisesta olisi syntynyt valtaisa sota, jota Kevin olisi tuskin tullut ikinä voittamaan.
Kaksikko asteli ripein askelin auraamattomia kävelyteitä tuiskeen keskellä, ilman mitään sen kummempaa määränpäätä. Miku tosin aiheutti ihan liikaa pysähdyksiä jäädessään tuijottamaan näyteikkunoiden takana kimaltelevia toistaan upeampia ikkunasomistuksia jouluaiheisin koristein.

Jälleen yhden pysähdyksen jälkeen kaksikko jatkoi matkaa, vain ja ainoastaan sen takia että Kevin oli mennyt repimään poikaystävänsä pois ikkunan luota, jota vaaleahiuksinen lyhyempi poika oli jäänyt lumoissaan tuijottelemaan.
Jälleen kuitenkin kaksikon vierelle aukesi uusi hienommilla koristeilla koristeltu näyteikkuna ja Miku jälleen kerran painoi jarrut kiinni ja jäi tököttämään naama kiinni lasissa sitä joulukoristeiden määrää, joka lymysi lasin toisella puolella. Kevin oli roikkunut Mikun kädessä kiinni, koittaakseen edes jotenkin hillitä toisen menoa, mutta aivan turhaa ja nyt hänkin sitten seistä tökötti hölmistyneenä näyteikkunan edessä Mikun vieressä, mutta ei juuri kiinnittänyt ikkunaan huomiota.
Hänen huolenaan oli sakea lumisade, joka näytti hautaavan kaiken alleen, eikä eteensäkään kunnolla edes meinannut enään nähdä. Heidän olisi kiirehdittävä takaisin asuntolaan tai edes jonnekin suojaisaan paikkaan, kunnes tämä lumipyry menisi ohitse.

”Miku, mennään jo.. Tää ilma ei näytä lupaavalta.” Kevin totesi nykiessään Mikua hihasta. Lyhyempi ei ottanut kuuleviin korviinsa Kevinin lausetta, vaan jatkoi tyytyväisenä näyteikkunan tutkimista, sillä hän oli varma että ei ollut vielä tarpeeksi ihastellut sen kauneutta.

Äkkiä Miku painoi kätensä, joita peitti paksut pinkit lapaset näyteikkunaan kiinni, saaden aikaan pienen tömähdyksen. Kevin säpsähti ja vajosi aavistuksen paksun valkoisen karvahupullisen takkinsa uumeniin, jota kaulankohdalla koristi paksu musta kaulahuivi.
”Kevin, tiedätsä sen legendan siitä sillasta joka on tässä ihan lähellä? Millä ei oo nimeä?” Miku aloitti ja siirsi katseensa otsa hinkaten vasten näyteikkunaa kohden Keviniä, joka tuijotti vaaleaverikköä hämmästyneenä ja ilmeestä Miku kyllä tiesi ettei toinen ollut kuullutkaan moisesta legendasta.

Miku hymähti ja jatkoi.
”Ne sanoo et ku pari menee sille sillalle tapahtuu ihmeitä, jos ne on tarkotettu toisille”, vaaleapäinen selitti innoissaan oikean käden etusormi vispaten ilmaa Kevinin edessä. Ulkopuolisin silmin katsottuna se näytti siltä kuin Miku olisi torunut pidempää jostakin, vaikka juttu ei ollutkaan niin.
Kevin nielaisi ääneen ja pudisti päätään, hetken jo uskoen moiseen hömpötykseen.
”Nyt sä juksaat ja pahasti, melkein sait mut uskomaa”, Kevin totesi hiljaa ja naurahti keveästi painaessaan lapasensa vasten Mikun omenanpunaisia poskia. Miku mutristi huuliaan ja huokaisi syvään nostaen katseensa sitten pidempää poikaa kohden kulmat kurtussa.
”Näytänkö mä siltä että juksaan?”

Kevin tuijotti hetken Mikua silmiin ja pudisti sitten uudemman kerran päätään, tällä kertaa hänen oli ilmeisesti uskottava siihen mitä Miku oli sanonut, sillä toisen ilme ei tuosta enään vakavemmaksi voinut mennä.
”Hyvä on, mä uskon.. Mitäs sitte?” Kevin totesi ja laski kätensä valumaan vapaasti kylkiensä vierelle sulkien vasemman silmänsä, jättäen oikean auki tuijottaessaan kysyvästi Mikua kohden, joka näytti saaneen hykerryskohtauksen.

”Niin, joko kerrot?” Kevin jatkoi pienen tauon jälkeen, koittaen saada Mikun takaisin maanpinnalle heiluttamalla kättään toisen naaman edessä.
”Joojoo, älä ressaa.. Kato ku mä ideoin!” Miku aloitti huitaissen Kevinin käden katseensa tieltä pois. Silmät sädehtien hän tarrasi pidempää kaulahuivista kiinni ja veti tuota itseään kohden ylettääkseen kuiskaamaan toisen korvan juurelle.
”Kato ku mä keksin, tai siis mä haluun mennä sinne ja kokeilla tätä mysteeriä”, vaaleaverikkö totesi ja päästi pidemmän kaulahuivista irti.
Kevin palasi takaisin täyteen pituuteensa kuin vieteri, hölmistynyt ilme leviten huulten kautta kaikkialle kasvoihin.
”Että sä mitä?” ruskeahiuksinen totesi ääneen ja kohotti kulmiaan lopuksi.

Miku ei malttanut pysyä enään paikoillaan vaan lähti sännäten ryntäämään kohti tätä huhujen siltaa, tottakai matkaansa napaten Kevinin, joka näytti olevan hieman vastahakoinen tälle tutkimusmatkalle.
Miku oli itse kuullut tästä koulussa ystäviltään ja päätti nyt ottaa siitä selvää, koska oli ensinnäkin Kevinin kanssa ja vieläpä hyvin lähellä siltaa.
Miku piti Keviniä kädestä tiukasti kiinni juostessaan toinen kintereillään kompuroiden tuiskeen keskellä suuntavaistonsa varassa, sillä hän ei ollut ihan varma sillan varmasta sijainnista. Matka ei ollut mikään lyhyt, kun he viimein olivat saapuneet tämän legendan sillan toiseen päätyyn. Lumi näytti haudanneen sillan alleen, eikä sillan toista päätä edes näkynyt sankan lumisateen takia. Siellä myöskään ei näyttänyt olevan ketään. Itse asiassa sillan ympäristö oli aivan autio.

Keviniä rupesi puistattamaan ajatus, että sillalle pitäisi lähteä astelemaan etenkin kun sinne ei edes nähnyt mitään. Miku loikki vieressä intoa ja seikkailumieltä puhkuen, eikä voinut malttaa mieltään. Ennen kuin Kevin sai hengityksensä normalisoitua, oli Miku häntä raahaamassa jo sillalle kovaa vauhtia.
”Tule jo, nyt mennää!” hän julisti ja pienen nytkähdyksen saatteeksi Kevin lähti askel kerrallaan Mikun mukana kohti siltaa. Kaksikko katosikin pian sillalle lumipyryn sekaan ja jäljet jotka sillalle johtivat katosivat tielle tietämättömille, ikään kuin luonto olisi tosissaan piilottanut parivaljakon sillan suojiin ulkomaailmalta.

Kevin ja Miku saapuivat pian sillan keskivaiheille, jääden siihen tutkimaan ympäristöään. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan ja Miku, joka odotti jotakin jännää näytti lähinnä pettyneeltä. Kevin ei voinut muuta kuin pudistaa jälleen päätään ja kietoa kätensä Mikun ympärille sulkien tuon pitkään halaukseen.
”Ei sulla oo syytä pettyä tästä, eihän sitä kukaan edes osannut kertoa mitä täällä on, eikö?” pidempi koitti lohduttaa. Mikua se ei kuitenkaan lohduttanut ja hän olisi halunnut lähteä juoksemaan kohti sillan toista päätä, aikeinaan löytää jokin hyvä paikka, jossa murjottaa rauhassa.

Kuitenkin hän jäi siihen ja antoi poikaystävänsä lohduttaa häntä, kaksikon syleillessä toisiaan lumisella sillalla pyryttävän lumen keskellä, tapahtui jotakin odottamatonta. Pian se kova pyrytys lakkasi kuin seinään ja jäi pyörimään kaksikon ympärille tanssivin liikkein, ihankuin heidän ympärilleen olisi rakennettu näkymätön seinämä, jonka läpi lumi ei päässyt.
Miku ja Kevin nostivat päänsä toistensa suojista ja tuijottivat hiljaa ympärilleen. Taivaalla pilvet rupesivat rakoilemaan, jonka raoista auringon säteet valaisivat sillan juuri siltä kohdalta missä Miku ja Kevin olivat.
Auringonsäteiden osuessa sillalle, rupesi lumi kimmeltämään kuin se olisi ollut täynnä pieniä kristalleja tai timantteja. Näky oli todella kaunis ja hyvin taianomainen, vaikka se kestikin hyvin pienen hetken päästäen jälleen rajun lumipyryn valloilleen haudaten alleen kaiken sen kauniin näyn mitä kaksikko pääsi todistamaan pienen hetken.

”Näitsä, näitsä ton?” Miku loikkasi pystyyn lumipyryn paiskautuen päin hänen kasvojaan kovan tuulen ansiosta. Pidempi nousi ylös, mutta osasi suojata kasvonsa sen verran hyvin ettei saanut samanlaista vastaanottoa kuin Miku.
”Joo.. Näin mä.” hän totesi Mikulle, joka ravisteli päätään.
”Mut nyt, me kyllä palataan johonki lämpimään täältä ennenku palellutaa!” Kevin totesi ja nappasi Mikua kädestä. Lyhyempi nyökkäsi hieroen vapaana olevalla lapasellaan kasvojaan ja lähti kiltisti ja hyvin tyytyväisenä Kevinin mukaan kohti asuntolaa, johon ruskeahiuksinen oli ottanut suuntansa.

Kevin ei nähnyt mitä selkänsä takana tapahtui, mutta Mikun ilme sillä hetkellä oli jotakin unohtumatonta. Hän oli päässyt näkemään jouluntaian yhdessä Kevinin kanssa, parempaa joululahjaa hän ei voisi toivoakkaan vaikka vielä ei joulu ihan ollutkaan.





Talvinen joulukorttipiirros myös Minjistä ! ^___^
(tämäkin on mun käsialaa ja värityksestä kiitokset mun nuorimmalle siskolleni <3)




Title: Nothing like diamond stars and a pearl full moon against an onyx night sky
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Pairing: Sims/Hyosung




Jouluaaton ilta oli kylmä, pimeän kaupungin valot näyttivät pakkasen kirkastamilta, kaksi nuorta seisoivat sillalla ja katsoivat taivasta kaupungin yllä.
On kuurankukkia jäätynyt poskipäille, oli kuin pakkanen olisi jättänyt jälkensä hiljalleen iholle. Kaunista, Sims ajatteli laskiessaan uudelleen ja uudelleen timantteina hohtavia kiteitä Hyosungin silmäripsiltä.
Hengitys maalaa huurullaan tytön kasvot sumeiksi, mutta Sims muisti poskia koristavat pisamat paremmin kuin kukaan muu, eikä hänen tarvinnut katsoa nähdäkseen.

"Kaunista", Hyosung henkäisi ja tähyili innoissaan taivaalle, välittämättä lainkaan siitä, että kylmä pakkanen sai hänen hoikan vartalonsa värisemään lämpimästä pukeutumisesta huolimatta.
Tähdet lipuivat tuikkivana helminauhana kaupungin ylle, ja heistä kumpikin odotti ohikiitävää hetkeä, jolloin oli lupa toivoa.

"Olisipa aina tällaista", Sims sanoi kääntämättä katsettaan Hyosungista. Reidet osuivat kylmää kaudetta vasten, mutta Hyosung hehkui pehmeää lämpöä hänen vierellään, eikä hän halunnut olla missään muaalla.
Pieni hymy kohosi nuorukaisen suupieliin, ja kun tyttö käänsi katseensa häneen, tuntui kuin kaikki aika maailmassa olisi pysähtynyt.

"Jos olisi, emme ehkä osaisi enää ihailla sitä", Hyosungin äänessä oli hymyä ja lempeyttä, hänen silmänsä loistivat kuin tähdet, joihin oli sekoittunut ripaus talven pakkaskiteitä.
Sims löysi pilkahduksen tytön silmistä, eikä hän tarvinnut mitään sen ihmeellisempää ollakseen onnellinen. Lumi narskui tytön noustessa päkiöilleen tuon painaessa kevyen suudelman Simsin poskelle.

"Ollaan tässä vielä hetki", Hyosung sanoi, eikä painanut päätään pojan rintakehälle, ei vaikka Sims oli ehtinyt sitä sekunnin jos toisenkin toivoa.
Heidän välillään oleva lämpö ei kuitenkaan hävinnyt ja tyttö oli yhä siinä hänen vierellään, nojaten sillan kaiteeseen, huokaillen tummansiniselle samettitaivaalle toive huulillaan. Sims tunnisti kaipauksen, mutta oli valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi; heistä kumpikin oli joskus rakastunut väärin.

Viimein Sims käänsi katseensa etsiäkseen itsekin tähdenlentoja, ja juuri sillä hetkellä Hyosung oli jo löytänyt sellaisen ja tarttunut hänen kädestään kiinni.
Hän tunsi hymyn tytön huulilla vaikkei katsonutkaan Hyosungin suuntaan - eikä Sims ollut koskaan mitään muuta toivonutkaan.




Title: A Sweet moment of Christmas
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Pairing: Rekkles/Rosie




Rekkles tuijotti huoneensa ikkunasta ulos, pystyi melkein kuulemaan kuinka viimeiset lumet sulivat maaliskuun keväisessä lämmössä. Ruotsissa tähän aikaan vuodesta olisi vielä pakkasta ja talvi jatkuisi vielä jokusen hetken, mutta Japanissa kevät oli jo pitkällä.
Talvi oli ollut kaunis, hän oli rakastanut Tokion talvea, sitä kuinka kauniisti valot olivat heijastuneet maata peittävästä valkoisesta hunnusta. Nyt sen talven lumi suli pois, sen talven lumi, jonka sateen alla hän oli saanut ensisuudelmansa.

***

Rosie oli nauranut. Tyttö oli rakastanut hiuksiinsa satavaa lumen tuntua ja katsonut haaveilevana ylöspäin nähdäkseen joka puolella valkoisia hiukkasia, jotka olivat laskeutuneet tytön kasvoille.
Tyttö oli tanssahdellut ympäriinsä ja Rekkles oli katsellut toisen liikkeitä, hänestä oli tuntunut kuin hän olisi katsonut taideteosta. Ja sitähän Rosie olikin. Rosie oli kuin lasinen veistos, jonka saattoi särkeä yhdellä iskulla, mutta myös kuin Mona Lisa, jonka hymy oli tallennettu ikuisuuteen.

Pitkät vaaleat hiukset olivat hulmunneet tytön ympärillä tämän pyörähdellessä ja niihin oli tarttunut ilmassa leijuvia lumihiutaleita. Punainen talvitakki oli samaa sävyä huulipunan kanssa ja tytön takana oleva talvinen metsän reuna loi kauniin taustan, Rekkles painoi tämän hetken mieleensä kauneimpana hetkenä, mitä hän oli koskaan nähnyt.

Parilla hypähdyksellä ja piruetilla Rosie oli hänen edessään ja tyttö oli kietonut kätensä hänen ympärilleen. Toinen oli vetäny hänet lähelleen, vasten lämmintä vartaloa ja painanut huulensa häne nhuulilleen.
Rosie tuntui lämpimältä, kuin kuuma kaakao viltin alla maatessa, kuin takkatulen hehku, kuin joulu, kuin paksu ja pehmeä käsinkudottu villaneule. Siltä joulun kuuluikin tuntua. Rosielta. Rakkaudelta. Lumihiutaleilta molempien hiuksissa, lumihiutaleilta tytön silmäripsissä ja lumihiutaleilta romanttisissa elokuvissa.
Rosie sai todellisuuden tuntumaan paljon paremmalta kuin romanttiset elokuvat.


***

Sinä jouluna Rekkles oli rakastunut. Hän ei halunnut heidän sulavan pois kuin lumi, hän halusi asettaa kevään ensimmäisen kukkasen Rosien vaaleisiin hiuksiin, hän halusi maata toisen kanssa laiturilla auringonpaisteessa ja valvoa hänen kanssaan kesäyöt.

Ja sillä hetkellä hänestä tuntui, että se kaikki tulisi toteutumaan. Koska kun Rosie nyt silitteli hänen hiekanruskeita hiuksiaan ja kuiskutteli suloisuuksia hänen korvaansa heidän maatessa yhdessä Rekklesin huoneessa, poika muistellessa joulukuun kahdettakymmenettäneljättä päivää, Rosie rutisti häntä niin lujaa, että tuntui kuin tyttö ei haluaisi koskaan päästää hänestä irti.
Eikä hänkään halunnut sitä.

Ja silloin Rosie kuiskasi rakastavansa häntä.


Viimeinen muokkaaja, Maya pvm Ke Joulu 24, 2014 4:59 am, muokattu 1 kertaa

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ke Joulu 24, 2014 4:53 am

23-luukku Voi että on kaunis ja ihana kuva, vaikka näyttääkin että pariskunnalla ei ole kaikki hyvin Very Happy Mutta rakastuin tuohon vaikka siitä puuttuukin värit <3 Ehana <3
Olet taitava Rixunen piirtämään kyllä. Smile

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ke Joulu 24, 2014 5:07 am

Oumai!

Maya sä olet ylittänyt itsesi ja kerännyt täydellisen lopetuksen tälle kalenterille! Oolaalaa~
Rakastuin jokaiseen tekemääsi tarinan poikaseen ja ETENKIN noihin KUVIIIN! <3

Aivan ihania kuvia ja tarinoita. (:
Ja kiitos että sain osallistua mukaan <3 oli kyllä hauska väsätä tarinoita vaikka aika menikin melko tiukille Very Happy Haha..
Ensi vuonna sitten uudelleen Wink Paremmalla ajalla, ehkäpä Very Happy

Olen kyllä niin rakastunut jälleen näihin luukkuihin ja toivon että se vain jatkuisi ja jatkuisi Very Happy Eikä loppua näkyisi <3
Mahtavaa <3

Kiitos paljon <3

Toivotankin nyt täällä samalla kaikille :

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA VIELÄKIN MAHTAVAMPAA UUTTA VUOTTA 2015 <3
LOVE YOU ALL <3

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  plane lähetetty Ke Joulu 24, 2014 6:28 am

Awws ihana lopetus joulukalenterille tosiaan. Kaikki tarinat kun olivat niin suloisia. Ja vaihtari romanssi :3 näitä tuli vuoden aikana todistettua mutama xD

Ihan super isot kiitokset Mayalle ja Rixulle js Rucjanille luukuista! Ja oikein hyvää joulua koko poppoolle!
avatar
plane

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 01.01.2013
Ikä : 21
Paikkakunta : Pori

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  redumu lähetetty Ke Joulu 24, 2014 10:31 am

Hyvää joulua kaikille täältäkin! Ja kiitos älyttömästi ihanista luukuista! Mä olisin muuten varmaan osallistunu tohon 24-luukkuun, mutta sain vasta viime yönä inspiksen ficciin, jonka aloitan kuitenkin varmaan vasta tänään kuhan päästään kotiin ^^'
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Ke Joulu 24, 2014 1:12 pm

Hihih, kiitokset kommenteista!! Ootte kaikki ihania ja rakkaita <3 toivottavasti kaikilla on ollu hyvä joulu ainakin tähän mennessä, ja toivottavasti myös jatkuu hyvänä :']

Luukkuja on tosiaan ollu ihan kiva tehdä ja tänä vuonna tuntuu, että ehkä toi toisten hahmoillakin kirjottaminen sujui paljon smoothimmin! :'D
Oli kyllä hauskaa kirjotella, vaikka välillä olikin aika tuskaista. Hyvä, että tekin ootte ilmeisesti kaikki viihtyny tän vuoden joulukalenterin seurassa ^^ <3

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Electra lähetetty To Joulu 25, 2014 8:13 am

Kiitos ihanasta joulukalenterista ja hyvää joulua kaikille näin tyylikkäästi myöhässä! Razz

Kiva, kun joulukalenterissa oli myös näitä piirrustuksia ficcien lisäksi, toi mukavasti vaihtelua ja erilaisuutta!
avatar
Electra

Viestien lukumäärä : 182
Join date : 04.06.2014
Ikä : 22
Paikkakunta : Siilinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa