It can't get any worse, can it? [KUOLLUT]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

It can't get any worse, can it? [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Su Tammi 12, 2014 1:25 pm

//Maeri ja Jongin tänne näin! :'D//

Keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Keiko Kitagawa

Ruskeahiuksinen neitokainen kapusi tikkaita ylös päästäkseen hakemaan kissansa, Jillin, puunokalta. Kissa maukui istuessaan oksalla.
”Minä tulen koko ajan. Miksi kiipesit tänne puuhun, kun et pääse pois täältä?”, Keiko puhui kissalleen samalla kun varovaisesti kiipesi ylemmäs. Tikkaat tuntuivat jotenkin huterilta, mutta hänen oli saatava vaaleaturkkinen kissansa alas mahdollisimman nopeasti. Ulkoilma tuntui kylmältä ja viileä tuuli ei auttanut asiaan yhtään. Tytöllä oli päällään lämmin takki, mutta hänellä oli vielä koulupuku siellä alla, jonka seurauksena hänen jalkojaan paleli vähän. Ruskean väriset hiukset oli laitettu tiukalle ponnarille, mutta muutama hiussortuva oli valahtanut vapaaksi. Hän oli tullut asuntolalle koulun jälkeen, mutta Jill oli päättänyt lähteä omille teilleen. Jotenkin katti oli onnistunut pääsemään ulos asti ja Keiko oli saanut hetken aikaa etsiä kissaansa, joka oli seikkaillut puistoon asti. Etsintää oli kylläkin helpottanut se, että lumessa näkyi tassun jälkiä. Tietenkään se ei ollut niin helppoa, mutta helpotti etsimistä aika lailla.

Jillin Keiko oli ottanut mukaansa tullessaan takaisin Tokioon talviloman lopussa. Hänellä oli ollut kova ikävä kissaansa, joten hän ei suostunut jättämään rakasta kissaansa Keboon, vanhempiensa luokse. Ei ollut varma oliko se sääntöjen vastaista, mutta ei halunnut jättää kissaansa. Myöhemmin hänelle selvisi että eräällä toisella oli myös kissa siellä, joten kai se sitten oli sallittua. Keiko on kylläkin pitänyt huolta siitä ettei Jill aiheuta ongelmia siellä. Ja nyt katti oli onnistunut tekemään tällaisen tempun hänelle.
”Jos mä putoon, niin sinä kyllä saat selkääsi”, tyttö selitti kissalleen ja katsoi vihaisesti kissaansa, joka puolestaan katsoi viattoman näköisenä häntä. Keiko mutristi suutaan ja jatkoi kiipeämistä. Ei enää kauaa, niin hän saattaisi kyetä ottamaan Jillin syliinsä ja laskeutua sitten tikkaita alas. Suunnitelma kuulosti täydelliseltä ja todella helpolta. Yleensä mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan ja tämä kerta ei ollut poikkeus..

Keiko pääsi sopivalle korkeudelle ja oli kurkottamassa käsiään kissaa kohti, mutta eläin oli noussut seisomaan ja heilautti häntäänsä samalla kun tuon katse osui johonkin. Keiko kurtisti kulmiaan ja vilkaisi siihen suuntaan minne kissan katse oli nauliintunut. Tytön ilme venähti, kun huomasi jonkun linnun ilmestyneen sinne.
”Et voi olla tosissas..”, hän mutisi samalla kun yritti ottaa kiinni kissansa, mutta eläin oli kyyristynyt ja lähti astelemaan kauemmaksi hänestä. Turhautuneena löi pienesti kädellään oksaa, joka oli aika paksu ettei se kumminkaan ihan heti katkeaisi.
”Jätä se lintu rauhaan tai sinun käy huonosti”, Keiko sanoi ja kiipesi vielä ylemmäs yrittäen hivuttautua oksan päälle varovaisesti. Jotenkin hänestä tuntui siltä että hän vielä putoaisi sieltä ja seuraavan kerran heräisi sairaalasta. Puristi huuliaan yhteen, kun viimein asettui istumaan oksalle ja odotti hetken aikaa. Ei liikahtanut yhtään, vaan odotti kuulevansa oksan katkeavan ja putoavan maahan kovaa vauhtia. Niin ei koskaan käynyt ja Keiko päästi helpottuneen huokauksen.
”Yosh, nyt vaan katti kainaloon ja nopeasti alas”, mutisi itsekseen samalla kun vilkaisi alas. Pudotus ei ollut niin paha, mutta aivan varmasti sattuisi jos putoaisi alas.
”Jill, tule tänne, kiss kiss”, Keiko kutsui kissaansa samalla kun yritti varovaisesti liikkua lähemmäksi kissaansa. Se oli todella vaikeaa ja sen takia tyttö päätti pysyä paikallaan, kun huomasi saaneensa Jillin huomion itseensä. Takin taskusta kaivoi kissan herkkupalan, jolla yritti houkutella kissaa luokseen.

Aikaa ehti vierähtää jonkin verran, kunnes Keiko sai kissan syliinsä ja oli ryhtymässä taiteilla itsensä tikapuille, mutta sitten tapahtui jotain. Tytön yrittäessä peruuttaa jotenkin oudosti tikkaille, niin onnistui potkaisemaan tikkaita, jotka rämähtivät maahan. Ruskeahiuksinen painoi silmänsä kiinni ja piti tiukasti kissasta kiinni ettei tuo lähtisi pakoon säikähtäessään kovaa meteliä. Hiljaisuus laskeutui ja Keiko toivoi, rukoili mielessään ettei se olisi ollut tikkaat, vaan joku muu olisi rämähtänyt nurin. Kumminkaan hän ei ollut kovinkaan onnekas sinä päivänä, kun viimein vilkaisi alas huomaten tikkaiden makaavan maassa.
”Just mun tuuria... Tää on sun vika”, Keiko mutisi ja hänen koko olemuksensa lysähti ja kohta katsahti vihaisesti kissaansa, joka puolestaan puski päätään tytön leukaa vasten. Hetken päästä hänen huulet kaartuivat pieneen hymyyn.
”Et kyllä pääse vähällä tästä”, sanoi tiukasti kissalle, joka alkoi kehrätä tyytyväisenä hänen rapsuttaessa pienesti kissan leuan alta. Tyttö siirsi katseensa alas ja raskas huokaus karkasi häneltä. Miten hän nyt pääsisi alas täältä?
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa