Nothing can't more difficult than walk to library. [KUOLLUT]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Nothing can't more difficult than walk to library. [KUOLLUT]

Viesti  Parkkim-chan lähetetty Pe Tammi 10, 2014 11:45 am

// Maya ja Junhyung tänne päin! :DToivottavasti aika ja paikka on ihan oikea. heh//

16.12.2013 - Maanantai

Yukito Hashimoto

Viimeinen kouluviikko ennen lomaa oli vierähtänyt alkuun. Tyypillinen koeviikko, joka oli alusta loppuun saakka pelkkää lukemista ja pänttäämistä, kirjojen hakua lisätiedon toivossa. Se sai loman tuntumaan entistä paremmalta, mutta myös kaukaisemmalta. Vielä viisi kokeitten täyteistä päivää. Sitä olisi tehnyt mieli alkaa laskea jo tunteja lomaan ja siihen vapauteen, minkä se toi tullessaan. Mutta silti vielä viisi päivää.
Vaaleaverikkö ei edes halunnut muistaa kuinka monta koetta vielä viikolle oli asetettu. Ainakin muutama oli niistä jo tänään suoritettu, vaikka lopputulosten hyvältä näyttäminen ei ollutkaan taattua. Koko iltapäiväkin oli mennyt muistellessa tehtäviä ja tarkistellessa vastauksia saadakseen jonkin käsityksen tulevasta numerosta. Ei tulisi ainakaan suuria yllätyksiä, vaikka ainahan niitä tuli. Usein miten siihen negatiiviseen suuntaan.
Mutta ne kokeet olivat jo menetettyjä. Uusia oli tulossa, joten sillä ei ollut enää mitään väliä, mitä oli siihen paperiin kirjoittanut, tai jättänyt kirjoittamatta.
Yusa läimäytti sylissään makaavan paksun kirjan kiinni ja nousi sängyltä, jossa oli viettänyt jo hyvän aikaa pänttäämässä seuraaviin kokeisiin. Ehkä pieni tauko voisi saada asioita paremmin järjestykseen kuin ylenpalttinen lukeminen. Poika katsoi suurta kirjapinoa, joka oli vallannut hänen työpöytänsä. Suurin osa oli lainakirjoja ja nyt tarpeettomia, joten ehkä hän kipaisisi ne palauttamassa ennen lomaa. Hän nappasi pinosta muutaman kirjan; toinen kovakantinen, paksu kuin raamattu ja oli sisältänyt ihan tarpeeksi pientä fonttia, toinen taas oli pienempi pehmeäkantinen matikan kaavakirja. Tuntui hyvältä saada pinoa edes kahden kirjan verran matalammaksi.
Hän veti kengät jalkaansa ja poistui hämärästä huoneesta kirkkaasti valaistulle käytävälle lähtien kirjat sylissään kävelemään. Ulkona oli jo hiukan hämärää ja pihan valot hohtivat tylsää valkoista säteilyään tihkusateessa. Ovella hän törmäsi muutamaan tyttöön, jotka nauroivat pirteänä jollekin asialle, joka alkoi kiinnostaa myös Yusaa. Hän jäi kuuntelemaan tyttöjen vaimenevaa puheen sorinaa astellen samalla väijyville liukkaille portaille, joilta blondin kengänpohja lipesi ja hän lennähti selälleen niillevarmasti ainoille portaille, mitä ikinä matkalla kirjastoon löytyi.

// Hokasin puolessa välissä, että kakkosethan ovat asuntolan ykköskerroksessa, kuten myös kirjasto on ensimmäisessä kerroksessa. Oli vähän vaikea löytää portaita mistään. :D//


Viimeinen muokkaaja, Parkkim-chan pvm La Tammi 11, 2014 10:47 am, muokattu 1 kertaa
avatar
Parkkim-chan

Viestien lukumäärä : 484
Join date : 22.02.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nothing can't more difficult than walk to library. [KUOLLUT]

Viesti  Maya lähetetty La Tammi 11, 2014 9:15 am

// Here we are :DVähän kyllä epäilyttää, että mitä tästä nyt tulee, Junhyung kun on niin saatanan epäsosiaalinen XD Tää peli tyyliin loppuu ennenku kerkee edes alkaa.
Niin ja tästä mun on pitäny aikasemminki mainita; Japanissa lauantaikin on koulupäivä, eli viikonloppu ei suinkaan ala perjantaina :DD Lauantain koulupäivä tosin on vähän lyhyempi, mut joka tapauksessa. //


Junhyung Yong

Loman alkamiseen ei ollut enää pitkä aika, neljä päivää plus lauantai, jolloin koulua tosin olisi puolet vähemmän kuin normaaleina koulupäivinä. Lukukauden loppukokeet olivat menossa ja kaikki ahkerat opiskelijat kuluttivat kaike nliikenevän vapaa-aikansa pänttäämällä kokeisiin, mutta tummatukkaista Junhyungia se ei juurikaan liikuttanut.
Johtui ehkä suurimmaksi osaksi siitä, että tämä oli hänen toinen kertansa, kun hän kävi toista vuosiluokkaa, joten hän oli jo kertaalleen tehnyt nuo melkein samaiset kokeet vuosi sitten.
Niinpä hän saattoi puhtoisella omallatunnolla keskittyä aivan muihin asioihin, välillä ehkä vähän silmäillä oppikirjoja, mutta aikalailla silmäilemiseksi se jäi. Oppikirjat eivät olleet hänen juttunsa, mutta onneksi samat materiaalit löytyivät myös netistä - tietokonenörtin unelma.

Vaikka Junhyung yleensä kulutti vapaa-aikansa aika tiiviisti läppärillään, joko sängyssään makoillen taikka sitten kirjoituspöytänsä ääressä, niin nyt hän kuitenkin oli ulkona, kävelemässä takaisin asuntoloille päin.
Ainoa syy, joka sai hänet jättämään laniluolansa, oli se, että hänen ja hänen kämppiksensä Songin cokisvarasto oli uhkaavasti huvennut suorastaan hälyttävän vähäiseksi. Oli hän siis suunnannut askeleensa lähikauppaan ja mukaan oli tarttunut pari sixpäkkiä cokista ja nyt nuo jumalten juomat olivat hyvässä tallessa siinä muovikassissa, jota hän kantoi toisessa kädessään.
Toisessa kädessään hänellä oli hänen iPhonensa ja hieman kohmeisin sormin hän selasi vakionettisivujaan, vaikka olisi ehkä ollut fiksumpaa pitää katse edessään. No, kyseessä oli kuitenkin Junhyung, oli itse asiassa ihme, että hänellä oli sentään kädesään pelkkä puhelin ja läppärit ja ipadit olivat saaneet jäädä asuntolalle.
Kuulokkeistaan hän ei tosin ollut luopunut, vaan ne komeilivat hänen korvillaan ja puhelimesta tuleva musiikki täytti hänen korvansa. Fiksuna ihmisenä hän siis oli suunnannut katseensa puhelimeen ja peittänyt korvansa musiikilla, ja uskalsi vielä kuljeksia ihmisten ilmoilla.
Ihme, että hän oli vielä edes hengissä, eikä jäänyt auton alle.

Turvallisesti Junhyung oli päässyt jo melkein asuntolan ovelle, kun hän sivusilmällään huomasi jotain tapahtuvan aivan siinä edessään. Hän kohotti katseensa puhelimestaan ja huomasi jonkun onnettoman kaatuneen rähmälleen asuntolan edessä oleville portaille, jotka olivat salakavalasti jäätyneet talven tullen.
Hetken aikaa Junhyung vain tuijotti typeränä eteensä, eikä hän tiennyt mitä olisi tehnyt, koska a) ei hän ihan niin avulias aatu ollut, että olisi pysähtynyt jokaista vastaantulevaa jeesaamaan hädän tullen, ja b) mutta toisaalta hän ei pääsisi kulkemaan tuon ohi, ennen kuin tuo onneton ihminen olisi saanut kerättyä luunsa ja tavaransa pois hänen tieltään.

Pieni tyytymätön huokauksen ja henkäyksen sekainen äännähdys pääsi karkaamaan hänen huuliltaan, kun hän kohotti sitä kättä, jossa hänellä oli puhelin, siirtämään kuulokkeet syrjään. Kuulokkeet jäivät roikkumaan hänen kaulalleen.
iPhone päätyi hetkellisesti hänen tumman villakangastakkinsa taskuun ja hän laski muovipussin toisesta kädestään maahan samalla, kun hän kumartui nostamaan pari kirjaa melkein siitä jalkojensa juuresta.
Suoristautuessaan takaisin täyteen mittaansa, hän vihdoinkin käänsi kunnolla katseen tuohon lyhyempään poikaan, jonka hän itse asiassa jopa tunnisti (hillitön saavutus häneltä, Junhyung kun kuului niihin maailman antisosiaalisimpiin ihmisiin, jotka harvemmin kiinnittivät mitään huomiota ympäristöönsä). Lyhyempi blondi oli hänen kanssaan samalla luokalla, joku Yukito tai jotain vastaavaa.
"Ah", pääsi äännähdy nuorukaisen huulilta, kun hän oli tunnistanut toisen.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nothing can't more difficult than walk to library. [KUOLLUT]

Viesti  Parkkim-chan lähetetty Su Tammi 12, 2014 3:33 am

// Unohdin täysin sen lauantain! No muokkasin tuonne nyt "viisi päivää", ehkä se on parempi. :D//

Yukito Hashimoto

Poika kirosi kömpelyyttään, mutta ei ehtinyt sen enempää keskittyä itseensä kun huomasi myös kirjansa levinneen märkään maahan. Miksi juuri nyt!? Ja miksi juuri kirjastonkirjat?
Hän oli juuri ajatuksissa kurottautua poimimaan hiukan kastuneet kirjat, joiden sivujen reunat olivat käpristyneet laineille vedestä. Samassa kuitenkin joku muu ehti ottaa kirjat maasta, mikä sai Yusan nostamaan hämmentyneen katseen pidempään poikaan. Tämä oli hänen kanssaan samalla luokalla oleva Junhyung. Hän itse ei edes tiennyt, miksi tiesi toisen nimen tai ylipäätään oli tämän koskaan laittanut merkille. Ilmeisesti myös Junhyung oli hiukan hämillään, joten hän ei ainakaan täysin nolannut itseään.
Tämä pitkä komea nuorukainen oli kertaamassa toista luokkaa ja oli siksi kaikkia vuoden vanhempi. Tämä ei ollut sitä sosiaalisinta tyyppiä, vaikka monet olisivat varmasti sitä halunneet ja hän olikin kuullut muutaman valituksen kuinka Junhyung oli jonkun torjunutkin. Itse hän ei ollut sanaa sanonut tälle, eikä niitä tilanteita ollut edes tullutkaan vastaan.
Hetkeksi poika jäi vain katsomaan toista, mutta käänsi kuitenkin katseensa pois ja nousi portailta nolostuneena, koska ei olisi todellakaan halunnut kaatua portaissa juuri sillä hetkellä kun Junhyung oli kävellyt häntä vastaan. Vaikka eihän hän ollut tuota poikaa edes huomannut, kuten ei myöskään liukkaita portaita.
Poika vilkaisi nopeasti kämmentään, johon oli jäänyt pieni hiertymä portaiden karkeasti pinnasta, mutta hän vain hieraisi toisella kädellään kipristelevää kohtaa ja käänsi katseensa sitten taas pidempään.
"Ah... Kiitos", hän sanoi hiljaa äkättyään kirjojen edelleen olevan vanhemmalla. Poika yritti hymyillä hiukan ojentaessaan kättään vähän saadakseen kirjat takaisin itselleen. Häntä todella harmitti, että oli edes lähtenyt pois turvallisesta huoneesta. Mutta minkäs sille teki, ehkä hän nyt vain yrittäisi selvitä kohtauksesta hyvin pistein ja kiirehtiä sitten kirjastoon.
avatar
Parkkim-chan

Viestien lukumäärä : 484
Join date : 22.02.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nothing can't more difficult than walk to library. [KUOLLUT]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa