Joulukalenteri 2014

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Su Joulu 07, 2014 9:42 am

Oh, damn!! :C että pitikin sattua just joululomalle. Vaikka toisaalta, kivempaahan se on lomalla muuttaa, kuin esimerkiks hirveellä kiireellä joku viikonloppu.

Noh, teillä meneekin sit loma muuton merkeissä :''D

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty Su Joulu 07, 2014 11:19 am

Joo, on kyllä kumma ettei keittiö ole vielä remontissa XD Ehkä joku päivä vielä :'D Ru-chan, siitä vaan harjoittelemaan~ ;D Mun pitää myös harjoitella lisää, mutta näytti maistuvan (kävi mummin luona tässä, niin siellä myös meni nämä kaupaksi :D). Olen kyllä ylpeä tuosta koristelusta. Se onnistui jopa hyvin mielestäni :'D
Aina välillä sitä vähän sattuu ja tapahtuu XD Ei voi sanoa että olisi tylsää
Redumu, hyvä että tykkäsit siitä :3 Ja että muuttohommia lomalla sitten :D Tsemppiä sen kanssa~ <3
Jep, sairaslomalla ollaan molemmat täällä, että aikaa tulee olemaan enemmän kun tarpeeksi XD

No niin, sitten onkin taas uusi luukku jaa.. Toivottavasti tykkäätte siitä :)



7. luukku


Title: Christmas party
Author: Samirix
Rating: S
Genre: Fluffy
Characters: Gina, Hyosung, Zico, Kyung





Joulukuu oli edennyt pitkälle ja kaksi neitokaista innoissaan juttelivat keskenään eräässä kahvilassa, minne he olivat päättäneet istuutua hetkeksi lepäämään. Nimittäin heillä oli vielä paljon tekemistä vielä. Nimittäin parhaat ystävykset, Gina ja Hyosung olivat päättäneet järjestää pikkujoulut. Iltaan oli vielä aikaa ja he olivat laatineet jonkinlaisen suunnitelman. Ensimmäisenä he olivat ostamassa kaikkea mitä he vielä tulisivat tarvitsemaan. Lista ei ollut kovin pitkä ja mutta he olivat jo jonkin aikaa säästäneet tätä varten, että oli varaa ostaa kaikenlaista kivaa iltaa varten.
”Okei, enää on vain pari juttua mitä pitää ostaa ja sitten meillä on kaikki”, ruskeahiuksinen Gina sanoi katsellessaan heidän ostoslistaansa ja hänen silmänsä tuikkivat kirkkaina. Toiselle puolelle päätä oli laitettu ponnari, mutta muuten tytön hiukset oli vapaina. Takki oli ripustettu tuolin selkänojalle ja pari kauppakassia lepäsi lattialla jalkojen vierellä. Hyosung istui Ginaa vastapäätä ja oli kietonut kätensä lämpivän kupin ympärille, jossa oli kaakaota. Oranssin väriset hiukset oli letitetty toiselle sivulle ja kuten myös, oli myös ripustanut takkinsa tuolinsa selkänojalle.
”Ollaan hyvin aikataulussa vielä”, Hyosung sanoi vilkaisten kännykän kelloa hymyillen niin että hänen hampaansa näkyi. Kaksikko oli ehtinyt intoilla pikkujoulua hyvän aikaa jo. Opiskelut oli sujunut hyvin molemmilla, Ginan tarkoituksena valmistua ravitsemusterapeutiksi ja Hyosungin lastentarhanopettajaksi. Kahvila oli koristeltu joulukoristeilla ja taustalla soi jouluista musiikkia. Kaksikko hihitteli keskenään ja muutama muu asiakas saattoi luoda katseen heidän suuntaan. Siitä ei kumminkaan välitetty, saatikka sitten edes huomanneet sitä. Siitä ei ollut kauaa, kun Hyosung ja Zico oli saanut selvitettyä väärinymmärryksen, jonka takia kaksikko ei ole ollut pitkään aikaan yhteyksissä. Gina oli onnellinen siitä, koska hänen ystävänsä oli ollut tosi maassa asian suhteen ja muutenkin oli ihanaa että heidän koko kaveriporukka oli koossa taas. Neitokaiset juttelivat niistä näistä, aiheiden vaihtelevan tasaista vauhtia ja jossain vaiheessa palattiin suunnitelmiin samalla siemaillen lämmintä kaakaota.

Päivä oli muuttunut pikku hiljaa illaksi ja tyttöjen koti oli koristeltu kauniiden joulukoristeiden avulla, mutta tietenkään sitä ei ollut liikaa, vaan sopivasti. Jouluvalot loistivat ikkunoissa ja molempien huoneet oli myös koristeltu jouluaiheiseksi. He olivat myös leiponeet jouluisia herkkuja ja heidän pienessä keittiössä tuoksui hyvälle, sellainen jouluinen tuoksu. Pikku hiljaa alkoi olla valmista ja aikaa vielä oli jonkin verran. Gina vielä viimeisteli meikkiään, laittoi pienen vivahduksen poskipunaa poskiinsa ja katseli itseään peilistä. Tyytyväinen hymy nousi hänen kasvoilleen ja hiukset oli laitettu nutturalle, joka näytti vähän rennon sekaiselta. Se oli tosi hieno kumminkin ja sopi tytölle tosi hyvin. Tytöt olivat avustaneet toisiaan ja toimineet makutuomareina toisilleen. Ginalla oli punaisen värinen mekko, jonka hameosa oli kellomainen ja sen päällä oli kerros mustaa pitsi kangasta.
Hyosung puolestaan oli huoneessaan tarkistaen vielä, että lahja oli vielä tallella ja hypisteli sitä hetken aikaa käsissään. Hänen huulet kaartuivat haaveilevaan hymyyn ja sitten havahtui, kun kuuli ovikellon soivan ja sen takia säpsähti pienesti. Hyosungin hiukset oli laitettu löysälle ponnarille toiselle puolelle ja aikaisemmin oli vähän kiharrettu hänen oranssin värisiä kutrejaan ja ponnarin kohdalla koristi jouluisen punainen rusetti.  Kasvoilla oli kevyt kerros meikkivoidetta ja vivahdus poskipunaa kuten myös. Hyosung oli laittanut päälleen punaisen hameen ja valkean paidan päälleen. Hameen päällimäisenä oli läpinäkyvä kangas, mutta sen alla oli samaa sävyä oleva kangas. Valkea paita oli tavallinen t-paita, mutta kokainaisuudessa asustus oli hieno. Tohkeissaan tytöt poistuivat huoneistaan samaan aikaan ja molempien hymyt yltyivät melkein korviin ja nopeasti menivät ovelle toivottamaan vieraat sisälle. Joulumusiikki soi taustalla. Sunny makasi tyytyväisen näköisenä sohvalla heristäen korvaansa, kun eteisestä kuului ääniä.

Tunnelma oli katossa ja nelikko nautti seurastaan. Nimittäin siitä oli aikaa, kun he olivat kokoontuneet nelistään. Kyung oli kaatamassa lisää glögiä itselleen, kun kuuli Ginan puhuvan hänelle kovaan ääneen:
”Hei Kyung, meiltä jäi yksi laatikko tuonne varastoon. Haetaan se nyt”. Kyung kurtisti kulmiaan selvästi hämmentyneenä ja nosti katseensa ruskeahiuksiseen tyttöön.
”Mikä hiton laatikko? Muutenkin täällä näyttää olevan kaikki, mistä sä oikein puhut?”. Gina katsoi tiukasti toista yrittäen saada tämä tajuamaan mistä oli kysymys.
”Etkö sä muista? SE laatikko. Ala tulla nyt”, Gina sanoi ja viittoi toista tulemaan.
”Mä haluan glögiä!”, Kyung pani hanttiin ja heristi mukiaan eikä ollenkaan ymmärtänyt sitä, mitä tyttö oikein yritti.
”Saat myöhemmin monta mukillista glögiä. Nyt tulet kiltisti auttamaan minua”, tyttö sanoi ja meni toisen luokse tarraten tämän kädestä ja lähti johdattamaan tätä pois paikalta jättäen Zicon ja Hyosungin kahdestaan. Kaksikko katsoivat Ginan ja Kyungin poistuvan heidän luotaan ja hivenen vaivaantunut hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. Oranssihiuksinen näpräili hamettaan pitäen katseensa siinä, kun taas Zico katseli ympärilleen. He olivat kyllä puhuneet muiden seurassa normaalisti, mutta kun he jäivät kahdestaan, niin kumpikaan ei oikein tiennyt mitä sanoa. Se oli vielä hivenen kiusallista molemmille, koska siitä ei todellakaan ollut kauaa, kun he olivat sopineet. Vaaleahiuksinen poika ei tykännyt siitä ollenkaan, ettei keksinyt mitään sanomista.
”Tuota.. Minulla on sinulle jotain”, Hyosung viimein rikkoi hiljaisuuden ja nousi ylös lähtien astelemaan nopeasti huonettaan kohden. Hetkeksi poika jäi yksin olohuoneeseen ja kyynerpäillään nojasi jalkoihinsa istuessaan sohvalla. Kohta hän laittoi käden taskuun ja tunsi pienen paketin, jonka hänen oli tarkoitus antaa toiselle. Hän itse olisi ehkä hankkinut jotain muuta, mutta Kyung oli ehdottanut jotain muuta, joka oli sillä hetkellä kuulostanut hyvältä. Ehkä hänelle oli iskenyt hetkellinen mielenhäiriö tai jotain.

Gina oli korva kiinni ovessa ja yritti kuunnella mitä kaksikko teki, mutta hiljaiselta vaikutti vielä. Kyung oli valittanut hetken aikaa, mutta kun oli sisäistänyt toisen suunnitelman, niin poika myös oli kiinni ovessa.
”Olisit heti sanonut, että suunnittelit tällaista”, poika sanoi hiljaa neitokaiselle, joka katsoi pahasti poikaa.
”Minähän yritin kertoa sulle katseellani, oma vika ettet tajunnut”, Gina kuiskasi siirtäen katseensa toiseen.
”Ei siitä saanu mitään selvää, sä vaan mulkoilit mua”, Kyung kuiskasi, mutta Gina hyssytteli ja painoi korvan taas ovea vasten yrittäen kuunnella mitä Zico ja Hyosung teki siellä.
”Nyt siellä tapahtuu jotain”, hän ilmoitti toiselle, joka myös keskittyi kuuntelemaan virneen koristaen kasvoillaan. Kyungia harmitti ettei ollut piilottanut kameraa sinne, jotta pystyisi näkemään mitä siellä tapahtui.

Hyosung palasi olohuoneeseen kantaen lahjapakettia käsissään. Lahjapaperi oli punavalkoinen ja paketin päällä koristi kaunis rusetti, jossa oli pieni kortti kiinni. Sydän alkoi tykyttää rintaa vasten, kun hän asteli vaaleahiuksisen pojan luokse ja ojensi pakettia tälle.
”Toivottavasti pidät siitä”, Hyosung sanoi hymyillen pienesti ja istuutui toisen vierelle sohvalle. Ihme ettei jalat ehtinyt pettää ennen sitä. Zico piteli lahjapakettia käsissään silmäillen sitä. Se tuntui pehmeältä, mutta yhtään sen enempää miettimättä hän alkoi avata pakettia rauhallisin liikkein kasvoillaan melkein mitään sanomaton ilme. Mutta hänen silmissään pystyi näkemään mitä hänen sisällään tapahtui. Paketin sisällä oli pehmeän tuntuinen kaulahuivi, joka oli väriltään mustavalkoinen.
”Ei se kovin kummoinen ole, mutta... Ei sinun ole pakko käyttää sitä jos et halua”, Hyosung selitti melkein hädissään ja heilautti käsiään samalla pudistaen päätään. Zico ei sanonut mitään ensiksi, hetken aikaa katseli Hyosungin antamaa lahjaa, jonka sitten kietoi kaulalleen, niin että se löysästi se roikkui hänen kaulallaan.
”Kyllä se kelpaa, kiitos”, vaaleahiuksinen sanoi mutkattomasti ja katsoi oranssihiuksista neitokaista. Hyosung hymyili vain tuntien rentoutuvansa hieman. Zico oli sanomassa jotain ja ajatteli antaa oman lahjansa, mutta ei ehtinyt kuin avata suunsa, kun ovi pamahti auki yhtäkkiä. Kyung suunnisti kohti vessaa tukka putkella ja Gina puolestaan melkein mätkähti lattialle naama edellä.
”Älkää välittäkö musta, vaan jatkakaa!”, Kyung huikasi ja rymisti vessaan. Hyosungin silmät oli laajentuneet säikähdyksestä ja siirsi katseensa ystävättäreensä, joka oli nousemaisillaan ylös. Zico puolestaan kohotti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään.
”Muistin väärin. Ei siellä mitään ollutkaan.. Ooh, sun kaulahuivisi on aivan mahtavan upea”, Gina ensiksi selitti hivenen vaivaantuneena, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ensi kerralla ei anna Kyungin juoda niin paljoa tai sitten käyttää tämän ensin vessassa. Hän oli nimittäin yritttänyt saada estettyä tätä pilaamasta herkkää hetkeä, mutta ei ollut onnistunut siinä.
Ilta jatkui kumminkin lepposissa tunnelmissa ja aika tuntui liitävän siivillä.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Su Joulu 07, 2014 11:43 am

MINÄ HALUAN TIETÄÄ MITÄ ZICO OLI ANTAMASSA HYOSUNGILLE!!! Jää häiritsemään loppuiäksi! D:

Nauratti ihan hulluna tuo Ginan ja Kyungin supiseminen tuolla oven takana, kuulostaa jotenkin niin tutulta :::D "Mähän yritin viestittää sulle mun katseella, oma vika jos et ymmärtäny!" "En mä ymmärtäny sun katseesta mitään, sä vaan mulkoilit mua!" lol.

Ihana luukku, voih ei <3 ^_____^ Meidän söpöläiset.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Su Joulu 07, 2014 8:59 pm

Ah, tuntuu että siitä olis jo tosi pitkä aika, kun viimeksi postasin luukun! Toi itsenäisyyspäivä pistää aina vähän sekasin, kun 6. luukku on periaatteessa yhteinen ja sen jälkeen tulee mun ja Rixun kesken vaihto - eli mä siirryn parittomista luukuista parillisiin, jotta voin sitten postata teille jouluaaton yhteisen luukun! :''D
Kelatkaa hei, nyt on jo 8. päivä joulukuuta! Sieltä se aatto kohta tulee, hui että - miten tää aika menee aina joulukuussa näin nopeeta. :]



8. luukku


Title: a Wonderful Christmas Time (you and me and the bathtub)
Author: Maya
Rating: K-11
Genre: fluffy
Pairing: Sims/Key




"Sims! Mitä helvettiä?"

Tummatukkainen nuorukainen havahtui pehmeiden untuvapeitteiden ja puuvillalakanoiden seasta ääneen, joka kuulosti erehdyttävän paljon Makilta. Mutta eihän se voinut olla Maki, hänhän oli omassa huoneessaan..?
Vastentahtoisesti Sims avasi silmänsä ja kohotti hieman päätään tyynyn upottavasta pehmeydestä, tummat hiukset sojottaen vähemmän tyylikkäästi sinne sun tänne.

Tyytymättömän näköinen Maki seisoi hänen huoneensa ovella tummanpunaisessa villakangastakissaan kasvot kirpakan pakkasen jäljiltä punaisina ja neitokainen tuijotti ystäväänsä tyytymättömän paheksuvasti, kun Sims vielä yritti herätä siihen päivään (ja ylipäätään oikealle vuosituhannelle!) ja ymmärtää väsyneiden aivojensa sopukoissa, että miksi ihmeessä Maki edes oli siellä.

Pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella oikeille paikoille ja Makin paheksuvassa katseessa oli jotain vinhaa perää, eikä tyttö suinkaan tainnut kiukutella hänelle huvikseen.
Aivan - työt.

"Oh fuck", nuorukaisen huulilta pääsi, kun hän iski päänsä takaisin pehmeiden tyynyjen sekaan epämääräisen urahduksen kera. Hän tuli vasta nyt kiinnittäneeksi huomiota vieressään olevaan peittomyttyyn, jonka seasta pilkisti vaaleita hiustupsuja, jotka kuuluivat epäilemättä hänen poikaystävälleen Keylle.
...mistä päästiinkin siihen seikkaan, että Sims tajusi olevansa alasti peittonsa alla.

"Niinpä! Sä olet myöhässä! Mehän sovittiin, että sä tuut tuntia ennen meidän vuoron alkamista meille, mutta eeei, täällä sä vaan vedät hirsiä ja olisit ihan taatusti nukkunu koko päivän, ellen mä olis - ", Maki paasasi taustalla, mutta hänen tummatukkainen ystävänsä ei ollut juurikaan kiinnittänyt hänen saarnaamiseen mitään huomiota.
"Tota, Maki... voisitko sä millään mennä johonkin muualle odottaan, mä tuun ihan just?" Sims keskeytti tytön monologin, saaden osakseen astetta rumemman mulkaisun.

"Saat viisi minuuttia!" tyttö huudahti poistuessaan huoneesta ja iskiessään oven kiinni perässään.

Huokaus karkasi nuorukaisen huulilta ja hän ryhtyi metsästämään boksereita katseellaan, jotka hän nopeasti bongasikin lojumasta huoneensa lattialta muiden vaatteiden seasta. Hän tunsi Keyn liikahtavan vierellään.

"Jestas, huutaako se aina noin paljon?" Key kysyi unen jäljiltä käheällä äänellä kaivautuessaan pois peittonsa kätköistä.
Blondin unisille kasvoille kohosi tyytyväinen hymy, kun hän katseli vieressään istuvaa poikaystäväänsä.
"Huomenta", Key toivotteli ja kietoi käsivartensa Simsin ympärille, vetäen tuon vielä hetkeksi itselleen, ennen kuin hän joutuisi vastentahtoisesti luovuttamaan tummatukkaisen komistuksen Makin käyttöön.

Hellyydenosoitus sai lämpimän aallon kulkemaan Simsin sisällä ja vaikka he olivat olleet yhdessä pitkään ja Sims tiesi tämän olevan Keylle hyvinkin ominaista käytöstä, oli tummatukkainen nuorukainen verbaalisesti aivan liian lahjaton kuvailemaan hänen sisällään myllertäviä tunteita.
Hän oli onnellinen, se nyt oli selvää, mutta hän ei aina pystynyt antamaan samalla tavalla takaisin, hän ei osannut näyttää tunteitaan yhtä avoimesti kuin Key.
Hymy kuitenkin nousi nuorukaisen kasvoille ja hän upotti hetkeksi sormensa toisen pehmeiden vaaleiden hiussortuvien sekaan.

Sims joutui kuitenkin irrottautumaan poikaystävänsä syleilystä ja ryhtyä kiskomaan vaatteita päälleen. Bokserit, farkut, t-paita, huppari - hän kiskoi vaatteita ylleen sitä mukaa, kun niitä löytyi lattialta, tuolilta ja jopa pöydältä.
"Mun on nyt pakko alkaa lähtemään, sä voit jäädä tänne tai jotain. Tee miten tykkäät", Sims puhui sängyn pohjalla pötköttävälle Keylle, joka seurasi katseellaan kuinka tummatukkainen nuorukainen yritti mahdollisimman nopeasti saada kaikki tavaransa kasaan puhelimesta sekä avaimista lähtien.

"Jos mä laitan sulle viestiä sitten, kun oon päättäny mitä aion tehdä?" Key ehdotti antaen päänsä levätä mukavan pehmeän tyyny päällä.
"Joo, käy", Sims vastasi skannatessaan katseellaan huonetta läpi, kuin yrittäen vielä paikallistaa mahdollisia unohtuvia tavaroita tai asioita, joita hän ehkä tarvitsisi päivän aikana.

Sims oli jo kääntymässä lähteäkseen, kunnes hän päättikin suunnata askeleensa Keyn luokse ja kumartua painamaan huulensa tuon huulille, antaen poikaystävälleen aamusuukon ennen kuin tuo ehti sitä alkaa itse vaatimaan.
"Moikka, nähään myöhemmin", hän sanoi ja nuorukaisen verkkokalvolle paloi hänen vaaleahiuksisen poikaystävänsä tyytyväinen hymy.

Hän kiirehti asunnon poikki eteiseen, missä Maki nojaili seinään nyrpeän näköisenä, tytöllä oli hänen vakava vaihteensa päällä, joten Sims tiesi itsekin olla ärsyttämättä toista yhtään sen enempää.
Liekö taas se aika kuusta, kun tyttö kerran oli noin ärtynyt vaikkei mitään vakavaa ollut edes tapahtunut.
"Uskomatonta, että sä feidasit mut sun poikaystävän takia, etkä voinu edes ilmottaa mitään! Sä olisit niiiiiiin myöhässä, ellen mä olis tullu kattomaan ootko sä hengissä tai jotain - ", Maki jatkoi äkäistä paasaustaan, kun he odottelivat hissiä saapuvaksi kerrostalon seitsemänteen kerrokseen.

Totta puhuakseen, Sims ei ollut suunnitellut tätä etukäteen. Hänen isosiskonsa oli näin joulun alla lähtenyt muutaman päivän mittaiselle kylpylälomalle parin ystävänsä kanssa, jonka nainen oli kyllä ihan täysin ansainnut.
Hän oli maininnut Keylle olevansa muutaman päivän yksin kotona ja koska vaaleahiuksisen pojan joululoma oli juuri alkanut, oli tämä päättänyt ilman mitään taka-ajatuksia (niinpä niin) tulla pitämään Simsille seuraa - eli Key oli edellisiltana vain ilmestynyt oven taakse.

Turha varmaan edes mainita, että Keyn saapumisen jälkeen hän ei ollut enää edes muistanut, että aamulla pitäisi herätä töihin saatikka hänen lupaustaan Makille.

*~*~*

Aamu ja päivä olivat lähteneet kaikesta huolimatta yllättävän hyvin käyntiin, kun Sims oli saanut juotua pari kupillista kahvia, niin jäätävä kooma oli pikkuhiljaa väistynyt tieltä.

Makin isosiskot eivät olleet tummatukkaisen nuorukaisen myöhästymisestä lainkaan suutuksissaan (Maki hoiti sen homman nähtävästi kaikkien puolesta - tytön kiukutteluun tosin oli ihan muukin syy, eikä suinkaan vain se miten Sims oli feidannut tämän Keyn takia; Maki oli mustasukkainen tyttöystävänsä Zeen exän ilmestyttyä yhtäkkiä kuvioihin ja vaikka Zee kuinka yritti vannoa heidän olevan vain kavereita, ei Makin mustasukkaisuustaso ollut toistaiseksi laskenut lainkaan) ja itse asiassa naisia vain nauratti nähdä Sims niin onnellisena ja pasmat sekaisin jonkun pojan takia; he kuitenkin olivat tunteneet Simsin jo monta vuotta, eikä hän ollut koskaan ollut näin ihastunut - oikeampi sana olisi kyllä rakastunut - kehenkään.

Kahvilassa vallitsi kaikinpuolin hyvin jouluinen tunnelma - taustalla soi jouluista musiikkia (ei onneksi niitä kaikista perinteikkäimpiä biisejä, Sims olisi varmaan tappanut itsensä mikäli olisi joutunut koko joulun ajan kuuntelemaan Petteri Punakuonoa tai mitään muuta vastaavaa joka päivä), joulukoristeita oli joka puolella ja joulun ominaiset tuoksut aina piparkakuista kanelikaakaohon olivat vallanneet koko kahvilan.

Sims oli juuri keittämässä lisää kahvia, kun hän tunsi puhelimen värähtävän taskussaan viestin merkiksi ja koska kahvilassa oli juuri sillä hetkellä suht rauhallinen hetki, minkä lisäksi Maki oli auttamassa häntä tiskin takana, niin ei tarvinnut venyä joka puolelle yksinään, eli hän saattoi vilkaista saapuneen viestin nyt samantien.

Tummatukkainen nuorukainen näpäytti Keyltä tulleen viestin auki ja häneltä kesti hyvän aikaa sisäistää viestin varsinaista asiaa, sillä hän jäi tuijottamaan pienen kuumotuksen kera kuvaa, jonka poika oli hänelle lähettänyt.
Key oli selvästi päättänyt nauttia heidän asuntonsa kylpyammeesta, sillä sieltä kuva oli otettu. Hänen poikaystävänsä vaaleat hiukset olivat kosteat ja seksikkäästi sekaisin, Sims pystyi näkemään valkoista kylpyvaahtoa ja altaan reunalla olevia kynttilöitä, jotka loivat kuvaan jouluista tunnelmaa. Pojan kasvoilla oli yhtä aikaa viettelevä sekä kiusoitteleva ilme, mikä oli saada Simsin pään sekaisin.

Kuvan alla oli viesti; "Mulla on ikävä sua <3 Kysy jos sä voisit lähteä pikkujoulun kunniaksi vähän aikaisemmin ja tulla tänne mun seuraks ennen kuin vesi jäähtyy? ;)"

Hän ei kestäisi, miten ihmeessä hän nyt selviäisi loppupäivästä?

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ma Joulu 08, 2014 12:06 pm

7-luukku... Aaaaaaah, ihanaaa.. MIÄKI HALAUN TOLLASEN JOULUN!!!!! ;_____; Byyää.. *sobsob*
Aivan mahtava <3 Ja mitä Zico olisikaan antanut o...o Mää tahdon tietäää!!! ~

8-luukku.
Mä sekosin ja punastuin ja kuolin.. Aamen~
Niin ihana <3 Key osaa kyllä kiusata ihanalla tavalla Simsiä, mäki haluan ;___;

Voi Gina rassukka, TAISTELE, kyllä sää tiiät että Zee on sun ja vain sun! Wink Tsemppiä girl!

Mahtavaa kahmia silmillään ja ajatusmaailmallaan kaksi ihanaa luukkua lisää <3 Wink Tää on vaan niin jotain ihanan rentouttavaa!

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty Ti Joulu 09, 2014 4:18 am

Okei, pelottavasti on alkanut näyttää siltä että mun kone on hajoamassa .___. Pari kertaa saanut käynnistää uudelleen tätä luukkua laittaessa ja sen sellaista -.-'
Toivottavasti tykkäätte luukusta~


9. luukku


Title: Kadonneen piparkakkutalon mysteeri
Author: Samirix
Rating: S
Genre: Humour, mystery
Characters: Keiko, Bom, Taka, Onew, Miyavi, Kangin





Part I


”Yritä nyt muistella vielä, oletko aivan varma että jätit sen siihen? Jos muistat vähän väärin ja olet siirtänyt sen muualle?”, Onew kysyi ystävättäreltään ja opettajakolleegaltaan hivenen huolestuneena. Bom katsoi pahasti miestä ja pudisti päätään nopeasti. Hän oli varma siitä että muisti oikein ja pieni paniikki alkoi nousta pintaan. Tämä oli niitä harvoja hetkiä, kun naisen teki mieli läpsäistä ystäväänsä poskelle.
”Olen aivan varma siitä ja olet kysynyt tuota jo monta kertaa”, Bom selitti hätääntyneen näköisenä ja nosti kädet poskilleen. Naisen silmät oli kostua ja yritti pitää itsensä rauhallisena. Nimittäin hän oli saanut hommakseen huolehtia piparkakkutalosta Miyounin kanssa ja nyt se oli mystisesti hävinnyt jonnekin. Olisihan voinut olla vaihtoehtona tehdä uusi, mutta siihen ei ollut aikaa. Opettajakaksikko lähti kulkemaan kohti opettajanhuonetta, mutta Bom huomasi tutun ruskeahiuksisen oppilaan, joka oli kuin taivaanlahja sillä hetkellä.
”Keiko!”, punahiuksinen nainen huudahti samalla kun lähti astelemaan oppilaan luokse silmät loistaen helpotuksesta. Keiko oli juuri laskeutunut portaita alas ensimmäiseen kerrokseen ja nosti katseensa kirjastaan katsoen kysyvästi kahta opettajaa, jotka astelivat hänen luokseen. Tytön ruskean väriset hiukset oli jätetty vapaiksi ja hän oli ehtinyt tylsistyä. Nimittäin viime aikoina ei ole ollut yhtään toimeksiantoa. Ei edes sellaisia jotka olisivat liiankin helppoja.
”Niin?”, hän kysyi samalla kun sulki kirjansa keskittäen huomionsa kokonaan naisopettajaan.
”Tarvitsen apuasi. Piparkakkutalo on kadonnut jäljettömiin!”, Bom aloitti nopeuttaen puhettaa loppua kohden ja heilautti käsiään dramaattisesti. Onew puolestaan huokaisi syvää ja oli sanomassa jotain, mutta Bom tökkäsi tätä kyynerpäällään, ettei tämä häiritsisi heitä. Keikon silmissä välähti ja alkoi tunkea kirjaansa laukkuunsa kääntämättä katsettaan opettajataresta. Viimeinkin oli tiedossa tekemistä hänelle, mielenkiintoista tekemistä. Kohta Keiko jo oli laittamassa hiuksiaan kireälle ponnarille ja sanoi vanhemmalle naiselle:
”Okei, kerro kaikki mitä muistat kun viimeksi näit sen piparkakkutalon”. Bom henkäisi syvään ja alkoi selittämään sitä kuinka oli edellisenä päivänä nähnyt piparkakkutalon koulun kokkikerhon tiloissa ja vannoi jättäneensä sen sinne. Välillä punahiuksinen nainen heilautti käsiään selittäessään sitä kuinka tärkeää oli löytää piparkakkutalo. Keiko kuunteli tarkkaan tehden mielessää muistiinpanoja ja välillä esitti tarkentavia kysymyksiä.

~*~*~*~

Keiko asteli koulunkäytävää pitkin nopein askelin yrittäen etsiä erästä henkilöä. Tämä oli sen verran iso juttu, että hän tarvitsi jonkinlaisen apurin. Tytön mielessä oli eräs nuorukainen, joka oli hyvä siihen hommaan. Kohta tutun näköinen nuorukainen näkyi vilahdukselta melkein toisessa päässä käytävää, jonka seurauksena Keiko harppoi askeleita yrittäen olla tönimättä muita, jotka sattuivat tulla hänen eteensä. Puristi otettaan laukustaan samalla kun puikkelehti muiden joukosta ja piti katseensa kiinni kohteestaan, joka näytti siltä että oli lähdössä.
”Taka!”, Keiko huudahti toisen nimen yrittäen saada ystävänsä huomion ja jatkoi matkaansa tätä kohti.

Taka pysähtyi ja kääntyi ympäri nähden Keikon tulevan hänen suuntaansa. Hänellä oli sellainen tunne, että olisi parempi poistua paikalta nopeasti ja ehti jopa harkita sitä vaihtoehtoa, mutta kohta Keiko seisoi hänen edessään ja antoi hänelle muistiinpano välineet. Ennen kuin Taka ehti esittää minkäänlaista kysymystä saatika sitten ehtiä mitenkään reakoimaan, niin Keiko oli tarrannut hänen kädestä kiinni ja lähti johdattamaan häntä jonnekin.
”Kirjotin kaiken ylös lehtiöön, joten lue sieltä kaikki tiedot myöhemmin. Nyt mennään vähän kuulustelemaan eräitä henkilöitä”, Taka kuuli Keikon selittävän samalla kun joutui hakemaan vähän tasapainoa ettei alkaisi kompuroimaan. Tytön olemus suorastaan loisti ja ei kauaa kestänyt kun Taka laski yksi plus yksi. Nimittäin Keiko oli ehtinyt hänelle valittamaan siitä kuinka ei ole tullut yhtään toimeksiantoa ja nyt tämä oli raahaamassa hänet mukaan. Hiljainen huokaus karkasi pojan huulilta miettiessään sitä, että miksi juuri hän. Toinen ei edes kysynyt olisiko hänellä sattumoisin mitään muuta menoa tänään. Ei siinä mitään, nimittäin Takalla ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia loppu päivälle. Joten ei sillä kertaa vastustellut, vaan seurasi Keikoa.

”Onpas tää hyvää. Meitä suorastaan hemmotellaan täällä”, Miyavi sanoi naurahtaen ja joi lämmintä glögiä. Hän istui opettajakolleegansa kanssa kuuluisassa kopperossa juontaen jouluradiota Kanginin kanssa, joka nyökkäili päätään myöntävästi.
”Täähän on unelma hommaa, kun voi ottaa rennosti ja ruokaa tuodaan nenän eteen. En kyllä ikinä luovu tästä juontaja pestistä”, Miyavi jatkoi ja venytteli käsiään. Hän istui rennosti tuolillaan jalat nostettuna pöydälle, kun taas Kangin puolestaan päätti ottaa piparin ja alkoi syödä sitä. Ovi pamautettiin auki, jonka seurauksena molemmat miehet säpsähtivät säikähdyksestä ja Kangin meinasi tukehtua piparin muruihin kun taas Miyavi melkein loikkasi tuolistaan kolauttaen itsensä pöydän reunaan.
”Mitä hittoa sä oikein teet!?”, Miyavi kysyi melkein ärähtäen ja katsoi ruskeahiuksista neitokaista, joka puolestaan mulkaisi pahasti vanhempia miehiä. Hän huomasi samantien piparinmuruja, jonka seurauksena kurtisti kulmiaan.
”Oletteko syöneet piparkakkutalon?”, Keiko esitti kysymyksen tiukasti ja katsoi syyttävästi kaksikkoa. Taka puolestaan seisoi ystävänsä takana ja hänellä ei ollut aikomustakaan astua peremmälle, vaan taka-alalle seisomaan seuraten tilannetta.
”Hä?”, Miyavi kysyi selvästi hämmentyneenä, kun taas Kangin edelleen yski ja hakkasi rintakehäänsä.
”On sulla pokkaa tulla säikäyttämään meidät kuoliaiksi ja syyttää meitä varkaiksi. Alahan likka selittämään että mitä hittoa sä oikein höpötät?”, musiikinopettaja kysyi kurtistaen kulmiaan.
”Mun elämä taisi just vilistä mun silmissä..”, liikunnanopettaja sanoi hiljaa samalla kun selvitti kurkkuaan. Hyvänen aika sentään että oli lähellä tulla sydänkohtaus äsköisen takia.
”Piparkakkutalo on kadonnut ja se on viimeksi nähty eilen illalla. Joten kertokaa mitä teitte viime yönä ja tänä aamuna”, Keiko selitti tiukalla äänensävyllä ja asteli peremmälle huoneeseen. Miyavin huulet kaartuivat huvittuneeseen virneeseen.
”Et taida haluta tietää yksityiskohtia”, hän tokaisi oppilaille ja vilkaisi Kanginia ja kohta kaksikko repesi raikuvaan nauruun. Keiko tunsi kuinka verisuoni tykytti hänen otsassaan, mutta mulkaisi vain pahasti kahta opettajaa.
”Vastaa vain kysymykseen”, hän vain sanoi samalla kun risti käsivartensa rintakehälleen. Tämän seurauksena miehet repesivät entistä enemmän nauramaan.
”Ainakin sen voin sanoa ettei me olla mitään piparkakkutaloa viety. Meillä on ollut paljon parempaa tekemistä”, Kangin selitti saatuaan itsensä rauhoittumaan sen verran että pystyisi puhumaan taas.
”Selittäkää nuo piparin murut sitten”, Keiko tokaisi vain.
”Meille tuotiin ne, koska me ollaan ahkeroitu todella paljon”, Miyavi sanoi heilauttaen käsiään. Huokaus karkasi Keikon huulilta, mutta katsoi tiukasti opettajia.
”Tämä ei jää tähän”, hän sanoi ja poistui paikalta. Vanhemmat miehet vilkaisivat toisiaan ja Kangin vain kohautti olkapäitään.

”He eivät ole sitä ainakaan tehneet..”, Keiko sanoi ajatuksissaan ja hidasti kulkuaan. Ulkona oli kylmä, mutta lunta oli vain ohut kerros maassa. Taka puolestaan selaili Keikon kirjoittamia muistiinpanoja hiljaisena.
”Oletko aivan varma siitä että se on viety pois? Tai siis onhan se mahdollista että-”, poika selitti nostamatta katsettaan lehtiöstä. Neitokainen siirsi katseensa poikaan ja huokaisi hiljaa.
”Voi se olla mahdollista, mutta..”, hän aloitti samalla asteli ystävänsä luokse.
”Mutta on myös mahdollista että joku on vienyt sen. Onhan täällä paljon mahdollisia syyllisiä, että-”, Keiko jatkoi, mutta hiljeni yhtäkkiä kasvojen kirkastuessa monta astetta. Hitaasti hänen huulensa kaartuivat pieneen hymyyn ja suunnisti kohti asuntolaa.
”Tule Taka, meillä on vielä paljon hommia!”, hän huikkasi pojalle hoputtaen tätä seuraamaan häntä. Taka puolestaan pyöritti silmiään ja hivenen vastahakoisesti lähti seuraamaan neitokaista samalla miettien; miksi aina hänet vedettiin tällaisiin mukaan?


~*~*~ Kuka mahtaa olla tämän takana? Se saattaa selvitä seuraavassa osassa! ~*~*~
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Ti Joulu 09, 2014 9:59 am

No vihdoinkin Keiko on päässyt elementtiinsä! :-----DD Pakko kyllä sanoa, että voi mun Taka-parka, kun aina se joutuu mukaan noihin Keikon juttuihin :'''D

KANGIN JA MIYAVI ON IHAN PARHAITA ! <3 Innolla jäädään odottelemaan jatkoa tälle mysteerille 8--DD (mä ainakin odotan!)

Ru-chan; Toi 8. luukun idea on pyöriny mun mielessä jo pidemmän aikaa, nyt sitten sain toteutettua sen tänne joulukalenteriin - ihan vaan teidän iloksi! ;D

Ja Zee on kyllä kuitenkin Makin, eikä suinkaan Ginan - sulla on ehkä ollu vaan ajatushäiriö, kun toi Gina oli tuolla 7. luukussa ;]

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Ti Joulu 09, 2014 11:25 pm

Tämä luukku sisältääkin kaksi pientä ficciä! Toivottavasti tykkäätte~ :] <3


10. luukku


Title: A Winter Story
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Cap, L.Joe, Yongguk ja Reita (hyvin pientä Cap/Yongguk vihjailua)




Pieni poikaporukka oli ulkona nauttimassa mukavan kirpakasta pakkasesta sekä joululoman alkamisesta. Hyväntuulinen nauru kiiri kauas ja hengitys höyrysi kylmässä ilmassa, mutta pojat eivät antaneet sen häiritä heitä.

Koulun koripallojoukkueen kapteeninakin tunnettu Cap pyöritteli lunta lapastensa välissä ja naurun saattelemana hän viskasi pallon kohti joukkuetoveriaan Yonggukia, joka ei ollut tarpeeksi nopea kumartumaan pois lumipallon tieltä.

Nuorukainen vilkaisi ystäväänsä toisten naureskellessa vieressä ja hän kohotti kulmiaan juuri siihen malliin, että 'et voi olla tosissasi' ja ryhtyi tottakai kostopuuhissa pyörittelemään omaa lumipalloa hangesta kahmaistusta lumesta.
Hän oli juuri viskaamassa pallon kohti Capia, mutta tiesi sen olevan liian ilmeistä ja Cap osasi  odottaa kostoa, mistä syystä poika päättikin viskaista pallon toiselle puolelleen kohti Reitaa, jolle Yonggukin äkkinäinen liike tuli täysin yllätyksenän.

Iloisen naurun saattelemana he saapuivat pienen lammen rantaan, jossa he olivat käyneet edellisenä kesänä moneen otteeseen yön hämärinä tunteina pulikoimassa ryyppyreissujensa päätteeksi.

L.Joe varoitteli jään olevan vielä liian heikkoa, oli vasta joulukuu ja kunnon pakkaset olivat alkaneet vasta vähän aikaa sitten. Hän oli lausunut sanansa kahdesti, kolmesti, ehkä neljästikin vain nähdäkseen, miten kielto sai hymyn loistamaan kilpaa Capin ja Yonggukin kasvoilla.
Kaksikko vilkaisi toisiaan; vaara oli aivan liian vastustamaton ohitettavaksi.

"Kumpi on eka lammen toisella puolella!" Cap huusi ja tönäisi Yonggukin miltein kumoon koskemattomaan hankeen vain saadakseen askeleen jos toisenkin etumatkaa. Häviäminen ei koskaan tullut kuuloonkaan - sellaista vaihtoehtoa ei ollut.

"No et sä ainakaan, herra Täydellinen Kapteeni!" Yongguk nauroi juoksuttaessaan sormiaan tummissa hiuksissaan, ennen kuin ampaisi jo jäällä liukastelevan ystävänsä perään.

L.Joe ja Reita huokaisivat yhteen ääneen ja jäivät aloilleen lammen rannalle kuuntelemaan, miten jää ritisi ja paukkui askelten alla riemukkaan naurun kieliessä jännityksestä, hymyistä, sydämen sykkeistä (ja lopulta koko loppuloman kestävästä flunssasta).

Ja silti he katselivat, kuin hetken aikaa itsekin siitä riemusta ja ilosta nauttien, miten Yongguk lopulta saavutti Capin ja kietaisi kätensä toisen vyötärölle.
Oli mahdotonta kuulla rantaan asti sitä kuisketta, naurun seasta kumpuavia sanoja, joten he saattoivat vain arvailla, mitkä sanat tanssahtelivat toisten korvannipukoilla pakkasen  purressa poskia herkullisen punaisiksi.


*~*~*~*~*


Title: A Winter Story part 2
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy, humor
Characters: L.Joe, Ray, Cap ja Reita




"Meidän on keksittävä joku älyttömän hyvä pila tänä vuonna", L.Joe julisti silmät innokkaina hohtaen.
"Totta turiset, ei enää mitään pilaantuneita jouluherkkuja, ne on jo vanha vitsi", Ray myönteli vieressä.
"Mitäs jos vaihdettaisiin heidän shampoopullojensa sisältö esimerkiksi vihreään hiusväriin?"
"Toihan kuulostaa -"

"Entäs jos vaan jättäisitte koko pilan kokonaan väliin?" Cap kysyi hivenen huvittuneeseen sävyyn maatessaan Rayn sängyllä Reita vieressään ja pyöritellen koripalloa käsissään samalla, kun hän kuunteli ystäviensä innokasta puheensorinaa ja juonittelua Ellyn ja Minjin päänmenoksi.
Hänen ehdotuksensa oli langettanut syvän hiljaisuuden L.Joen ja Rayn huoneeseen, ainoastaan käytävältä ja viereisistä huoneista kuului ääniä ja puhetta, mutta sanoista ei saanut selvää.

"Äh, Cap, sehän saisi tytöt vain epäluuloisiksi ja -"
"...ja se olis just loistavaa!"

L.Joe kierähti mahalleen omalla sängyllään huoneen toisella puolella ja vaikkei Cap vilkaissutkaan pojan suuntaan, hän tiesi leveän hymyn nousseen tuon kasvoille, hän tunsi toisen aivan liian hyvin - he olivat olleet ystäviä niin pitkään.

"Miettikää nyt! Ne on tosi epäluuloisia koko joulukuun ajan ja kun ne on odottanut kauhulla lomaan saakka eikä mitään tapahtuisi, niin ne huokaisisivat helpotuksesta ja sitten me voitaisiin käydä vaihtamassa shampoot hiusväriin!"

L.Joen ja Rayn innostunut nauru kieli täydellisestä kepposesta ja se sai Capin pyöräyttämään huokaillen silmiään.
"Mä en taida ikinä oppia..."
"Et näköjään", Reita tyrskähti siinä hänen vierellään ja pukkasi häntä kevyesti kylkeen.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ke Joulu 10, 2014 1:51 am

Kröhöm.. Siis Makin. Very Happy Ajatushärö näköjään iskenyt juu.. Noooh, ei se mittää Cool Mää oon sekasin ja sekosin vielä lisää eilen kun äitini joutui sairaalaan.. ._____. Sanoisinko että mieli harhailee entistäkin kauempana aivojeni luota.
Mutta! Hän on nyt päässyt hoitoon ja toivottavasti HYVÄÄN sellaiseen, niin eiköhän tämä tästä lähde toivottavasti rullailemaan. * Ristii kätösensä ja rukoilee 24/7.*

Huh.. Vai että idea ollut jo pidempään sun mielessä Maya. Very Happy Mäkin itseasiassa olen jo kehittänyt jos ja vaikka millaisia ideaaleja joululuukkuun, sinne lopulle Very Happy Tosin toteutus on jäänyt toiselle sijalle, mistä tulenkin siihen että jotta koska ja kun, olen myöhässä aikatauluistani!

KiriKiri...

9-luukku oli aivan ihana, Keiko on kyllä paras Very Happy Ja Taka raukka, ei päässyt leikkimään Umin kanssa Very Happy Keh.. Kokonaisuudessaan luukun sisältö oli aivan ihana ja myös siksi että siinä oli monta rooleihin päässyttä hahmoa. Smile Pidän siitä kun on enemmän kuin kaksi. Cool Vaikka muut vain pistäytyisivätkin luukussa, mutta kuitenkin. Smile

Jään odottamaan kuka himputti sen piparkakkutalon vei! :oooo Jännäää~
Keiko & Taka, selvittäkää tapaus äkkiäää~ x)))

10-luukku.. Aaaahhhh Cap, L.Joe, Yongguk ja Reita, mikääää porukkaaa <3 Cool)) * Häntä vispaa *
Aaaahhhh.. Määä kuolen, sain sydärin ja rakastuin..<3
Aivan mieletöntä ja Cap ja Yongguk <3 ooooh, love that couple <3
Iiiaaahhh.. Me en voi lopettaaa..

Sitten... Oi ei!
L.Joe, Ray, Cap ja Reita :DDD L.Joe ja Ray.. Hahahaha :DDDD Mihin Ray on joutunu? Very Happy Siitähän on tullu L.Joe seuraaja :DD Muhahaahha.. Cap.. ;_; Missä Yongguk on, miten se on jättäny Capin muiden kanssa ja lähteny ite jonnekki muualle.. Mitiää~
Elly ja Minji joutuu vielä pulaan poikien kanssa Surprised Tai sitte pojat saa kunnon läksytyksen jos kepponen onnistuu Very Happy Huhhu.. olisi kiva tietää mitä tulee käymään.. :3

Aivan ihanat luukut kerrassaan Smile Kiitos taas tytöt ~
Piristi kummasti työpäivää. Smile

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty To Joulu 11, 2014 12:39 am

Kiitoksia kommenteista :D Toivottavasti asiat menee parempaan päin, Ru-chan, tsemppiääää <3
Tässä on seuraava luukku ja pakko sanoa etä joku päivä tää samperin kone oppii lentämään vielä -.- Meinaa pikku hiljaa mennä hermot tämän kanssa, mutta toivottavasti tykkäätte luukusta! :D



11. luukku


Title: I Give It All Away Just Have Somewhere To Go
Author: Samirix
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Kiyoharu, Yui & Song





Pilvet oli alkanut peittää taivaan pikku hiljaa ja näytti siltä että alkaisi sataa lunta jossain vaiheessa. Pieni tuulen vire puhalsi kaduilla ja tuntui aivan siltä, että pakkanen nipisti poskia. Ainakin siltä Songista tuntui, kun hän oli kulkenut ulkona. Sillä hetkellä hän istui pienessä ravintolassa ja oli erittäin vaitonainen ja suoraan sanottuna häntä pelotti olla siinä. Hänen oli vaikea uskoa sitä mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Tai sitä että hän istui sillä hetkellä samassa pöydässä Kiyoharun, opettajansa kanssa, joka samaan aikaan oli Ryūjin-kai -yakuzaklaanin perillinen, ja tämän henkivartijan kanssa. Okei, Song oli ehkä aiheuttanut sen itse, mutta tummahiuksinen nainen oli vähällä tappaa hänet silloin kun he tapasivat ensimmäisen kerran. Nimittäin vaaleahiuksinen nuorukainen oli saattanut yrittää hyökätä Kiyoharun kimppuun, kun oli saanut selville, että mies kuului Ryūjin-kaihin myös ja niin. Yui oli totta kai estänyt hänen aikeensa.
Puheensorinaa kuului ympäriltä, mutta kolmikko ei puhunut keskenään mitään. Song ei uskaltanut avata suutaan, ettei vahingossa sanoisi mitään väärää ja suututtaisi Yuita jotenkin.
”Valitse ihan mitä haluat, kuten sanoin minä tarjoan”, Kiyoharu rikkoi hiljaisuuden samalla kun rennosti laski ravintolan menun pois käsistään. Nuorimmainen laski katseensa edessään olevaan ruokalistaan ja vilkaisi vaihtoehtoja jäykkänä kuin hänen takapuoleen olisi tungettu rautakanki. Yui silmäili omaa listaansa hetken aikaa ja sitten laski sen pöydälle tehtyään päätöksen.

Song oli ollut kävelemässä kohti asuntolaa, kun oli törmännyt Kiyoharuun ja Yuihin, jotka oli pyytäneet häntä heidän mukaansa. Poika ei osannut muotoilla vastalausetta ja muutenkin pelkäsi, että oli nyt tehnyt jotain väärin. Ihme ettei hän ollut viimein menettänyt järkeään ja olisi lähtenyt pakoon kirkuen. Kaksikko oli varmasti huomanneet sen ja Kiyoharu oli sanonut, että he halusivat viedä hänet syömään vain. Pojan oli ollut vaikea uskoa korviaan siinä vaiheessa, mutta sillä hetkellä hän tosiaan istui ravintolassa, joka ei ehkä ollut loppujen lopuksi kovin häävi. Ajatus oli kumminkin tärkein, niinhän? Harvemmin hän edes söi ulkona, jos totta puhuttiin. Nimittäin koti puolessa harvemmin heillä oli mitenkään erikoisen iloinen joulu. Song vilkuili kaksikkoa, jotka näyttivät päättäneet mitä ottavat, joten poika itse teki nopean päätöksen ja olisi halunnut vertailla hintoja keskenään, mutta ollessaan sen verran paineissa ettei oikein pystynyt täysinäiseen järkevään ajatteluun sillä hetkellä.

~*~*~*~

Loppujen lopuksi Song oli pystynyt rentoutumaan kaksikon seurassa ja oli oikeasti alkanut viihtyä siinä jopa. Oli pystynyt rentoutumaan ja jopa sanomaan jotain. Eikä hänen tarvinnut pelätä sitä, ettei ruoka pysyisi sisällä, kun olisi niin paineissa. Itseasiassa Songille jäisi siitä mukava muisto. Arasti ehkä mutta kumminkin onnistui saamaan hymyntapaisen kasvoilleen. Kiyoharu ja Yui eivät olleet kovinkaan puheliaita loppujen lopuksi, mutta eivät olleet kolmikon nuorimmalle niin pelottavia kuin hetki sitten oli luullut.

Tarjoilijan kerätessä tyhjiä lautasia pois, Yui otti esille pienen paperikäärön, jonka ympärille oli sidottu nauha. Ojensi sen Songille mitään sanomaton ilme kasvoillaan ja poika katsoi hetken hämillään naista ja varovaisesti otti paperikäärön käsiinsä. Hetken aikaa katseli sitä ennen kuin nosti katseensa naiseen, joka vain katsoi häntä.
”Alunperin idea oli Yuin ja hän halusi antaa sinulle pienen lahjan”, Kiyoharu selitti rauhallisella äänensävyllä. Song katsoi Kiyoharua hetken aikaa typertyneenä ja sitten siirsi katseensa Yuihin. Sitä hän ei osannut odottaa ollenkaan. Jos totta puhuttiin, poika oli aivan sanaton. Ei ollenkaan tiennyt mitä sanoa ja sen takia avasi suutaan muutamaan otteeseen, mutta sanat takertuivat kurkkuun. Song oli liikuttunut todella paljon, ettei tiennyt miten olisi siinä.
”Kiitos”, viimein hän sai sanotuksi ja hivenen rohkeammin hymyili samalla kun alkoi avaamaan paperikääröä. Paperille oli piirretty lyijykynällä metsänreuna ja keskellä oli pieni kaniini, joka näytti upealta, melkein aidolta jopa. Piirrustuksessa oli vähän värejä, enemmän antaen korostusta siihen. Aluksi saattoi näyttää siltä, ettei siinä ollut muita kuin kaniini, mutta kun tarkemmin katsoi, siellä näkyi puiden lomassa peura ja eräässä puussa oli orava. Se oli todella hieno ja pojasta tuntui että pala oli nousemassa kurkkuun. Hänen seurassa istuvat näkivät nuorimmaisen liikuttuneen ja Kiyoharun suupielet nousivat hymynpoikaseen ja Yuin silmissä välähti. Hän näytti iloiselta, ehkä jopa helpottuneelta, koska Song näytti pitävän hänen lahjastaan.

~*~*~*~

Kotiin kävellessä Song tunsi itsensä iloiseksi jopa. Pieni hymy koristi hänen kasvoillaan ajatellessaan sitä, että mitä oli tapahtunut silloin. Lunta oli alkanut tupruttaa taivaalta ja sitä satoi kunnolla. Tämä oli niitä hyvin harvinaisia hetkiä, kun hänestä tuntui ettei elämä ollutkaan niin kamalaa. Nauru karkasi hänen huuliltaan ja levitti kätensä nostaen samalla katseensa taivaalle silmät suljettuina. Tunsi kuinka lumihiutaleita laskeutui hänen kasvoilleen. Se oli ollut hyvä ilta ja piristi hänen mieltään mukavasti. Tuntui siltä kuin olisi haljennut tästä tunteesta. Hetken aikaa siinä antoi itsensä nauttia hetkestä hymyillen itsekseen ja jatkoi matkaansa kotia kohti.

Toisaalla Kiyoharu ja Yui kulkivat kotia kohti myös ja Kiyoharu vilkaisi Yuin suuntaan, joka asteli hänen rinnallaan. Hän oli aivan varma, että näki toisen kasvoilla melkein näkymättömän hymyn. Miehen oli pakko myöntää, että se oli tuntunut hyvältä, kun muisteli sitä miten Songin olemus oli muuttunut illan aikana. Hän myös tiesi miksi Yui oli halunnut tehdä sen.
Nainen mietti sitä miten hän joskus näki nuorukaisessa itsensä, koska hän myös oli ollut hylkiö ja Songin hymy oli saanut lämpimän tunteen aikaan naisen sisällä.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty To Joulu 11, 2014 10:05 pm

Voih eii, tää luukku on jotenkin niin hirmuisen söppänä ja tunnelmallinen! <3 Itse asiassa mä oon huomannu, että kaikki ficit sun muut, joissa Kiyoharu ja Yui on, on aina tosi tunnelmallisia. :D
Liekkö se sit johtunee siitä, kun ne molemmat on niin "vakavamielisiä", eivätkä höpäjä turhia...
Ihania ovat joka tapauksessa! <3

Ja tuli itelleenkin jotenkin tosi hyvä fiilis Songin puolesta, meinasi tossa lopussa tulla ihan tippa linssiin :---D (se aika kuusta - KÖH.)

Ja kiitoksia taas jälleen kerran Ru-chanille ihanasta kommentista! <3 :D (ja onneksi teillä menee nyt jo pikkuhiljaa paremmin kotona, mä oon kans ollu tosi huolissani teidän äidistä <3)
Innolla jään odottelemaan, että mitähän sä oot keksiny tonne jouluaaton luukkuun! ;D Saat hei ihan luvan kansa kirjotella useammankin jutun, jos sulla vaan riittää ideoita ja inspiraatiota - musta nimittäin vähän tuntuu, ettei kukaan muu taida tähän juttuun lähtee mukaan ja me kuitenkin vähän niinkuin varauduttiin siihen, että edes pari henkilöä lähtisi tähän mukaan... :'D

Hahaa, ei tosiaan päässy Taka leikkimään Umin kanssa :----D Mut onneks ne ehtii leikkiä yhdessä myöhemminkin! hih.
Keiko on kyllä niin söppänä, musta on vaan niin kertakaikkisen huvittavaa miten se aina pakottaa Takan mukaan noihin sen juttuihin. Ja Taka vaan alistuu sen kohtaloonsa :::D

Ällös huoli! Sherlock-Keiko ja Watson-Taka raatavat tapauksen kimpussa yötä päivää, eli eiköhän toi loppuratkaisu teillekin selviä! ;D (noh, ehkä lähinnä vain Keiko ja Taka katsoo vaan vierestä... XD)

Joo, tota 10. luukkua oli tosiaan tosi kiva kirjottaa. Toi porukka jotenkin natsasi tosi hyvin yhteen :---D Ehkä niiden pitää nyt oikeesti alkaa hengailemaan yhdessä!!

JA NYT HEI. Inhoan toistella itseäni - siitä tulee aina joko sellanen fiilis, että mua ei kuunnella ollenkaan tai sitten vastaavasti kuulijoita ei vain yksinkertaisesti kiinnosta lainkaan mitä mä sanon - mutta voisitteko nyt please vähän ryhdistäytyä ja ottaa osaa tähän höpöttämiseen, edes hieman! :----D
En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että kellään olisi niin kiire, ettei muka ehdi välillä tänne raapustamaan paria hassua riviä, kun ei siihen mene kuin se pari minuuttia.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Pe Joulu 12, 2014 12:01 am

Kelatkaa, ollaan jo puolessa välissä joulukalenteria! :'o
Tätä luukkua oli mielenkiintoista ja sopivan haastavaa kirjoittaa, sillä ficissä ei esiinny yhtäkään mun omaa hahmoa - yleensä ne omat hahmot on sellasia "kulmakiviä", joihin voi takertua ja silloin tietää handlaavansa edes yhden tarinassa esiintyvän hahmon luonteeltaan ja käytökseltään, joten pyydän tuhannesti anteeksi, jos tämän tarinan hahmot kuulostavat tai tuntuvat jotenkin oudoilta :'''D



12. luukku


Title: Good friends will make it all better
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Hati, Kevin/Miku, Takeru/Ren




Hati huokaisi syvään ja veti mustan villakangastakkinsa huppua paremmin päähänsä oranssinruskeiden kiharoiden kehyestäessä hänen kasvojaan, jotta huppu lämmittäisi edes hieman paremmin ja suojaisi pieneltä pakkastuulelta.
Nuorukainen istui asuntolaa lähellä olevan puiston penkillä ja katseli hiljalleen satavaa lunta alakuloisena, ajatuksiinsa vaipuneena. Hän oli vaipunut siihen mielentilaan, joka valtasi hänet joka joulu aina jossain vaiheessa.

Miten ihmeessä joulu onnistui joka vuosi olemaan edellistäkin masentavampi ja yksinäisempi?

Kyllä Hatilla oli ihmisiä ympärillään, joita hän saattoi kutsua ystävikseen ja kavereikseen, mutta hän oli vitkastellut viimeiseen asti kotiin lähtemistä - hän ei halunnut viettää lomaa ja joulua kotona, kun hänen äidillään ja isäpuolellaan tuntui menevän tällä hetkellä huonommin, eikä hän kertakaikkiaan jaksanut sitä riitelemistä ja huutamista, hän ei muutenkaan oikein tullut juttuun isäpuolensa kanssa.

Kevin ja Takeru poikaystävineen olivat lopulta erikseen vaatineet häntä jäämään asuntolalle jouluksi ja siinä hän oli saanut loistavan tekosyyn jäädä asuntolaan.
Mitäpä hän olisi edes kotona tehnyt? Tosin, ei asuntola ollut sen kummoisempi, varsinkin kun lomalla koko valtava rakennus huusi tyhjyyttään ja vain muutama opiskelija asui lomatkin asuntolassa.

Ja lopulta oli paljastunut, ettei Kevinistä ja Takerusta - saatikka noiden poikaystävistä Mikusta ja Renistä - oikein ollut seuraksi, ei hän ollut edes nähnyt nelikkoa oikeastaan ollenkaan parin edellisen päivän aikana, he onnistuivat koko ajan katoamaan jonnekin ja jättämään Hatin yksikseen.
Miksi ihmeessä he olivat edes vaatineet häntä jäämään lomaksi asuntolalle, kun he kuitenkin jättivät hänet omiin oloihinsa? Hati tunsi itsensä hieman loukkaantuneeksi kaikesta itsesäälistä huolimatta, he olivat kuitenkin hänen ystäviään eikä hän voinut ymmärtää tuollaista käytöstä.

Sitä paitsi, nyt ei edes ollut mikä tahansa lomapäivä, vaan jouluaatto, kahdeskymmenesneljäs joulukuuta.

Hati istui paikoillaan puistonpenkillä vielä jonkun aikaa, kunnes hän huomasi hytisevänsä kylmyydestä ja vilkaistuaan kelloa puhelimestaan, hän päätti lähteä takaisin asuntolalle, sulkeutua loppulomaksi omaan huoneeseensa ja pysyä siellä.

Kävellessään auraamatonta tietä pitkin asuntolalle pojan huono tuulensa sen kuin lisääntyi koko ajan ja hän oli varma, että tämä taisi olla vielä normaaliakin huonompi joulu.

*~*~*

"Yllätys! Hyvää joulua, Hati!"

"Missä ihmeessä sä olet ollut? Me ollaan jo odoteltu sua jonkin aikaa", Takeru sanoi leveä virne kasvoillaan seisoessaan keskellä ensimmäisen kerroksen oleskelutilaa Kevinin, Mikun ja Renin kanssa sylit täynnä jouluherkkuja, lahjapaketteja ja glögipulloja.

He olivat koristelleet oleskelutilaa vielä enemmän kuin mitä se oli aikaisemmin ollut - asuntolan työntekijät järjestävät joka vuosi joulukoristeita joka puolelle, mutta nelikko oli saanut tehtyä huoneesta lähes taianomaisen loputtomalla kimalluksella ja jouluisilla valoilla sekä lukuisilla muilla koristuksilla aina nauhoista ja palloista tekolumeen.
Lisäksi pöydät notkuivat erilaisista jouluruoista ja herkuista ja lahjapaketeista.

Hati ei osannut hetkeen tehdä muuta kuin aukoa suutaan keksimättä mitään sanottavaa. Hänelle alkoi pikkuhiljaa valjeta, missä nelikko oli viime päivinä ollut ja mitä he olivat tehneet, kun heitä ei ollut näkynyt missään.

"Mitä ihmettä... Mä jo luulin, että - "

"Et kai sä ihan oikeesti luullut, että me annettais sulle lahjaksi vain yksi vaivainen vaatekappale ja jätettäis sut sitten yksin loppulomaksi?" Takeru kysyi huvittuneen kuuloisena, mikä sai Hatin hymähtämään hivenen hämillään ja tuntemaan olonsa jopa vähän syylliseksi, kun hän oli edes kuvitellut ystäviensä hylänneen hänet.
"Mehän pyydettiin sua jäämään tänne!"

"Sä oot ollu parina viime jouluna aina niin alakuloinen, niin me ajateltiin, kun tää on meidän viimeinen joulu tässä asuntolassa, että piristettäisiin sua järjestämällä tänne meille oma joulu", Kevin selitti ja puhuessaan poika oli kävellyt lähemmäs Hatia.
Kevin kietoi käsivartensa Hatin ympärille välittämättä lainkaan tuon märästä talvitakista, jonka pinnalle lumihiutaleet olivat sulaneet sisätilojen lämmössä.

"Tule ottamaan glögiä ja herkkuja", Ren kehotti vähän kauempaa ja asetteli vaaleiden kutriensa päällä oleva pörröistä tonttulakkia paremmin päähänsä Takerun yrittäessä kutittaa häntä. Ren kuitenkin hutkaisi poikaystävänsä kädet kauemmas itsestään ja näytti tuolle kieltä.
Kevinin kasvoilla loisti leveä hymy, kun hän alkoi kiskoi Hatia lähemmäs muita.

"Niin, ja koitas vähän piristyä, ei jouluna sovi kulkea tollasella naamalla!" Miku kehotti kovaan ääneen ja pienikokoinen duracell-pupu olikin jo ehtinyt Hatin ja poikaystävänsä luokse käsissään yksi ylimääräinen tonttulakki, jota tuo ryhtyi asettelemaan Hatin päähän, eikä Hati jaksanut sillä kertaa edes laittaa ollenkaan vastaan.

Hän loi vielä muutaman hämmästyneen silmäyksen ympärilleen, Hatin huulille kohosi pitkästä aikaa leveä hymy ja hän ryhtyi vuolaasti kiittelemään ystäviään tästä kaikesta.

Ehkä tämä joulu teki sittenkin poikkeuksen, kiitos hänen ihanien ystäviensä.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  redumu lähetetty Pe Joulu 12, 2014 12:40 pm

Mä oon oikeesti ollu nyt niin väsynyt ja kiireinen et en oo kerenny/jaksanu vastata tänne, vaikka lupasin niin tehdä. Nytkun talliviikot on loppunut ja mulla on hiukka enemmän aikaa ja energiaa nii potkin itteäni vähän persuuksille, että jaksan vastata tänne jouluun asti vähän aktiivisemmin ja senkin jälkeenkin!!!

Mutta en viiti nyt jokaista luukkua yksitellen kommentoida, mutta kiitän Mayaa ja Rixua todella, että jaksatte tehdä näitä ihania luukkuja ; u ; Luen ne oikeesti päivittäin, mutta en oo vaan jaksanu kommentoida kun oon ollu tallis päivittäin 6.30-20.30 sunnuntaihin asti ja tän viikon oon pyrkiny palautumaan ja hankkimaan vähän lisää energiaa. Ja taas poikkesin aiheesta, mutta kiitos ihan älyttömästi! Gambatte neee! Lähetän teille paljon motivaatiota, energiaa ja intoa jatkaa näitä!!
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Pe Joulu 12, 2014 2:31 pm

Voii eiii, niin söpönen tuo Rixun luukku!!! :3
Yui on niin söpö ja ihana, vaikka onkin kova kuin kivi!
Iiiihh~
Hienoa työtä Rixu, todella ihana ja hellyyttävä luukku <3

Maya, 12-luukkusi oli aivan ihana!
Hati sai sittenkin hyvän joulun edes kerran ja mukana tottakai yhdet parhaimmista hahmoista ikinä <3
Kihkih, jos mulla olisi samanlainen tilanne kotona, toivoisin että mulla oisi yhtä ihania ystäviä jotka järjestäis mulle ikimuistosen joulun edes kerran <3 Smile
Kiitos mahti luukuusta <3

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty La Joulu 13, 2014 8:38 am

Oho, sulla on kiirettä pitänyt redumu :D
Hyvä että Ru-chan on ainakin tykännyt meidän luukuista <3 :'D Yui osaa yllättää omalla tavallaan kaikki XD
Ja taas on seuraavan luukun aika~


13. luukku


Title: Lost without you
Author: Samirix
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Yuuichi, Bom & Onew





Hänen näkönsä sumeni kyyneleiden takia, mutta pystyi näkemään toisen hahmon ja olisi halunnut pyytää tätä jäämään. Kumminkaan hän ei kyennyt sanomaan mitään. Raotti suutaan, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ja ei saanut edes pientä inahdusta ulos suustaan. Tunsi kuinka alahuuli väpätti samalla kun puristi käsiään rintakehää vasten.
”Ole kiltti..”, Bom sai kuiskattua hiljaa ja näki kuinka hahmo hänen edessään kääntyi pois päin hänen luotaan. Hän olisi halunnut lähteä perään, estää tätä lähtemästä pois luotaan. Keho ei totellut ja kohta tunsi jalkojen pettävän altaan lyyhistyen lattialle nyyhkyttäen hiljaa. Bom muisti sen kuinka toinen oli varoittanut häntä tästä, mutta ei uskonut ikinä sen tapahtuvan. Nyt kumminkin hän jäi yksin ja ei voinut muuta kuin itkeä.

~*~*~*~

”-Bom?”, punahiuksinen nainen havahtui muistoistaan ja katsoi ystäväänsä hetken aikaa eksyneen näköisenä.
”Mitä?”, Bom kysyi räpyttäen silmiään hämmentyneenä ja huomasi kuinka Onew huokaisi syvään samalla kun pudisti päätään pienesti.
”Mietitkö vieläkin sitä?”, mies kysyi selvästi huolestuneena ja laski mukin naisen eteen ja istuutui tätä vastapäätä. Hetken aikaa ennen kuin nainen muisti missä oli ja mitä oli tekemässä. Yleensä huolettoman iloinen Bom hymyili pienesti silmissään paistavan surumielisyys, mutta pudisti päätään ja läpsytti poskiaan pari kertaa.
”Kaikki on hyvin”, hän sanoi hymyillen pirteämmin ja nyökkäsi päätään yrittäen ehkä enemmän vakuuttaa itseään kuin ystäväänsä. Huolestuneisuus ei kadonnut toisen silmistä, mutta päätti jättää aiheen siihen. Jos Bom ei halunnut puhua siitä, joten ei hän halunnut pakottaa toista.
”Kai muistat mitä huomenna on?”, ruskeahiuksinen kysyi samalla kun joi kulauksen kahvistaan. Onew oli vienyt Bomin kahville ja samaan aikaan halusi pitää vähän silmällä ystävätärtään. Hän ei tiennyt asiasta mitään, mutta kyllä hän osasi laskea yksi plus yksi. Nimittäin Yuuichista ei ole kuulunut mitään ja tätä ei ole edes näkynyt. Bom ei ole kertonut hänelle mitä oli tapahtunut, mutta Onew oli sanonut ettei hänen tarvinnut kertoa siitä jos ei halunnut, mutta oli aina valmis kuuntelemaan toisen huolia. Bom oli siitä kiitollinen, mutta asia oli sellainen, jota hän ei voisi kertoa muille. Ei vain kyennyt kertomaan.

Punahiuksinen nainen mietti hetken aikaa ennen kuin hänen silmänsä kirkastuivat innosta.
”Pikkujoulut!”, hän hihkaisi innoissaan ja alkoi muistuttamaan tuttua itseään. Onew nyökkäsi päätään hyväksyvästi.
”Ajattelimme Seunghon kanssa, että jos haluat, niin voit tulla etuajoissa. Auta vaikka järjestelyissä tai jotain. Tai siis ei sinun ole pakko, voit tulla vain hengaamaan meidän kanssa”, mies selitti lempeästi hymyillen johon Bom vastasi hymyllä. Se kuulosti houkuttelevalta. Etenkin kun hän pelkäsi olla yksin. Silloin oli helppo murehtia asioista, mutta se tuntui repivän hänen sisintä.
”Katsotaan, voi olla että tulenkin”, punahiuksinen nainen sanoi miettivän näköisenä. Kohta hänen huulensa kaartuivat kiusoittelevaan hymyyn.
”Täytyyhän jonkun katsoa vähän perääsi tai voi tapahtua kamala katastrofi”, lisäsi ja alkoi nauramaan, johon Onew myös yhtyi sen jälkeen oli katsonut loukkaantuneen näköisenä hetken aikaa naista. Lunta oli pieni kerros maassa ja voi olla että iltaan mennessä se on sulanut pois.

Bom siirsi katseensa kadulle nähden kuinka ihmisiä kulki kahvilan ohi ja hänen ajatuksen kulku pysähtyi samalla kun hänen sydämensä tuntui jättävän pari lyöntiä, kun hän oli näkevinään tutut kasvot ihmisjoukon keskellä. Ajattelematta yhtään sen enempää, Bom nousi seisomaan niin että tuoli melkein kaatui kumoon ja kiiruhti ulos kahvilasta.
”Bom!”, nainen ei kuullut ystäväänsä, vaan ryntäsi ulko-ovesta ulos jättäen tavaransa.
”Yuuichi”, nainen lausui hiljaa nimen samalla kun yritti löytää henkilön ihmismassan seasta. Hengitys höyrysi ja tunsi kuinka hänen ihonsa meni kananlihalle, mutta ei välittänyt siitä.
”Yuuichi”, Bom lausui uudemman kerran toisen nimen ja yritti päästä nopeammin ja nopeammin. Hänen hengityksensä kiihtyi ja nainen joutui pysähtymään saadakseen henkeä. Katse kiersi ympäristössä, mutta ei nähnyt Yuuichia missään. Oliko hän nähnyt omia? Oliko hän kuvitellut nähneensä miehen?

~*~*~*~

Bom oli kävelemässä kotia kohti, mutta jokin kiinnitti hänen huomionsa. Maassa oli pieniä lasikulhoja, joissa oli palavia tuikkukynttilöitä. Ne oli jonossa, aivan kuin ne oli tarkoitettu näyttämään tietä. Bom katsoi kynttilöitä pitkän aikaa ja uteliaana lähti seuraamaan kynttiläjonoa samalla miettien mitä löytäisi vielä. Ei ollenkaan huomannut unohtaneensa sen kuinka oli aikaisemmin tuntenut itsensä yksinäiseksi ja surulliseksi. Naisen mielikuvitus alkoi laukkaamaan ja halusi uskoa tapahtuvan jotain satumaista. Varovaisin askelin astui lumiselle ruohikolle pitäen katseensa maassa. Muita siellä ei näyttänyt olevan ja oli alkanut olla hämärää ulkona. Bom huomasi kynttilöiden johdattavan hänet puiston penkin luokse ja huomasi punaisen ruusun penkillä, jonka terälehdille oli huurtunut jääkiteitä. Ruusun alla oli paperin pala. Bom henkäisi syvään ja vilkaisi ympärilleen, mutta ketään muuta siellä ei ollut. Varovaisesti ojensi kätensä ja otti sekä ruusun että paperin käteensä. Paperin pala oli taitettu ja avasi sen nähden siinä kirjoitusta länsimaalaisilla kirjaimilla.

'The sun loved the moon so much
he died every night to let her breathe'


Käsiala näytti tutulta, mutta punahiuksinen pelkäsi kuvittelevansa taas omiaan. Bom tunsi kuinka hänen silmänsä alkoi kostua. Se oli ihana, vaikka Bom ei ymmärtänyt sitä miksi täällä oli jotain tällaista. Toivottavasti hän ei ollut pilannut jonkun muun yllätystä. Laski paperin ja ruusun takaisin penkille ja kääntyi ympäri, mutta säikähti todella pahasti nähdessään jonkun seisovan takanaan. Kirkaisu karkasi huuliltaan ja astui taaksepäin. Hän ei nähnyt toisen kasvoja, koska henkilön kasvot piiloutuivat hatun taakse.
”Ei ollut tarkoitus pelästyttää arvon neitiä. Nöyrimmin pyydän anteeksi aikaisempaa myös. Voiko neiti antaa anteeksi mitättömälle ihmisille?”, Bom kuuli henkilön puhuvan ja tunnistaisi äänen missä tahansa milloin tahansa. Bom ehti avata suunsa lausuakseen toisen nimen, mutta Yuuichi nosti sormen toisen huulille.
”Olen pahoillani etten voi selittää sinulle kaikkea, mutta on vain parempi ettet lausu nimeäni nyt”, mies sanoi hiljaa ja nosti päätään sen verran että Bom näki tutut kasvot.
Yuuichi, nainen ajatteli mielessään ja ei tiennyt miten olla siinä. Hänestä tuntui siltä kuin hänen jalkansa pettäisivät alta ihan niinkuin silloin kun oli viimeksi miehen nähnyt. Yuuichi oli pukeutunut viktoriaaniseen viittaan, joka peitti hänen vaatteensa ja miehen huulet kaartuivat pahoittelevaan hymyyn. Bom oli aivan sanaton. Koko tilanne oli niin uskomaton ettei ollut varma siitä näkikö hän unta vai ei.

Yuuichi kietoi kätensä punahiuksisen naisen ympäri ja suukotti tämän poskea ja veti tämän itseään vasten. Jos hän olisi järkevä, niin hän ei olisi ikinä antanut itsensä rakastua tähän naiseen, joka on joutunut kärsimään hänen takiaan. Nimittäin hänen oli pakko kadota joksikin aikaa maisemista, koska hänen identiteettinsä oli vähällä paljastua. Se ei olisi ollut mahdollista, mutta hän oli tehnyt pahan virheen.
”Sinä olet siinä oikeasti vai mitä? Ihan oikeasti vai mitä? Eli kohta en herää sängystäni ja huomaa nähneeni unta”, Bom selitti ääni väristen ja painaen kasvonsa toisen kehoa vasten.
”Ei, prinsessani, et näe unta”, Yuuichi sanoi lempeästi ja sulki silmänsä painaen kasvonsa toisen kirkkaan punaisiin hiuksiin.
”Minulla ei ole paljoa aikaa, mutta kun tämä on ohi, niin lupaan kertoa sinulle kaiken. Tai ainakin kaiken sen mikä on turvallista sinun tietää”, mies selitti hiljaa ja työnsi toisen kauemmaksi ja katsoen naista silmiin. Bom hymyili onnellisena ja hänen silmänsä säkenöivät suorastaan.
”Sinun ei ole pakko kertoa minulle mitään. Sinähän varoitit siitä, että voi käydä näin”, Bom selitti ja nosti kätensä toisen poskelle.
”Olet näyttänyt niin surulliselta siitä päivästä asti. Huolestuin ja ajattelin järjestää sinulle pienen yllätyksen”, Yuuichi selitti ja siirsi punaisen hiussortuvan naisen korvan taakse ja nainen katsoi hämmentyneenä miestä. Oliko toinen nähnyt hänet? Oliko Yuuichi pitänyt silmällä häntä?
”Olin surullinen.. Olen surullinen, mutta..”, hän aloitti laskien katseensa pois miehen kasvoista yrittäen pitää äänensä vakaana. Hento hymy nousi hänen kasvoilleen.
”Luotan sinuun ja usko pois, en ole mikään tyhmä. Ymmärrän kyllä sen että suojelet minua”, Bom selitti nostaen katseensa miehen kasvoille ja kurkottautui suutelemaan miestä. Kaikki tuntui olevan hyvin nyt. Bomia ei haittaisi ollenkaan vaikka joutuisi välillä tuntemaan surua ja kipua Yuuichin takia. Hän rakasti miestä ja oli kestänyt pitkän aikaa ennen kuin oli edes tajunnut etsineensä sitä oikeaa turhaan, koska hänen prinssinsä oli ollut hänen lähellään pitkän aikaa.

Jonkinlainen ääni tuntui kuuluvan kaukaisuudessa, mutta Bom ei suostunut kiinnittämään siihen huomiota ensin. Kumminkin ääni muuttui voimakkaammaksi ja alkoi kuulostamaan epämiellyttävän tutulta.

~*~*~*~

Bom havahtui hereille säpsähtäen herätyskellon voimakkaaseen äänen ja nopeasti nosti kätensä ja sammutti ärsyttävän laitteen. Hän nosti peittoa yrittäen nukahtaa uudelleen. Hän ei haluaisi nousta vielä. Puristi silmänsä kiinni, mutta se oli jo liian myöhäistä. Harmistuneena Bom heitti peiton pois päältään ja pettynyt huokaus karkasi huuliltaan. Se oli ollut niin täydellistä. Bom käänsi kylkeä ja avasi silmänsä huomaten sänkynsä toisella puolella punaisen ruusun ja paperilapun. Nainen nousi käsiensä varassa ja räpytteli silmiään yrittäen varmistaa ettei nähnyt väärin. Huulet kaartuivat sievään hymyyn, vaikka hän oli vielä hieman unenpöpperössä. Bom tiesi keneltä se oli ja pikku hiljaa alkaessa heräämään enemmän, hän kuuli keittiön suunnalta ääniä. Bom laski päänsä takaisin tyynylle ja sormenpäillä hipaisi varovaisesti ruusua. Hymy pysyi hänen kuvankauniilla kasvoilla ja antoi itsensä rentoutua, nauttia aamusta.


- - - - - - - - - - - - -


Jouluradio


Miyavi: ”Täällä taas ollaan ja pidetään teille seuraa pitäen joulumielen korkealla”
Kangin: ”Syödään pipareita ja hörpitään glögiä. Unelma hommaa tää on. Mitään muuta ei tarvita täällä!”

Miyavi: ”Omnomnomnoom~ Ai niin, pikku linnut ovat vähän visertäneet sellaista, ettet enää kuulu sinkkukerhoon. Kerrohan vähän lisää tästä. Kuulijat varmasti haluavat tietää enemmän asiasta”
Kangin: ”Hahaha, tottahan se on. Jonkin aikaa jo itseasiassa”

Miyavi: ”Uuuu~ Kerro kaikki! Taitaa mennä hyvin makuukammarin puolella”
Kangin: ”Hehe, et arvaakaan. Pakko sanoa että kammarin puolella menoa riittää tasaisin väli ajoin”

Miyavi: ”Eikä!”
Kangin: ”Kyllä!”

(Opettajienhuoneessa istuva Onew melkein tukehtui kahviinsa tarkistaessaan kokeita ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton, mutta onnistui kaatumaan tuolinsa kanssa)

Kangin: ”Entäs mitä sun rakkauselämään kuuluu?”
Miyavi: ”Mitäs luulet, sutinaa kyllä riittää vaikka muille jakaisi”

Kangin: ”Kerro vähän lisää!”
Miyavi: ”Laitetaan vähän musiikkia soimaan kuuntelijoille ja sitten voin kertoa vaikka mitä”
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty La Joulu 13, 2014 9:14 am

Wwäähhhäää, määä itken sisäisestiii.. Rixuuuu ;______; Toi oli aivan ihana..
Siis niin ihana että että, byyää~ <3
Sanattomaksi vetää, kuten Bomkin. Very Happy Täydellistä!
Ja jouluradioo~ Graauu, rakastan tota parivaljakkoa! Voin vaan sielunisilmin nähdä sen menon siellä kopissa Very Happy

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Parkkim-chan lähetetty La Joulu 13, 2014 11:47 am

Sori, olen ollut vähän kiireinen, niin joulukalenterin lukeminen on vähän jäänyt.
Ihanatuo eilisen luukku! "Kevin ja Takeru poikaystävineen" Kuulostaapa hyvältä! XD Ja vihdoin päästiin takaisin Miyavin ja Kanginin luo jouluradioon! (ihan lempiosioitani kaleterissa. <3)
avatar
Parkkim-chan

Viestien lukumäärä : 484
Join date : 22.02.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Su Joulu 14, 2014 1:38 am

Aaa, toi redumun kommentti oli ihana, kiitos!! <33 ;____; Lämmitti mun mieltä ihan täysillä!

Kiitokset myös Ru-chanille ja Parkkikselle <3 ^^

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Su Joulu 14, 2014 1:46 am

Nyt on jo 14. luukun aika! En kestä, joulu tulee taas ihan hirveetä vauhtia :'o

14. luukku


Title: You're all I need
Author: Maya
Rating: S
Genre: fluffy
Characters: Kyung, Gina ja Satsuki
(Kyung/Satsuki, mainitaan myös Gina/Jiro sekä Zico/Hyosung)




Kyung huokaisi itsekseen ja siemaisi Ginan keittämää kahvia punaisesta mukista, jonka tyttö oli tuonut hänelle. Nuorukainen oli tullut hengailemaan tyttöjen kämpille, sillä hänen paras ystävänsä Zico oli treffeillä tyttöystävänsä Hyosungin kanssa, joten he olivat asunnolla Ginan kanssa kahdestaan.
Ginan ja Hyosungin asunto oli aivan tyttöjen näköinen - se huokui lämminhenkisyyttä rohkeilla väreillään ja joka puolelle levitetyt joulukoristeet toivat siihen jouluntuntua.

Kyung oli tunnettu lukuisista naisseikkailuistaan ja useista tyttöystävistään, Gina ja Hyosung olivat poikkeuksia - Hyosung siksi, että tuo oli korviaan myöten rakastunut Zicoon ja Gina puolestaan oli Hyosungin paras ystävä; Kyung luokitteli kaksikon pikemminkin siskoikseen.
Nuorukaisella oli ongelma, jossa hän saattoi tarvita naisen näkökulmaa, muttei hän oikein osannut edes pyytää apua ongelmaansa.

Hän ei tiennyt, mitä keksisi Satsukille joululahjaksi. Vielä vuosi sitten ratkaisu olisi ollut helppo - hän ei ollut seurustellut tosissaan kenenkään kanssa, joten lahjojen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen oli helppoa, kun siihen ei tarvinnut nähdä vaivaa.
Kyungin ei ollut koskaan aikaisemmin tarvinnut miettiä sen kummemmin, mitä ostaisi lahjaksi niille lukuisille tytöille, joiden kanssa hän oli ollut, koska hän oli tiennyt, ettei sillä ollut mitään väliä - niillä suhteilla ei ollut hänelle mitään merkitystä, eikä hänen siis siksi ollut myöskään tarpeellista osoittaa välittävänsä.

Mutta Satsuki oli jotain aivan muuta. Tuolle kaunottarelle hän halusi näyttää, että tämä merkitsi hänelle jotain, ettei Satsuki tulisi päätymään niihin neitokaisiin, joita ei enää ollutkaan niin sykähdyttävää suudella muutaman viikon yhdessäolon jälkeen.
Kyung tiesi paremmin kuin hyvin, että Satsukilla oli omat epäilyksensä heidän suhteensa laadusta ja siitä, miten kauan se tulisi kestämään, joten sitäkin suuremmalla syyllä Kyungin tulisi valita lahja tarkkaan ja harkitusti.

Kaikista suurin ongelma oli se, että Kyungin pää oli täysin tyhjä - hän ei keksinyt kerrassaan mitään sopivaa. Vaatteet ja korut olivat vähän tylsiä ja sitä paitsi Satsukilla oli niitä jo muutenkin aivan liikaa - vaikka tyttö oli sanonut useasti, ettei hyviä vaatteita tai kenkiä voinut koskaan olla liikaa.
Hän tiesi Satsukin pitävän tanssimisesta ja neitokainen oli todella viisas, muttei hän osannut kertakaikkiaan päättää, mikä niistä lukuisista asioista, joista Satsuki piti, olisi kyllin sopiva joululahjaksi.

Kyung hautasi päänsä käsiinsä ja päästi raskaan huokauksen purkautumaan huuliltaan. Jouluaattoonkaan ei ollut enää pitkä aika.

"Mitä sä oikein mietit?" Gina kysyi saaden nuorukaisen havahtumaan ajatuksistaan. Tyttö tuijotti häntä pienen keittiönpöydän toiselta puolelta.
"Satsukia", Kyung vastasi välittömästi miettimättä sen tarkemmin mitä hän oikein sanoi.
"Miten suloista", Gina ei voinut olla kihertelemättä itsekseen.

"Onko sulla kenties ongelmia joululahjan ostamisen kanssa?"
"Mistä tiesit?"
"Jirolla on ollut viime aikoina tismalleen samanlainen ilme aina, kun pyörimme yhdessä kaupungilla ja olen yllättänyt hänet tuijottamasta tytöille suunnattuja tuotelahjapaketteja. Kaikesta päätellen se tarkoittaa, ettei hänellä ole aavistustakaan mitä ostaa mulle joululahjaksi", Gina kertoi ja hymynkare kohosi tytön huulille tuon puhuessa Jirosta, hänen uudesta poikaystävästään, jonka kanssa he olivat tapailleet nyt pari kuukautta ja uutuudenhekuma oli vielä korkeimmillaan.

Kyung oli moneen otteeseen meinannut huomauttaa asiasta Ginalle, että tytöllä oli taipumusta aina ihastua itseään reippaasti nuorempiin poikiin - hän oli aivan varma, että Ginasta tulisi vanhempana oikea puumanainen.
Muttei hänellä ollut ollut sydäntä avata suutaan, kun hänen ystävänsä oli ollut pitkästä aikaa niin onnellinen ja ihastunut.
Sen sijaan hän vain nyökkäsi tytön sanoille ja huokaisi.
"Miksi se on niin äärettömän vaikeaa?"
"Hmm... En itse asiassa usko, että se on niin vaikeaa, kun kyseessä on kuitenkin Satsuki", Gina sanoi mietteliään kuuloisena. Pian hän nousi ylös tuoliltaan päättäväinen hymy kasvoillaan.
"Juo äkkiä se kahvi loppuun ja ala tulla!"

*~*~*

Gina talutti Kyungia mukanaan Shibuyan jouluvaloin koristeltuja katuja pitkin, joka puodista ja putiikista kantautui korviin suloisia joulusävelmiä iloisen puheensorinan kera, eikä nuorukainen voinut ihmetellä muuta kuin mihin ihmeeseen Gina häntä oikein raahasi.

Lopulta he saapuivat juuri siihen vaatekauppaan, jossa Satsuki oli töissä ja tytöllä oli itse asiassa työvuoro menossa. Miksi ihmeessä Gina oli tuonut hänet tänne?

"Ah, Satsuki!" Gina tervehti vähän kuuluvammalla äänellä, kun hän löysi ystävänsä järjestelemästä uusia vaatteita oikeille paikoilleen. Satsuki näytti vähintään yhtä yllättyneeltä nähdessään heidät, kuin miltä Kyungista juuri sillä hetkellä tuntui.
"No niin, kerro ongelmastasi", Gina vaati antaen katseensa siirtyä Satsukista Kyungiin. Nuorukainen huomasi mulkaisevansa ystäväänsä vähän vähemmän nätisti. Tässäkö oli Ginan huima ratkaisu tilanteeseen?
Satsuki kääntyi katsomaan poikaystäväänsä kysyvän näköisenä.

"Mä... mä en osaa ostaa sulle tarpeeksi hyvää joululahjaa", Kyung kertoi lopulta hiljaisella äänellä ja nuorukaisen äänensävystä pystyi kuulemaan kuinka tosissaan hän oli - kuinka hän oikeasti halusi lahjan merkitsevän jotain.
Leveä hymy kohosi Ginan huulille ja hän otti tämän vinkkinä poistua paikalta, jättäen pariskunnan keskustelemaan kahdestaan.

Satsuki tuijotti Kyungia hetken aikaa, lopulta suloinen naurahdus karkasi tytön huulilta, saaden hänen silmänsä tuikkimaan iloisesti.
"Mä en välitä niin kauheasti tavaroista, en koe olevani niin materialisti, että tarvitsisin välttämättä jonkin konkreettisen tavaran lahjaksi. Se, että saan olla sun kanssa ja viettää laatuaikaa yhdessä, on paras mahdollinen joululahja", Satsuki sanoi.
"Satsuki!" Kyung nauroi päätään pudistaen.
"Voiko olla enää mitään kornimpaa?"
"Ei", tyttö vastasi ja kietoi käsivartensa poikaystävänsä kaulan ympärille, painaen hellän suudelman toisen huulille. Kyung vastasi suudelmaan ja laski kätensä tytön lanteille.
"Ai ei vai?" Hän kysyi, saaden vastauksensa Satsukin suudellessa häntä uudestaan.

Tämä tyttö oli tosiaan jotain aivan muuta kuin kukaan muu oli koskaan ennen ollut.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Ru-Chan lähetetty Su Joulu 14, 2014 1:57 am

Voiii eiii.. Se lahjojen osto etenkin sille tärkeämmälle voi tosiaan olla noin haastavaa, mutta ihanaa että se päättyi todella todella hyvin <3 Smile Aivan ihastuttava luukku ja niin söötti. Gina tosiaan on ihmeellinen apuri! Very Happy Mahti tyttönen <3
Satsuki ja Kyung on niin söppänöitä, että toivon niiden suhteen kestävän tyrskyt ja myrskyt Very Happy TuiTui~

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Electra lähetetty Su Joulu 14, 2014 4:19 am

No, minäpäs sitten tulen tänne kommentoimaan, kun en eilen päässyt (foorumi temppuili)!

Mutta kaikenkaikkiaan, aivan ihania luukkuja! :3 Pidin erityisesti Winter Story-tarinasta, sitä oli jotenkin tosi kivaa lukea. Pidin myös tuosta kuppikakkureseptistä, pitänee niitä kokeilla! Muutkin ficit oli tosi ihania! ^^

Anyways, tää 14. luukku... <3 Ihmettelin eka, et miksi tän päiväisen luukun tarinassa mainittiin Gina/Jiro? Vai luulenkohan vieläkin väärin, että onko se tosiaankin mun Jiro? XD Jos niin todella on, niin kyllä tää tuli ihan täytenä yllätyksenä!

Iso kiitos! *haliruttu*
avatar
Electra

Viestien lukumäärä : 182
Join date : 04.06.2014
Ikä : 22
Paikkakunta : Siilinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty Ma Joulu 15, 2014 9:00 am

Aika tuntuu rientävän pelottavaa vauhtia :'D Jouluaatto lähestyy ja en malta odottaa sitä että pääsee porukoiden luokse, niin mie aion syödä itseni aivan ähkyyn, koska jouluruoka <3 >3< Omnomnomnomnooom~ Kiitoksia kommenteista ja haleja kaikille <3 Hyvä että meidän luukut on kelvannut teille :3
Sitten on taas luukun aika! Aluksi olin jopa ylpeä tästä luukustani, mutta.. Tulin vähän toisiin aatoksiin tässä näin, mutta toivottavasti tykkäätte!



15. luukku


Title: Kadonneen piparkakkutalon mysteeri
Author: Samirix
Rating: S
Genre: Humour, mystery
Characters: Keiko, Taka, Miku, Kevin, Feeldog, Takeru, Yuusei






Part II



Asuntolan oleskelutilassa Miku, Kevin, Takeru ja Feeldog hengasivat keskenään ja välillä lensi todella huono läppä poikien keskuudessa ja naurua riitti. Etenkin Mikun kimakka nauru aina välillä valtasi huoneiston aika lailla ja juuri sisälle tullut Keiko huomasi pojat, joiden suuntaan lähti astelemaan rauhallisena. Taka puolestaan mietti sitä vaihtoehtoa että olisi voinut hyvin livahtaa pois paikalta, mutta kiltisti seurasi etsivä tyttöä.
”No niin pojat, kertokaahan missä te olitte eilen illalla”, Keiko esitti kysymyksen ja laittoi kädet lanteilleen samalla kun katsoi jokaista poikaa vuorotellen odottaen jonkun heistä aloittavan. Vanhemmat pojat vilkaisivat tytön suuntaan ja jokaisella oli mitään sanomaton ilme. Miku kurtisti kulmiaan ja nousi poikaystävänsä sylistä.
”Mitä sä sillä tiedolla oikein teet?”, kysyi nuoremmalta ja risti käsivartensa rintakehälleen pitäen katseensa tytössä, joka puolestaan mulkoili takaisin Mikua. Kevin liikahti hivenen hermostuneesti sohvalla ja siirsi katseensa muualle.

”Päätän sen että oletteko epäiltyjen listalla vai ette. No niin, kertokaa nyt vaan mitä teitte edellisenä iltana”, Keiko selitti kärsivällisenä ja katsoi poikia terävästi ja yritti nähdä heidän käytöksestään jotain epäillyttävää.
”Okei, mä kerron”, Feeldog aloitti nousten seisomaan ja vilkaisi vaivihkaa Takerua. Keiko huomasi sen ja kurtisti kulmiaan aavistuksen verran.
”Me oltiin eilen ulkona hengailemassa ja tehtiin tyhmyyksiä, mutta ollaan oltu nätisti. Lähdettiin siinä seitsemän aikoihin ulos ja tultiin aika myöhään, kun käytiin syömässä yhdessä paikassa, kun eräälle tuli yhtäkkiä nälkä”, Feeldog selitti sulavasti ja vilkaisi Mikun suuntaan virnistäen leveästi.
”Hei!”, Miku huudahti ja mulkaisi parasta ystäväänsä.
”Itse liukastelit puolet matkasta, että voin hakea sulle tyynyn jos takamuksesi on vieläkin kipeänä”, hän jatkoi hetken päästä ja kaksikko jäi väittelemään keskenään puheenaiheen menevän ihan muihin juttuihin.

Keiko puolestaan jätti kaksikon omaan arvoonsa ja kiinnitti huomion kahteen muuhun poikaan.
”Eli siis, te neljä olitte eilen kaupungilla?”, hän kysyi vielä kaksikolta. Kevin nyökkäsi päätään myöntävästi vastaukseksi kuten myös Takeru. Poikien käytös oli jotenkin hyvin epäilyttävää, mutta Keiko päätti jättää asian sikseen. Tyttö vilkaisi Takan suuntaan, joka näytti raapustavan lehtiöön jotain. Tyytyväinen hymy nousi tytön kasvoille ja vilkaisi pahasti Feeldogia ja Mikua, jotka jatkoivat juttuaan. Keikosta tuntui että hän saisi päänsäryn noiden takia.
”Tulen myöhemmin juttelemaan teidän kanssa uudestaan. Kiitoksia”, etsivä tyttö sanoi ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan ja viittoi Takaa seuraamaan häntä.

Miku ja Feeldog jatkoivat juttuaan, mutta molemmat vilkaisivat Keikon ja Takan suuntaan, jotka kohta katosivat näkyvistä. Kevin ja Takeru huokaisivat syvään.
”Ei kai se epäile mitään?”, Miku esitti kysymyksen, jota he kaikki miettivät siinä vaiheessa.
”En usko, mutta ei sitä koskaan tiedä”, Feeldog sanoi ja lysähti istumaan sohvalle, mutta hänen ilmeensä muuttui kärsiväksi, kun tunsi inhottavaa kipua takapuolessaan.
”Mihin se oikein ettii syyllisiä?”, Takeru kysyi kurtistaen kulmiaan yrittäessään miettiä vastausta kysymykseensä.
Kevin kohautti olkiaan ja kietoi kätensä Mikun ympärille, kun tämä istahti hänen eteensä.
”Ei meillä oo mitään hätää”, Miku sanoi huolettomasti ja heilautti kättään.

Keiko puolestaan asteli asuntolan portaita ylös toiseen kerrokseen.
”Heidän käytöksensä oli erittäin epäilyttävää”, hän ajatteli ääneen ja vilkaisi Takan suuntaan.
”Eikö sinustakin?”, kysyi ystävältään hetken päästä, joka puolestaan kohautti olkiaan.
”Kahelta törpöltä juttua riitti ainakin”, Taka tokaisi vain ja hieroi otsaansa. Hän ei olisi halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa.
”Älä muuta sano”, Keiko mutisi, mutta pysähtyi huomatessaan tutun ruskeahiuksisen pojan.
”Yuusei!”, tyttö kutsui poikaa ja lähti kulkemaan portaita ripeämmin yrittäen ottaa pojan kiinni. Yuusei näytti säikähtäneeltä ja jotenkin oudolta Keikon mielestä, mutta ei antanut sen häiritä nyt.

Yuusei oli tavallaan toivonut ettei törmäisi Keikoon hetkeen, mutta kuuli tutun äänen ja tiesi loppunsa tulevan. Toisenlaisessa tilanteessa hän olisi ollut onnellinen siitä että törmäisi Keikoon ja tyttö huomioisi häntä, mutta nyt.. Tumma hiuksinen poika henkäisi syvään ja sitten kääntyi tytön puoleen yrittäen hymyillä huolettomasti tälle.
”Hei”, poika sai sanottua ja heilautti kättään tervehdykseksi. Mielessään toisti itselleen sitä, että hänen oli käyttäydyttävä aivan normaalisti tai muuten hänen olisi tuhon oma.
”Voisitko kertoa mitä teit edellisenä iltana? En epäile sinua mitenkään, mutta minun on kysyttävä vähän jokaiselta tätä. Vastaa vain kysymykseeni rehellisesti niin tämä on tässä”, Keiko selitti hymyillen pienesti ja katsoi pojan kasvoja. Jokin oli pahasti pielessä, mutta ei sanonut mitään. Yuusei aina välillä muutenkin tuntui käyttäytyvän oudosti, joten Keiko ei huomioinut sitä nyt tällä hetkellä. Taka puolestaan seisoi Keikon vierellä ja oli valmis kirjoittamaan muistiinpanoja ottaen roolinsa Keikon Watsonina oikein hyvin. Ainakin sillä hetkellä.

”Eh, luin kokeisiin eilen illalla”, Yuusei vastasi lyhyesti ja näpräsi sormiaan tuntien huonoa omatuntoa valehdellessaa Keikolle asiasta. Itseasiassa hän poti huonoa omatuntoa liikaa eilisestä, jonka takia hänen teki mieli vajota maan alle sillä hetkellä.
Keiko katsoi tarkkaan Yuusein kasvoja hetken aikaa hiljaa, mutta sitten nyökkäsi päätään hyväksyvästi.
”Okei, ei tässä muuta. Nähdään”, hän sanoi pojalle ja poistui paikalta olettaen Takan seuraavan häntä. Taka puolestaan vilkaisi Yuuseita hiljaisena ja sitten lähti seuraamaan toista. Yuusei huokaisi syvään, mutta hänen olonsa ei ole helpottunut ollenkaan. Nimittäin hän jäi miettimään miksi Keiko kyseli tuollaisia.

Myöhemmin Keiko astui ulos asuntolasta ja oli uppoutunut ajatuksiinsa miettien ihmisten reaktiota hänen kysymyksiinsä ja heidän vastauksia. Tämä oli haastavaa ja se sai tytön innostumaan entistä enemmän. Hänen katseensa roihusi silkästä innosta koko ajan. Taka seurasi tyttöä ja nosti katseensa taivaalle. Päivä oli edennyt jo pitkälle ja ulkona oli alkanut tuulla vähän voimakkaammin.
”Mennään takaisin koululle. Ehkä kokkikerhosta löytyy johtolankoja tai jotain”, Keiko sanoi viimein ja lähti astelemaan kohti koulun ulko-ovia. Taka henkäisi syvään ja lähti seuraamaan tyttöä. Sitä hän on tehnyt melkein koko päivän jo. Välillä hän mietti sitä mihin toinen edes tarvitsi häntä.



~*~*~*~


Jouluradio


Miyavi: ”Houhouhou! Kai täällä on kilttejä lapsia! Tällä kertaa täällä joulutunnelmaa on nostattamassa rakas työpartnerini, Bom!”
Bom: ”Oikein mahtavaa joulua kaikille! Ja aivan ihana päästä tänne näin!”

Miyavi: ”Tervetuloa ja aiva ihana nähä. Kuten yleensä näytät aivan mahtavalta, että muut muuttuvathelposti kateudesta vihreäksi”
Bom: ”Haha, voi sinua! Kävin eilen kyllä manikyyrissä ja katso näitä! Eikö olekin ihanat. Sopii aivan hyvin tähän jouluteemaan”

Miyavi: ”Oi että! Joo, mutta kuuntelijat varmasti ihmettelevät minne Kangin on oikein kadonnut, niin hänellä on vähän kiireitä tuolla kuusen luona. Ja voin sanoa ettei hän ole kiinnostunut kuusen koristelusta vaan jostain aivan muusta, hehe”
Bom: ”Aww, eivätkö he ole söpöjä!”

Miyavi: ”Kyllä vain! Otetaan tästä pari kuvaa ja laitetaan facebookiin, jotta katsojat näkevät vähän myös”
Bom: ”Tulin tänne Onew'n kanssa auttamaan joulukuusen koristelussa, mutta Kangin innostui aika lailla kuusen koristelusta”

Miyavi: ”Venatkaa hetki..”

(ylimääräistä kolinaa kuuluu hetken päästä, mutta kohta kuuluu tuttu ääni)

Onew: ”Lopeta! Me ollaan töissä nyt! Sinä muutenkin lupasit ettet ahdistele kun olemme töissä"
Kangin: "Minulla on ollut sua niin ikävä. Tykkäät kumminkin kun teen vähän näin ja sitten näin~"

(Lisää ylimääräistä kolinaa kuuluu)

Miyavi: ”Kyyhkyläiset tuolla ovat aivan in love! Kuvia laittelen tässä jouluradio facebook sivulle, joten kannattaa käydä tsekkaamassa niitä”
Bom: ”Oh, otetaan yhteiskuva!”

Miyavi: ”Erittäin hyvä idea, mutta ensiksi laitetaan kuuntelijoille vähän musiikkia ja kannattaa pysyä kuulolla. Nimittäin parin kipaleen jälkeen Bom kertoo meille kuumimmat jutut~”
Bom: ”Ooh, minulla on paljon kerrottavaa! Esimerkiksi yhtenä päivänä tapah-”

Miyavi: ”Myöhemmin kultaseni, myöhemmin”

(Facebook sivulle ilmestyi hienoja kuvia jouluradio kopin tunnelmasta ja monet fanitytöt ja -pojat saivat aikamoisia kohtauksia)


Viimeinen muokkaaja, Samirix pvm Ma Joulu 15, 2014 12:47 pm, muokattu 1 kertaa
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Maya lähetetty Ma Joulu 15, 2014 10:08 am

MYÖHEMMIN KULTASENI, MYÖHEMMIN - AAAAAA EN KESTÄ X'''''''''DDD miten sä saat noita Salkkarit-juttuja väännettyä tänne!
Jouluradio on ihan mahtava, niin kuin aina :----D Voih mun ihana Bom <3

Ja Kadonneen piparkakkutalon mysteeri sen kuin käy jännemmäksi ja jännemmäksi, hehe! ;]

Electra, voi kyllä, sun Jiro pääsi sinne esiintymään Ginan poikaystävänä! hihi~ :DD <3

Ru-chan, niiiiiih! Gina on aina vaan muiden apuna ja ikinä sille itelleen ei tapahdu mitään huikean romanttista ::::D Sehän oli pelastavana enkelinä tuolla aikaisemmassa luukussa Zicon ja Hyosunginkin tapauksessa!

Tosi ihanaa kuulla, että ootte tykänny luukuista! ^____^ Ollaan jo tosiaan joulukalenterin paremmalla (riippunee kai keltä kysyy ;D) puolella ja enää ei ole kauheasti luukkuja jäljellä.
Toivottavasti nautitte noista tulevistakin luukuista!


// oh my god!! 3000 viestin raja meni just rikki, hihiii!

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Parkkim-chan lähetetty Ma Joulu 15, 2014 12:06 pm

Awwwww~ Miten te aina saatte Yuuseista niin raukan, että tekisi vain mieli mennä nipistelemään sen poskia! Mitä muuten Keiko lopulta tutki? Ja mitä Yuusei oli tehnyt, että sen piti valehdella lukeneensa kokeisiin? Tuleeko vielä part 3? Onhan meillä ollut juuri äidinkielessä tekstin aukoista, mutta tämä jää nyt kyllä häiritsemään!
Ja JOULURADIOOOO! XD Aina päivän piristys kun pääsee lukemaan Miyavin ja Kanginin (ja ties keiden muidenkin) seikkailuja.
avatar
Parkkim-chan

Viestien lukumäärä : 484
Join date : 22.02.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Samirix lähetetty Ma Joulu 15, 2014 12:34 pm

Jatkoa tulee vilä, no worries :D Keiko tulee saamaan selville varmasti kaiken ;D Kiitoksia kommentista~
Haha, saa nähä mitä Miyavi ja kumppanit vielä ehtivät keksiä muiden päänmenoksi ;DD
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Joulukalenteri 2014

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa