Practice makes the master [KUOLLUT]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Ti Tammi 14, 2014 8:21 am

//Ru-chan ja Ray tänne nyt heti :''D//

Torstai 23. tammikuuta 2014

Byunghun ”L.Joe” Lee

Hän oli aliarvioinut kämppiksensä pahemman kerran. Vaaleahiuksinen nuorukainen oli ollut edellisenä iltana suihkussa ja kuten yleensä, vähän lauleskellut siellä yksikseen ja oli ihme ettei hän saanut vuosisadan paskahalvausta kuullessaan Rayn äänen ja toinen oli uskaltanut jopa kiristää häntä! Joen ylpeys oli saanut pienen kolahduksen, mutta nopeasti sellainen leveä virne oli levinnyt pojan kasvoille tajutessaan että toinen tarvitsi hänen apua. Juuri oikean ihmisen puoleen oli kääntynyt ja vaaleahiuksinen suostui auttamaan toista. Ei Joe ihan ketä tahansa auttaisi, mutta kai hän voisi huonekaveriaan auttaa vähän. Olihan mielikuva siitä kuinka toinen yrittäisi iskeä jonkun nykyisillä taidoillaan - jos niitä edes toisella oli - oli niin surullinen näkymä, että toista oli pakko vähän opastaa. Muutenkin hän muisteli Rayn maininneen jostakin tyypistä, josta oli kiinnostunut siinä mielessä.

Koulun jälkeen hän oli sitten lähtenyt Rayn kanssa kaupunkiin ja sillä hetkellä ulkona tuntui olevan pirteän viileää. Joe tunki kätensä takin taskuihin, kun oli saanut aseteltua tumman sinisen väristä kaulahuiviaan paremmin. Ulkona osasi olla kylmä ja ehkä hänen pitäisi hankkia pipo päähän, mutta se ei kuulunut pojan tyyliin. Hänen hiuksensa muutenkin voisi mennä sekaisin. Aamulla oli laittanut hiuksensa todella hyvin, joten hän ei todellakaan mitään pipoa tunkisi päähänsä. Ei vaikka hänen aivonsa jäätyisivät isoksi jääkokkareeksi.
”Anna kun mä selitän sulle vielä kerran”, vaaleahiuksinen sanoi katsahtaen Rayta pysähtyessään paikoilleen.
”Ensinäkin sä et voi vain seistä seinäruusuna ja sulautua tapettiin kuin joku kameleontti vaikka kuinka se tapetti vetää sua puoleensa. Toiseksi sitten yrität olla säikyttämättä sun kohdetta karkuun ja muista olla sellanen viettelevä koko ajan”, Joe selitti kuin tietäisikin asiasta todella paljon, vaikka todellisuus oli aivan jotain muuta. Olihan sitä helppo esittää tietävänsä kaikkea. Nosti toisen kätensä Rayn olkapäälle ja antoi katseensa kiertää ihmisissä, joita kulki kaduilla paljon. Jotkut puhuivat kännykkäänsä samalla kun kiiruhtivat eteenpäin, toiset liikkuivat kaverin, puolison tai jonkun sellaisen kanssa. Eräs neitokainen seisoi vähän matkan päässä heistä ja veikeä virne leveni Joen kasvoille viittoi huonekaveriaan katsomaan siihen suuntaan.
”Tuolla on sulle sopiva kohde. Näyttää just sellaiselta ujolta tyttöseltä ja voi olla että voit jopa onnistua. Jos et onnistu, niin oot kyllä todella surullinen tapaus”, selitti toiselle ja hänellä ei ollut ongelmia sanoa suoraan asioita. Joskus onnistui saamaan itsensä aika hankaliin tilanteisiin, kun sanoi asiat suoraan, mutta jotenkin hän on aina selviytynyt niistä tilanteista.
"Noh, sä olet vasta aloittelija, mut muista mitä mä olen selittänyt sulle, niin etköhän sä pärjää", Joe sanoi samalla kun läimäytti tummahiuksista poikaa selkään kannustavasti.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ti Tammi 14, 2014 8:56 am

// Buujaa! Täällää~ Cool //

Hyun-il '' Ray '' Kim

Ray oli onnekas siinä määrin että sai nyt kunnon opastusta ja tukea kämppäkaveriltaan. Vaikka siihen täytyikin käyttää pieniä kiristysmuotoja. Virne lepäsi miltein koko päivän tummapään huulilla kun sitten koulun loppuessa kaksikko suuntasi hyvien aikeiden saattelemana kaupunkiin, jossa varmasti kohteita tälle suurelle harjoitukselle löytyisi vaikka muille jakaa.
Koko matkan ajan Joe oli valistanut Raytä tulevaan ja kertonut tärkeitä asioita suoraan tämän naamaa päin.
Mutta kuten arvata saattaa, osa asioista meni samantien tummapään ohitse jopa niin ettei ne edes korviin asti päässeet kaikumaan.
Rayn onneksi kaupunkiin ja sopivaan kohtaan päästessään Joe päätti toistaa tärkeimmät asiat uudelleen varmuuden vuoksi.
Lauseet jotka pulppusivat kaikki tietävän Joen suusta saivat Rayn hieman tuumimaan ja jopa epäröimään, sillä sieltä tuli melkoisen suorasukaisesti tosiasia mm. liittyen Rayn seinäruusuna olemiseen ja kuinka hän suorastaan imeytyy tapettiin ja se ei ole oikein. Säikyttely ja viehätys menivät pojan päässä sekaisin, mikä sai Rayn hytkymään kuin hyytelö aloillaan pidätellen nauruaan.
Hän ei kuitenkaan rohjennut kysyä asiaa uudelleen, sillä Joe varmasti seuraavalla toistokerralla iskisi nyrkin avulla asiat tämän kalloon.
Ilma oli hyvin viileä ja kiristi ainakin Rayn päänuppia, hänkään ei ollut pukenut pipoa päähänsä vaan turvautui haalarinsa huppuun, jonka oli kouluunkin pukenut ja saanut sen takia opettajilta murhaavia katseita aikaan, mutta kukaan ei ollut edes erehtynytkään puhumaan tai läksyttämään Raytä asiasta sillä se olisi turhaa.
Käsissä pojalla komeili mustat lapaset ja haalarin päällä lojui rentona paksu musta talvitakki vetoketju hieman aukinaisena.

'' Tota, ootsä nyt ihan varma et tää toimii? ja mitenkä oikein viehättävänä ollaan? '' Ray tuhisi hiljaa, tuntien samanaikaisesti kosketuksen olkapäällään. Joe näytti tarkkailevan ohikiitäviä ihmisiä etsien sopivaa kohdetta Raylle. Ray itse kurkki huppunsa suojista ihmisiä tuntien kuinka sydän rupesi hakkaamaan joka lyöntikerralla entistä enemmän. Jännä tunne sinänsä ja sai Rayn hieman värähtämään kauttaaltaan.
Rayn tutkiessa sydämmensä lyöntejä, Joe oli löytänyt tällä välin hyvän kohteen omasta mielestään ja kehotti nyt hanakasti Raytä katsomaan kohteensa suuntaan.
Joe totesi tytön olevan ujon näköinen ja sopiva ensimmäiseksi kohteeksi, jonka kanssa Ray ei valmasti voisi epäonnistua tai toinen oli todella säälittävä tapaus.
Ray vilkaisi ystäväänsä, mutristi huuliaan ja kurtisti aavistuksen kulmiaan samanaikaisesti sillä toisen lause sai Rayn näyttämään jo nyt hyvin säälittävältä.
'' Voi helvetti.. Mä sanon. '', tummapää mutisi ja tuijotti tyttöä kohden, jonka Joe oli hänelle valinnut. Seuraavaksi hän rupesi pohtimaan lähestymis tapaansa tarkemmin, sillä pelkkä luokse kävely ei tuntunut luontevalta, ei ainakaan Raystä.

Samassa Joe jatkoi ja totesi tämän olevan vasta alottelija-tasolla ja että kunhan Ray muistaa mitä Joe oli toiselle kertonut ja selittänyt niin pitäisi tummapään pärjätä ihan hyvin. Ray tunsi sanojen päätteeksi rohkaisevan läimäyksen selkäänsä vasten ja se sai pojan ottamaan pari askelta eteenpäin, ennenkuin käänsi katseensa olkansa ylitse Joeen, joka jäi hieman toisen taakse odottamaan.
Ray nielaisi ääneen, nyt oli tosi kyseessä ja jos hän tämän munaisi ei kävisi hyvin. Ray otti ilmaa keuhkot täyteen, otti askeleen toisensa perään lähestyen tyttöä hyvin hyvin hitaasti sellaisesta kulmasta, ettei tyttö heti uskoisi Rayn kävelevän tämän luokse. Vapina tarttui nuorekon jalkoihin ja käsiin, sydän rupesi rummuttamaan biittiä askeliin ja jalat tuntuivat hetkihetkeltä raskaammilta. Voisiko hän kuolla kesken matkan tähän olotilaan?

Ray pääsi viimein lähelle tyttöä, ottaen vielä viimeisen askeleen ja juuri kun tämä oli toisen sivulle päässyt, kääntyi tyttö katsomaan Raytä suoraan silmiin hämmennys hänet vallaten. Ray veti itsensä punaiseksi kasvoista kokonaan ja ääni joka kantautui pojan suusta oli takertelevaa yninää. Pian ensi hämmennyksiltään hän muisti Joen neuvot ja hieman ryhdistäytyi. Tälläkertaa hän väläytti niin leveän hymyn ettei mitään rajaa ja se sai tytön suorastaan irvistämään takaisin päin.
Ray ei saanut suustaan sanan sanaa ja pelkkä leveä irveeltä näyttävä hymy sai tytön äreäksi, poika saaden tuntuvan muiskauksen poskelleen tytön kämmeneltä ja tuo naisenalku lähti kävelemään jättäen Rayn hieromaan kirvelevää poskeaan niille sijoilleen.
'' Ai saatana. ''

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Ti Tammi 14, 2014 9:50 am

Byunghun ”L.Joe” Lee

”Totta kai tää toimii! Hei, mä olen ammattilainen näissä jutuissa”, Joe selitti ylpeänä samalla kun väläytti veikeän virneen ystävälleen. Pelkkää potaskaa nuorukainen selitti siinä, mutta eihän sitä kukaan tiennyt. Paitsi Cap, mutta hänen paras ystävänsä ei paljasta sitä kenellekään. Kohta Joe tajusi mitä Ray oli kysynyt vielä loppuun ja pojan ilme venähti samalla kun tuijotti toista sillein 'ootsä tosissas'-katseella.
”Jumankauta sentään sun kanssas.. Oot surullisempi tapaus kuin kuvittelinkaan..”, kohta sanoi hiljaa samalla pudistaen päätään huokauksen karkaessa hänen huuliltaan. Kumminkin hän bongasi sopivan kohteen toiselle ja huomasi Rayn vilkaisevan häntä mutristaen huuliaan ja kurtisti aavistuksen kulmiaan.
”Tuolla asenteella et kyllä tule onnistumaan”, tokaisi kohottaen kulmiaan samalla kun katsoi pitkän aikaa huonekaveriaan, joka ei näyttänyt kovinkaan innokkaalta. Hänellä oli aavistus että toinen tulisi tyrimään pahasti tämän, mutta hän oli pitänyt teorian tunnin jo. Joe päätti olla sanomatta Raylle mitään asiasta. Olisihan hän voinut kiusata toista vielä ennen kuin toinen yrittäisi ensimmäisen kerran, mutta piti suunsa kiinni. Toinen näytti ihan tarpeeksi surulliselta tapaukselta.

Pojan huulet taipuivat huvittuneeseen hymyyn, kun tummahiuksinen huonekaverinsa otti ensimmäiset askeleensa hänen läimäytyksensä takia. Jos olisi mahdollista niin hän kuvaisi tämän, mutta se näyttäisi liian epäilyttävältä. Rayn vilkaistessa hänen suuntaan olkansa yli, Joe nosti peukun pystyyn toiselle rohkaisevasti leveä virne kasvoillaan. Huvittunut pilke loisti hänen silmissään. Joe siirtyi sivummalle ja otti takin taskusta kännykän ja vaivihkaa silmäili Rayn kulkua tyttöä kohti. Hän pystyi näkemään kuinka jäykkänä ystävänsä asteli eteenpäin kohti yksinäistä neitokaista.

Joe ei nähnyt kunnolla mitä Ray sanoi vai sanoiko toinen mitään loppujen lopuksi, mutta hetken aikaa näytti menevän hyvin. Ei vaaleahiuksinen ollut lähellä kaksikkoa, joten hän ei kuullut mitään jos kaksikko juttelivat jotain. Ehkä hänen pitäisi yrittää hivuttautua lähemmäksi, jotta hän pystyisi näkemään paremmin. Etenkin kun pariin otteeseen ihmiset menivät hänen eteensä. Mutisten kiroili itsekseen samalla kun lähti astelemaan lähemmäksi, mutta kohta pysähtyi paikoilleen, kun huomasi Rayn saavan aikamoisen läimäyksen tytöltä. Näky oli niin huvittava, että Joe repesi nauruun ja lähti nopeasti astelemaan huonekaverinsa luokse, joka oli jäänyt möllöttämään siihen paikoilleen ja näytti hierovan poskeaan.
”Hahahaha, mitä sä oikein sanoit sille, kun tuollaisen reaktion sait aikaan? Vai sanoitko edes mitään?”, hän kysyi naurunlomasta ja jatkoi sitten nauramista. Vatsassa alkoi tuntua ja silmät alkoivat kostua siitä nauramisesta, joka kesti muutaman hetken ajan.
Kun viimein sai itsensä rauhoittumaan, Joe suoristautui koko mittaansa ja katsoi ystäväänsä.
”Olisitpa nähnyt ilmeesi”, huvittuneella äänensävyllä vaaleahiuksinen sanoi ja taputti toista olkapäälle.
”Okei, tuo oli kyllä täysi floppi yritys, mutta harjotus tekee mestarin. Ei kaikilla ole luonnollisesti sellasta charmia jota naiset ei pysty vastustamaan”, Joe selitti itsevarmana ja nosti kätensä poskelleen hieroen sitä hetken aikaa. Pelkkää potaskaa hän selitti taas ja egonsa takia sitten lupautui näyttämään toiselle miten homma hoidettiin, eikä hän selvästikään tajunnut sitä että mitä oli mennyt lupaamaan:
"Mä voin näyttää sulle mallia, miten homma oikein hoidetaan. Annan sun valita mulle kohteen". Hän niin tulisi saamaan vielä nenilleen tästä. Ottaisiko hän opiksi siitä? Ei todellakaan. Ei ainakaan osaisi ottaa opikseen siitä, vaikka hänen egonsa saisi aikamoisen kolauksen.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ke Tammi 15, 2014 3:02 am

Hyun-il '' Ray '' Kim

Joe vakuutteli mielinmäärin kuinka suunnitelma varmasti toimisi, eikö Rayllä olisi mitään hätää. Poika uskoi lopulta niin vahvasti itseensä uskovaa Joeta, että ei osannut kyseenalaistaa tuota enään pätkääkään.
Lopuksi Ray oli tainnut kysyä kysymyksen, joka sai Joen näyttämään suorastaan naurettavan hauskalta tuon 'ootsä tosissas'-ilmeen kanssa. Samalla Joen suusta putkahti kirosana kun lause alkoi ja se sai Rayn hieman perääntymään, kun lause jatkui kertoen Rayn olevan entistä surullisempi tapaus, mikä sinällään oli aivan totta jopa Rayn mielestä ja nuori päätyi nyökyttelemään itsekseen.
Joe viittasi lauseellaan Rayn kulmien rypistelyä ja suun mutristelua, ettei tuollainen ilme todellakaan toimisi alkuunkaan ja tottahan se on. Kuka nyt haluaisi ventovieraalle puhua kun tältä näyttää ja niin Ray palautti saman vanhan ja tylsän pienen hymyn huulilleen koittaen keskittyä hengittämiseen, josta oli tullut hyvin vaikeaa jännityksen tiimoilta.

Rayn katsottua taakseen kun ensimmäiset askeleet oltiin otettu sai poikaan hieman puhtia, sillä Joe näytti hänelle peukkua mikä hieman nostatti tummapään itseluottamusta, kun hän lähti loppujen lopuksi surman suuhun.

Suunnitelmat eivät menneet nappiin ja Ray sai kaiken lopuksi jumalattoman kipeän posken, jonka aiheutti tuo tuntematon leidi keneen Rayn piti tehdä vaikutus. Noh, ensimmäinen nainenhan se oli Raylle, joten mitä muutakaan olisi voinut olettaa tapahtuvan?
Joe näytti nauttineen esityksestä ja pian Rayn korviin kantautuikin hillitön suorastaan järjettömän suurehko nauru ja naurajana oli tietysti Joe, joka asteli ripeästi huonetoverinsa luokse.
”Hahahaha, mitä sä oikein sanoit sille, kun tuollaisen reaktion sait aikaan? Vai sanoitko edes mitään?”, Joe kysyi ja jatkoi nauruaan, jolle ei näyttänyt tulevan loppu. Jopa ohi kävelevät ihmiset jäivät vähän väliä tuijottamaan kaksikkoa toisen hirnuessa siinä.
'' Mitä? Emmä tehny mitään, yhtään mitään.. Hymyilin vaa, koska en saanu suusta sanoja ulos! '', Ray vikisi pidellen poskeaan, jonka väri oli vaihtunut kirkkaan punaiseen samalla kun hän tuijotti Joen hillitöntä hytkyntää naurun takia.
Kyyryssä ollut joe suoristi pian itsensä, lähinnä sen jälkeen kun oli saanut naurunsa jotenkin hillintään. Normaalisti toisen repeäminen olisi aiheuttanut Raylle pieniä naurahdukseen suuntaavia hymähdyksiä, mutta nyt asia oli aivan toinen ja poski muistutti siitä.

Joe taputti tätä olkapäälle tokaissen huvittuneesti kuinka hänen olisi pitänyt nähdä oma ilmeensä. Ray irvisti hitusen ja ilmeestä päätteli ettei hän todellakaan olisi omaa naamaansa halunnut nähdä. Joe näytti jatkavan urheaa puhettaan ja siinä taisi olla hieman lohdukkeen rippeitä mukana. ”Okei, tuo oli kyllä täysi floppi yritys, mutta harjotus tekee mestarin. Ei kaikilla ole luonnollisesti sellasta charmia jota naiset ei pysty vastustamaan”
Joen nostaessa kätensä poskelleen, sai se Rayn suorastaan sulamaan, sillä hetken hän oli hieman vihainen toiselle kun temppu ei toiminutkaan vaikka tuo väitti kivenkovaa että se tehoaa. Nyt hän oli jälleen sulanut ja täysillä Joen mukana, jopa hänen kätensä laski takaisin rennoksi vierelleen poskelta, joka helotti edelleen.
'' Sä oot oikees. ''

Pian Joe ehdotti että hän näyttäisi mallia kuinka hommat hoidetaan ja niimpä lause kuului näin: "Mä voin näyttää sulle mallia, miten homma oikein hoidetaan. Annan sun valita mulle kohteen"
Ray nosti katsettaan '' okei! '' ja hieman hämmästyneen oloisena siirsi sen sitten ohikiitäviin ihmisiin etsiäkseen sopivaa kohdetta. Hieman erilaista minkä hän oli Raylle valinnut, sillä Joehan oli kokenut!
Haastetta, haastetta.
Samassa hänen silmiinsä kiinnittyi kaunis, hyvin itsevarmalta näyttävä nainen pitkine säärineen, upeine asuineen ja suloisin kasvoineen. Tuo kohde olisi tarpeeksi haastava Joelle ja niimpä Ray valitsi hänet.
'' Mä löysin, toi vaaleahiuksinen kaunotar tuolla aidan vierellä. '' Ray viittoi tytön suunnille ja toivoi myös Joen näkevän hänet, no oikei jos joku ei tuota ilmestystä näkisi olisi hän totaalisen sokea heepo.
'' Näytäppä mallia, dude! '' ja taputti tuota selkään, vähän samalla tyylillä kuin Joe oli hänelle tehnyt ennenkuin iski ''saaliinsa'' kimppuun.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Ma Tammi 27, 2014 10:24 am

Byunghun ”L.Joe” Lee

Hänen olisi pitänyt arvata se, mitä toinen selittäisi siitä, mitä oli tehnyt päästyään tytön luokse. Joe sai uuden naurukohtauksen, vaikka hän ei välttämättä sitä ihan niin pahalla tarkoittanut, mutta juttu oli vaan niin hauska. Vahingonilo on paras ilo, eikö niin?
”Sun hymys ei sitten tainnut olla kovinkaan viehättävä sitten”, vaaleahiuksinen tokaisi saadessaan itsensä rauhoittumaan nauramisesta ja pudisti päätään pienesti. Nauraminen alkoi todellakin tuntua vatsanpohjalla.

Joe virnisti leveämmin Raylle, kun toinen irvisti siihen tapaan ettei todellakaan olisi halunnut nähdä naamaansa. Enkeli kasvoinen blondi osasi kyllä olla söpö ja viattoman näköinen, vaikka todellisuus oli jotain aivan muuta.
Nyökytti päätään tyytyväisenä huonakaverinsa piristyessä taas ja nosti peukalon pystyyn tuolle.
”Niin sitä pitää! Oon aivan varma että tollaselle surulliselle tapaukselle kuin sinä, kykenee oppimaan viettelysten salat vielä joku kaunis päivä”, Joe selitti rohkaisevasti huulteen taipuessa virneeseen. Sanat olivat loukkaavat kyllä, mutta hän tarkoitti oikeasti hyvää. Olihan Ray sentään hänen ystävänsä ja Joella oli aivan omanlainen tapa osoittaa rakkauttaan ystävilleen. Aivan kaikki eivät välttämättä edes tienneet sitä, mutta ei se niin tärkeää ollut. Ajatushan on se tärkein.

Itsevarmuus oli ylitse vuotava nuorukaisella ja hän odotti Rayn valitsevan hänelle kohteen. Odotti kärsivällisenä toisen valitsevan hänelle kohteen ja näytti siltä, että toinen oli löytänyt sellaisen. Joe katsoi siihen suuntaan, minne toinen viittoi ja näki vaaleahiuksisen kaunottaren, joka todellakin näytti hyvältä. Poika vihelsi hiljaa ja ilkikurinen virne nousi hänen kasvoilleen.
”Ota oppia tästä, oppipoikani”, vaaleahiuksinen sanoi ja taputti kaveriaan olkapäälle ja lähti astelemaan varmoin askelin kohti kaunotarta. Mitä kauemmaksi hän asteli Rayn luota, sitä enemmän hänen itsevarmuutensa varisi ja katosi kuin tuhka tuuleen. Enää ei ollut niin varma siitä, mitä hän sanoisi naiselle, mutta koko ajan hän lähestyi naista. Ei hän voinut perääntyä enää, oikeastaan hän ei suostunut edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa, koska Ray aivan varmasti katsoi taka-alalla.
”Voi vittu..”, Joe mutisi hiljaa ja henkäisi syvään. Kyllä hän onnistuisi tässä. Siis hän todellakin onnistuisi tässä. Psyykkasi itseään mielessään ja päästyään naisen luokse vaaleahiuksinen väläytti aikamoisen hymyn toiselle ja kuvitteli – todellakin kuvitteli – olevansa todella viettelevän näköinen ja saadessaan naisen huomion itseensä, avasi suunsa heittääkseen jotain fiksua ja hauskaa, mutta mitään ei tullut. Onneksi hän oli selkä Rayn suuntaan, niin toinen ei näkisi hänen naamaansa.
”Öhm..”, oli ainoa mikä pääsi pojan suusta ja hänen katseensa oli muualla kuin naisen kasvoilla. Kaunotar katsoi häntä kysyvästi kohottaen ohuita kulmiaan ja näytti siltä, että jos kohta poika ei kakistaisi asiaansa, hän lähtisi kävelemään nopeasti pois paikalta.
”Oletko eksynyt tai jotain?”, Joe kuuli naisen kysyvän häneltä ja poika painoi huuliaan yhteen. Ei vieläkään saanut mitään sanottua, vaan hymyili naiselle kuin jokin aivoton idiootti ja kohta nainen näytti kyllästyvän tähän ja aiko lähteä.
”Oot aika kuumapakkaus, että tässä tulee ihan kuuma”, Joe sai vihdoinkin puhekykynsä takaisin, mutta se mitä tuli hänen suustaan oli jotain todella outoa. Muutenkin hän puhui todella nopeasti ja nainen käänsi katseensa blondiin poikaan. Kohta kaunokainen alkoi nauraa oikein kunnolla toisen möläytykselle.
”Tuo on typerintä mitä olen kuullut. Muutenkin taidat olla liian nuori minun makuuni”, Joe kuuli toisen sanovan ja lähti matkoihinsa, Joen jäädessä seisomaan paikoilleen nolostuneena. Hänen teki mieli hautua maan alle sillä sekunnilla.
”No voi paska”, hän mutisi hiljaa ja henkäisi syvään. Ray oli varmasti nähnyt kaiken, mutta kumminkin hän päätti palata toisen luokse. Se oli ollut oikea floppi yritys. Miksi ihmeessä hän ei kyennyt edes kerran iskemään jonkun? Joen teki mieli mottasta jotakuta keskelle naamatauluun, mutta hillitsi itsensä. Kumminkin pettynyt ilme pysyi vaaleahiuksisen kasvoilla, kun laahusti takaisin Rayn luokse.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master

Viesti  Ru-Chan lähetetty Pe Tammi 31, 2014 1:29 pm

Hyun-il '' Ray '' Kim

Joen naurukohtaukset saivat Rayn pulssin kiihtymään, sillä hän ei ymmärtänyt mitä teki väärin ja mitä hittoa tuo ''sensei'' mahtoi hirnua kun hänen piti opettaa toista! Kuitenkin hän pysyi hiljaa ja koitti hillitä tappohimonsa ystäväänsä kohtaan, vaikka käsi saattoikin muutamaan otteeseen käydä nyrkissä toisen huomaamatta. Vihdoin Joe sai sanojakin suustaan ulos, eikä pelkkää rääkymistä ja Ray päätyi virnistämään kehnosti ystävälleen. '' Joo kato ku ei se oikee toiminu! ''

Kuitenkin Ray yllättävän nopeasti sai taas positiivisen aallon ylleen ja Joekin näytti pitävän siitä kun peukut nousivat pystyyn. Kuitenkaan tuon enkeli naaman sanat eivät hirvesti olleet kannustuksen ylimpiä viisauksia ja saivat Rayn vain virnistämään leveästi. '' Niin niin.. mestari! '', virne muuttui leveään hymyyn ja siitä pienen naurahdukseen. Ray kyllä myönsi että positiivisuus oli paljon kannattavampaa kuin negatiivisuus, sillä jopa Joen sanat kuulostivat paljon hauskemmilta kun sitä katsoi hieman huumorin valossa, vaikka ne hieman loukkaavankin puolelle päätyivät taipumaan ei Ray siitä nokkiinsa kuitenkaan osannut ottaa tai sitten hän ei ihan ymmärtänyt lauseen perää.

Ray piti siitä kuinka ystävänsä itsevarmuus oikein loisti ja mitä lähempänä hän mahtoi Joeta olla sitä enemmän hänestä tuntui kuinka oma itsevamuus olisi noussut huimia asteita ylemmäksi. Siispä huomaamatta Ray valui kokoajan yhä lähemmäksi Joeta koittaen vain tuntea sen itsevarmuuden itsessään mitä toinen sisällään kantoi. Kun Ray oli löytänyt toisen kohteen ja sen kertonut ystävälleen, enkeli naaman ilme muuttui täysin söpöstä, joksikin aivan muuksi ja Ray luki sen lähinnä pervouden kastiin kuuluvaksi. tummapää irvisti hiljaa kunnes Joe aloitti. ”Ota oppia tästä, oppipoikani”, tummapää tunsi taputuksen olallaan ja katsahti ystäväänsä joka lähti varmin askelin kohti kohdetta, jonka Ray oli hänelle valinnut. Eipä Ray sanonut toisen letkautukseen mitään, vaan nosti peukun pystyyn kannustukseksi jääden paikoilleen hieman tähystelemään, kuitenkin niin ettei tuo niin sanottu ''kohde'' huomannu hänen kyttäävän. Tummapää taisi jäädä liiankin kauas tapahtumapaikasta, sillä hän ei huomannut sitä kuinka Joe muuttui itsevamasta miehenalusta täysin erilaiseksi mitä lähemmäs hän naista pääsi. Pian Joe näytti savuttaneen naisen ja Ray tuli uteliaaksi, siis hyvin uteliaaksi sillä hän päätyi tähyilemän kaksikkoa hyvin tarkasti ja koitti kaikin mahdollisin tavoin nähdä Joen ilmeet vaikka sitä mahdollisuutta hän ei ikinä saanutkaan. Vain Joen selkä ja naisen kasvot hän onnistui bongaamaan.
Ray suunnitteli lähestyvänsä muina miehinä kaksikkoa, mutta ajatuksen kulku siitäkin pysähtyi kun kuuli naisen nauravan äänekkäästi, mikä kiinitti Rayn huomion jälleen kaksikkoon pienen herpaannuksen jälkeen. '' Mitä siellä oikein tapahtuu? Onko Joe todellakin noin hyvä että e saa naiset nauramaan? WOU! Jätkähän on elävä legenda! '', Ray hymähti itsekseen ja kietoi kätensä puuskaan rintakehänsä lähettyville tuijottaessaan hymysuin kaksikkoa kauempana. Hän suorastaan oli todella ylpeä ystävästään ja ainakin nyt hän rupesi uskomaan toista kaikessa, sillä tuo nytti vihdoin kykynsä eikä vain puhunut.

Pian Ray hämmästyi hieman, sillä huomasi naisen lähteneen matkoihinsa Joen luota, joka näytti jääneen paikoilleen edelleen selkä tummapäähän käännettynä. Pian Joe näytti palaavan takaisin Raytä kohden ja hänen kasvoillaan ei kyllä hymy koreillut ainakaan sillä hetkellä. Ray asteli toista vastaan pieni hymy huulillaan. '' Totaa.. Ton ei kai ihan noin pitäny mennä vai? '', tummatukkainen suorastaan kuiskasi osoittaen naisen perään, joka kipotteli korkeilla koroillaan tiehensä hiukset hulmuten tuulessa. Ray katsahti sitten Joeta ja laski kätensä tuon olkapäälle ravistaen päätään. '' Naiset, ne on pirun kaameita! ''

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Su Helmi 02, 2014 1:54 pm

Byunghun ”L.Joe” Lee

Tämä ei oikein mennyt hänen suunnitelmien mukaan ja siitä hän oli todella vihainen. Kamalan kolhaisun hänen ylpeytensä oli saanut tästä ja nyt oli matkalla huonekaverinsa luokse, joka puolestaan varmasti haluaisi selityksen tähän. Mielessään huuteli kirosanoja sellaista tahtia, että hänen teki mieli vain avata suunsa ja karjua ne kaikki ulos. Enkelikasvoinen nuorukainen ei näyttänyt ollenkaan iloiselta sillä hetkellä. Veikeä virne ei koristanut hänen kasvoillaan ja hänen olemuksensa oli hyytynyt pakkaslukemiin jopa.

Nähdessään Rayn huulet kaartuneet pieneen hymyyn oli kuin punainen väri hänelle ja hänen teki mieli sanoa pari valittua sanaa. Jotenkin kykeni pitämään suunsa kiinni, mutta siihen ei paljoa tarvittu. Toisen luokse päästyään, kuuli tämän sanovan jotain siitä, ettei sen kai pitänyt mennä ihan niin mennä, joka oli tarpeeksi vaaleahiuksiselle nuorukaiselle. Mulkaisi pelottavasti ystäväänsä ja aukaisi suunsa miettimättä ollenkaan sitä miten valitsi sanansa tai mitä hän oikein sanoi toiselle:
”No ei todellakaan mennyt ja se on sun syytä! Se näki miten kyttäsit taka-alalla tai jotain sellasta”. Ehkä hänen ei ollut tarkoitus ihan niin sanoa asiaansa, mutta oli sen verran ärtynyt sillä hetkellä ettei välittänyt siitä. Kohta Ray laski kätensä hänen olkapäälleen, jonka ravisti voimakkaasti pois ja mulkaisi uudestaan toista, viestittäen selvästi sen, että hän kyllä tirvaisi toista keskelle naamataulua, jos toinen ei valitsisi sanojaan oikein.
”Mä häivyn täältä”, Joe mutisi tunkiessaan käsiään takin taskuun ja lähti astelemaan pois paikalta. Hän halusi unohtaa tämän kamalan nöyryytyksen, jonka oli joutunut kokemaan. Koko päivä oli nyt pilalla!

Joe löntysti eteenpäin kädet taskussa ja kurtisti kulmiaan samalla kun hänen olemuksensa oli muuttunut täysin pienessä hetkessä. Tämä ei todellakaan ollut hänen päivänsä. Okei, ehkä se oli odotettavissa, mutta sitä hän ei suostunut miettimään ja vielä enemmän ei halunnut myöntää asiaa kenellekään. Ei edes itselleen. Nimittäin vaikka kuinka paljon juoruja liikkui hänestä, niin todellisuudessa Joella ei ollut minkäänlaista kokemusta seurustelusta.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ke Helmi 05, 2014 12:16 pm

Hyun-il '' Ray '' Kim

Ray huomasi kyllä jo matkojen päästä ettei Joe ollut enään se sama äskeinen täynnä ylpeyttä ja itsevarmuutta oleva huonetoverinsa. Jokin oli mennyt pahasti vinoon ja siksi Ray päätyi varoen siitä sanomaan. Tietysti olisi hänen ollut parempi tukkia suunsa ja olla iihan hiljaa, sillä Joe laukaisi sellaisen lauseen suustaan mikä jäädytti Rayn hetkeksi aloilleen aiheuttaen parit ravistukset tummatukassa ”No ei todellakaan mennyt ja se on sun syytä! Se näki miten kyttäsit taka-alalla tai jotain sellasta”, pelottava mulkaisu ja nämä valitut sanat olivat kyllä melkoinen kolaus, eikä Ray heti edes ymmärtänyt mitä ne tarkoittivat kunnes kylmiltä väristyksiltään oivalsi että Joe oli puhunut hänestä ja tuo pelottavaakin pelottavampi ilme oli hänelle. Rayn käden lasku toisen olalle oli suurin virheistä, sillä nyt hän sai suorastaan kuolettavan viestinnän Joen katseesta ja tälläkertaa Ray itsekkin ymmärsi sen heti ja vetikin olalta pois ravistetun kätensä rintakehäänsä vasten mutristaen huuliaan aavistuksen katsoen Joen perään, joka ilmoitti aivan huolettomasti häipyvänsä paikalta.

Ray jäi hetkeksi tuijottamaan Joen perään, joka tunki kätensä taskujensa uumeniin ja lampsi kauemmaksi Raystä valuen pieneen kyyryyn, joka pienensi kummasti Joeta. Ray kallisti päätään aavistuksen sivulle mumahtaen jotakin hiljaa. Hän ei tiennyt pitäisikö mennä perään vai pysyä mahdollisimman kaukana tuosta ainakin toistaiseksi. Hän ei todellakaan halunnut ärsyttää kämppistään tai saatikaan saada tuolta turpaan.
Hetken Ray pyöri paikoillaan kuin itsensä hukannut ihminen ja päästeli samanaikaisesti suustaan epämääräistä sihahtelua, kunnes katsoi kauempana astelevaan kaveriinsa. Hän ikäänkuin odotti toisen vielä vilkaisevan taakseen ikäänkuin kutsuen sittenkin Rayn mukaansa, mutta niin ei tainnut käydä tai Ray itse ei huomannut. Toisaalta se kirpaisi aika kummasti rintakehää ja saikin nuoren puristamaan vasemman kätensä nyrkkiin sydämensä kohdalle. '' Perkele! ''
Samassa Ray kompuroiden askelissaan otti suunnaksi Joen ja lähti vauhdilla tämän perään puoliksi juosten.
'' Odota mua! Joe! '' Ray henkäyksen lomassa huusi toiselle, koittaen saavuttaa tämän.
Eihän siihen toisaalta paljoa vaadittu että Ray saavutti Joen viimein, ei toinen nyt niin nopea voinut olla että hetkessä olisi kilometrien päässä tummapäästä kun tuon kävelytyyliä seurasi.
Ray ei kuitenkaan enään sanonut mitään muuta kuin hyvin hiljaa ''Anteeksi'' ja jäi hieman taka-alalle astelemaan toisen perässä päätään aavistuksen roikottaen katseensa pitäen Joen kenkien kantapäiden kohdalla.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Ma Huhti 21, 2014 6:14 am

Byunghun ”L.Joe” Lee

Vaaleahiuksinen veti syvään henkeä ja puhalsi ulos hiljaisena samalla kun löntysti eteenpäin. Eihän se tietenkään ollut Rayn vika, mutta sitä hän ei suostunut sanomaan ääneen. Pojan ylpeys esti häntä tekemästä niin. Ehkä hän purki pettymystään itseensä toiseen, mutta ei sellaisia ääneen sanottu.

Joe ehti melkein jo unohtaa toisen kokonaan, mutta alkuun ei ollenkaan huomioinut toista. Asteli eteenpäin kurtistaen kulmiaan samalla kun tuijotti eteenpäin. Kohta tummahiuksinen kumminkin sai hänet kiinni ja valmistautui raivoamaan toiselle oikein kunnolla, mutta idea pomppasi pojan mieleen. Joe pysähtyi samalla kun hänen huulensa taipuivat aikamoiseen virnistykseen ja kääntyi toisen puoleen.
”Tän kerran saat anteeksi”, hän sanoi Raylle ja pojan silmissä oli salamyhkäinen kiilto ja huulet pysyivät leveässä virneessä.
”Mut oikeesti, sä oot kuin joku koiranpentu. Sä näytät ihan säälittävältä”, Joe sanahti ja otti varman otteen toisen olkapäistä alkaen ravistamaan toista.
”Siis ihan oikeasti. Ootko ikinä kattonut itseäsi peilistä? Kaikki naiset vaan naurais sulle, kun tanssit niin helposti muiden pillien mukaan. Tyttökö sä oot?”, vaaleahiuksinen selitti ja naurahdus karkasi häneltä. Pojan mieliala oli tehnyt täyden käännöksen nopeasti. Hän halusi vain unohtaa nopeasti miten hän oli epäonnistunut yrittäessään iskeä jonkun. Cap ei saa ikinä kuulla tästä kenellekään. Joe pystyi kuulemaan päänsä sisällä mitä toinen sanoisi hänelle, jos kuulisi mitä hän oli mennyt möläyttämään yrittäessään iskeä jonkun naikkosen. Siinä vaiheessa poika haluaisi kuolla pois.
"Susta en tiedä, mutta mulla on nälkä. Eiköhän mennä syömään. Sä voit tarjota~", Joe selitti nopeasti ja taputti toista selkään. Hänestä idea oli aivan mahtava, ettei valitusta kuuluisi hänen suunnalta.

//Vihdoinkin sain väkerrettyä edes jonkinlaisen vuoron! WOHOHOHOHOOO!! Ahaha, ei ole mikään paras, mutta toivottavasti kelpaa XD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master

Viesti  Ru-Chan lähetetty To Toukokuu 08, 2014 3:18 am

// Wuhuu.. Pelimme ei ole vielä kuollut! >8D //

Hyun-il '' Ray '' Kim

Joen kävelytyyli oli sillä hetkellä kyllä hyvin huvittava, kun toinen päätti vain löntystellä eteenpäin päätään hieman roikottaen. Raytä se sinällään huvitti, mutta koitti olla mahdollisimmaan vakava ja ennenkaikkea hyvin pahoitteleva tapahtuneesta. Tummapäällä kun ei ollut mitään hajua mitä todellisuudessa oli käynyt ja Joen häntä syyllistäessä Ray todella luuli kaiken olevan hänen syytään. Siksi tummapäinen nuorekko suorastaan pyrki matelemaan toisen edessä, jos vaikka vaaleapäinen armahtaisi hänet. Ray taisi käydä muutenkin hieman hitaalla sillä hänellä kesti tavoittaa Joe, vaikka toinen ei kauaksi ehtinyt edes päästä siitä pisteestä mihin Ray oli jäänyt tököttämään.

Ray jäutui lyömään jarryt lukkoon Joen äkillisen pysähdyksen takia tai muuten kaksikko makaisi maassa ties minkälaisessa mytyssä. Ray puuskutti paikallaan pidellen rintakehäänsä ja tuijottaessaan Joeta sekaisten hiustensa seasta, jonka huulet taipuivat ennennäkemättömään virneeseen. Joe antoi Raylle anteeksi, mutta tummapäisen oli sitä hieman vaikea uskoa näin helpoksi sillä tuo kiilto ja virne toisen kasvoilla antoivat ihan toisenlaisen kuvan. Joe ei kuitenkaan tyytynyt tähän yhteen ja helppoon lausahdukseen vaan jatkoi ”Mut oikeesti, sä oot kuin joku koiranpentu. Sä näytät ihan säälittävältä” ja vaaleahiuksinen päätyi takertumaan Raytä olkapäistä kiinni ja samantien Rayn valtasi järisyttävä ravistus, jonka aiheuttajana toimi Joe itse. Tummapää ei meinannut pysyä edes aloillaan ravistelun takia vaan vaappui puolelta toiselle eikä siinä tärinässä sanoja kunnolla ulos suustaan saanut niin että niistä saisi jotain selvääkin, niimpä Ray päätyi vain ynisemään vastaukseksi.

Joe jatkoi pientä piikittelyään Raytä kohtaan, mutta ravistuksen vallassa oleva nuorekko ei juuri kuullut toisen ivallisia lausahduksia, vain vaaleapään naurahdus kajahti Rayn korvissa. Viimein Joe oli lopettanut Rayn ravistelut ja tummapäinen pääsi huokaisemaan syvään. Ennenkuin Ray olisi uudelleen kysynyt ja varmistanut mitä Joe mahdollisesti hänelle äsken sanoi, aloitti Joe uudelleen taputtaen Raytä vielä selkään. "Susta en tiedä, mutta mulla on nälkä. Eiköhän mennä syömään. Sä voit tarjota~", Joesta idea oli suorastaan päätä huimaava ja se kyllä loisti hyvin selvästi vaaleapään kasvoilla. Rayn naama venyi pienen järkytyksen omaiseen tilaan, mutta mutisten nyökkäsi toiselle. Tämäkin johtui ihan vain siitä että hän tunsi tarpeen hyvittää äskeisen kohtauksen toiselle, koska luuli sen todellakin olevan hänen vikansa ettei Joe saanut iskettyä sitä naista.

'' Tota, mihin me mennää sitte syömään? '' Ray kysäisi, nostaen huulilleen pienen hymyn samalla kun asetteli hiuksiaan uuteen uskoon nähdäkseenkin hieman paremmin. Ryhti korjaantui siinä samalla ja jälleen kerran Ray näytti enemmän ihmiseltä kuin perässä kulkevalta puudelilta.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Practice makes the master [KUOLLUT]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa