Lost in the Past! [KUOLLUT]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ti Joulu 17, 2013 6:12 am

// Reduu with Reitaa 8) Comma here! //

Perjantai 6. joulukuuta 2013

YoungJun ''BaRam'' Lee

Perjantai oli alkanut huonosti, sillä Baram oli omalta osaltaan nukkunut pommiin pitkään valvomisen johdosta ja sai nyt kärsiä siitä kunnolla. Hän oli herännyt pitkiltä horrosuniltaan niin että oli juuri ja juuri ehtinyt musiikin tunnille, mutta sieltäkin oli myöhästynyt niin että opettaja oli sattumoisin skarpannut itseään ja saapunutkin luokkahuoneeseen ajoissa normaalisti hieman myöhässä olemisen sijaan.
Baram sai kuulla kunnolliset huudot opettajalta koko luokan edessä ja kun luokka ei koostunut hänen normaalista luokastaan vaan siellä oli myös henkilöitä joita Baram ei tuntenut. Se sai nuoren hieman tuntemaan olonsa ahdistuneeksi.
Alku tunnista kului tämän nuoren solvaamiseen, kunnes viimein oikea tunti päästiin aloittamaan. Baram pyyhälsi vauhdikkaasti luokan perälle ja heti Reitan nähdessään nuoren ilme kirkastui, sillä tuo hieman erikoisempi nuori oli yksi kenestä Baram todella  piti. He olivat tutustuneet heti musiikkikerhon alkutunneilla. ja olivat tällä hetkellä jo hyviä ystäviä. Ainakin Baramin mielestä. Vaikka kaveruksilla musiikkimaku oli aivan erilainen tulivat he silti hyvin toimeen. Muihin luokkalaisiin Baramilla ei ollutkaan juuri jären kummallisia suhteita tai sitten hän ei ollut vain kerinnyt juuri muita tuttavuuksia rakentamaan niin syvällisesti kuin Reitan kanssa.
Nuorekko viihtyi toisen seurassa hyvin paljon ja toivoikin aina että he voisivat ehkä tehdä jotain muutakin kuin vain pelkästään olla musiikkitunnilla yhdessä.
Niimpä nyt vihdoin Baram oli kerännyt itsessään tarpeeksi rohkeutta ja avasi suunsa, juuri kun opettaja oli kertomassa luokalle kuinka he siirtyisivät joululaulujen pariin pian.
'' Reita, tota.. Mitä sanot jos lähetää tänään tän jälkeen puistoon? ''
Rastapäinen poika ilmoitti hyvin hiljaisella äänellä ja tämän takia joutui vetäytymään lähemmäksi pörröpäistä poikaa. Vaikka he istuivatkin luokan takana, ei se paljoa helpottanut sillä opettajalla näytti olevan tarkka näkö ja taas jälleeen Baram sai uuden varoituksen ja seuraavasta hän seisoisi koko loppu tunnin käytävällä oven vieressä.
Poika nyökytteli pahoittelevasta opettajaa kohti ja kääntyi sitten jälleen kohti Reitaa odottaen vastausta.

Hän oli liian täpinöissään odottamaan tunnin loppumista, sillä se tuntui ikuisuudelta kun odotti jotakin. Baram ei juurikaan mikään kärsivällinen ihminen ollut. Hänen jalkansa vispasivat pöydän alla omaa tahtiaan kun nuorekko päätyi kyttäämään kelloa vähän väliä.


// Pahoittelen lyhykäistä pätkää :> En ole mikään taituri aloituksissa. :DD //

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Ti Joulu 17, 2013 11:38 am

Uwaah!!! *ryntää paikalle* Oon niin odottanu tätä σ(≧ε≦o) //

Akira "Reita" Suzuki

Perjantai... Ah... Perjantai oli perseestä... Silloin oli väsynyt ja odotti jo viikonloppua, mutta sitten muistikin, että vielä lauantaina olisi koulua pari tuntia ja kaikki into laskee nollaan. Kuitenkin perjantain ensimmäinen tunti oli Reitalle mieleinen, joka oli musiikkia, vaikka hän nukkuikin lähes aina puolet tunnista, joka usein liittyi jollain tavalla teoriaan ja sitten kun alettiin soittaa niin japanilaissyntyinen nuori miehen alku ryntäsi heti noukkimaan basson syliin, ennenkuin kukaan muu kerkesi sitä sieltä ottaa. Nytkin tunti alkoi täysin samalla tavalla - paitsi että se alkoi jopa ajallaan, kun Miyavi oli ajallaan. Reita käveli takapulpettiin, istutti perseensä penkkiin ja päänsä pulpettiin. Kuitenkin olihan musiikin tunnit paljon mukavampia, kuin Los Angelesissa, missä kaikki vain huusivat yhteen ääneen ja soittamisen ja laulamisen laatu oli ollut aika alhaista - ja Reita pääsi harvoin basson kimppuun ennen jotain muuta. Hän oli niin onnessaan, kun oli päässyt takaisin Japaniin - monistakin syistä. Vaihto-oppilaana Reita ei todellakaan ollut mitään ihanteellisimpia, koska motivaatio oli niin huono ja englanti oli vielä huonompi. Se oli kuitenkin onneksi parantunut Yhdysvalloissa olon jälkeen, mutta ei se vieläkään missään kiitettävän tasolla ollut.
Reita oli kerennyt alkutunnin torkkua pää pulpetissa suojaisessa takarivissä, kun luokassa alkoi pieni hälinä. Joku oli tullut myöhässä ja opettaja oli alkanut sättimisen. Jopa pörröpäinen nenänsä peittänyt Reita nosti päätään ja katsoi, kuka oli tullut myöhässä. Baram. Baramhan se oli. Korealaissyntyinen jätkä, johon oli tutustunut musiikkikerhon yhteydessä ja tulikin todella hyvin miehen kanssa toimeen. Pieni hymy kävi vaaleahiuksisen huulilla, kun hän kaivoi samalla taskustaan punaiseen paperiin käärityn suklaapatukan. Eihän se nyt sallittua ollut syödä tunnilla, mutta nyt kun opettajan silmä vältti niin olihan se pakko. Hän veti kääreen pois ja söi puolet patukasta, jättäen toisen puolen odottamaan vuoroaan. Ei sitä nyt heti perään voinut syödä. Ekasta puolesta pitäisi ekana nauttia ja toinen puoli syötäisi myöhemmin - tai vaihtoehtoisesti tarjottaisi Baramille. Poika seurasi katseellaan Baramia, joka tulikin pian luokan perälle ja istutti takapuolensa hänen viereisen pulpetin ääreen.
Vaaleahiuksinen oli jälleen asettunut puoliksi makuulleen pulpetin päälle ja nojasi leukansa käsivarsiin, mukamas seuraten tuntia. Ei hän viitsinyt Baramin seurassa nukkua, se oli karu totuus. Hän kohotti hivenen kulmiaan, kun huomasi toisen kumartuvan lähemmäs ja käänsi katseensa toiseen, kallistaen päätään hiukan. Puistoon? Tämän tunnin jälkeen? Miksei?
"Kyllä se käy", hän vastasi hiljaa ja käänsi katseensa opettajaan, joka oli huomannut heidän lyhkäisen keskustelun ja huomatti Reitallekin makoilusta. Nenärättiä yllään pitävä suoristi selkäänsä ja nyrpisti hieman nenäänsä, joka näkyi parina ryppynä silmien välissä - tosin otsatukka peitti senkin. Hän kuitenkin lysähti pian rennosti istumaan ja risti nilkkansa, sekä kädet rintakehän päälle. Kuitenkin vaaleahiuksisen katse kävi kitkatin puolikkaassa, jonka hän nappasi kääreen kanssa ja ojentautui laskemaan Baramin pulpetille.

Reita oli heti, kun oli saanut luvan, rynnännyt sieppaamaan basson ja soittikin sitä sitten loppu tunnin, vaikka joululaulujen soittaminen ei häntä niin kovin innostanut, mutta saipahan soittaa bassoa. Tunnin alkaessa vihdoinkin loppua hän laski basson alas ja lähti takaisin omalle paikalleen keräämään kamppeita ja vilkaisi kelloa. Hän asetteli hiuksiaan hieman paremmin ja istuutui vielä alas hetkeksi, kun opettaja selitti jotain teoriapuolen läksyistä. Vaaleahiuksinen tahtoi jo ulos!

// tulipas yhtenäinen teksti, gomenne
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty La Joulu 21, 2013 11:20 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baram käytti katseensa omalle paikalle istuutuessaan Reitassa, tuossa nenänsä peittävässä vaaleahiuksisessa kaverissa ja jälleen kerran näky oli mitä huimaavin. Reita nökötti puoli unisena pulpetillaan käsiinsä päätänsä nojaten. Näky nostatti lettipäälle hymyn huulille kun ryhtyi tuntia seuraamaan.
Pain tultiinkin Baramin esittämään kysymykseen ja hänen yllätyksekseen sai vielä myönteisen vastauksen. Kuitenkin tämä jännä hetki kesti vain muutamia sekuntteja sillä opettaja oli huomannut kaksikon keskustelut ja huomautti vielä kaupanpäälle Reitan makoilusta mikä sai Baramin hieman virnahtamaan omahyväiseen sävyyn.
Hetken tuo rättinenä jaksoi olla lähes kunnon oppilaan tasolla, kunnes jälleen kerran hän lysähti rennoksi kaikin mahdollisin tavoin.
Pian lettipään pulpetin reunalle ilmestyi punaiseen kääreeseen kääritty puolikas kitkat-suklaa. Hetken nuorekko tuijotti pöydällään lujuvaa suklaapatukkaa, kunnes kävi sen kimppuun kuin pieni eläin. Onnellinen mutustelu kuului kun Baram tunki suuhunsa suklaata yrittäen vältellä opettajan katsetta samanaikaisesti.

Viimeinen pala suklaapatukasta uppoutui Baramin suuhun kun opettaja oli antanut luvan hakea mieleisen soittimen. Reita oli kadunnut kuin salama tämän vierus pulpetilta ja ei aikaakaan kun tuo vaaleatukkainen rättinenä näytti tyytyväisenä kantelevan bassoa sylissään. Silloin Baram oivalsi mitä juuri äsken olisi pitänyt tehdä ja jälleen kerran hän jäi paitsi soittimista. Opettaja laittoi hänet laulamaan sen sijaan joululauluja. Lettipää vihasi sitä sillä se ei todellakaan ollut lähelläkään hänen hiphoppiaan tai mitään muutakaan. Tunti tuntui kestävän tuhat vuotta tai ainakin vähintään sen sata. Baram jaksoi yhä uudelleen laittaa koko luokan soittamaan laulut alusta sillä hän rupesi väsäämään omia riimejä laulujen keskelle, mikä pisti opettajaa hieman närkästyttämään. Toisto ei ollut kivaa.
Kuitenkin tämäkin tuntui tuli vihdoin päätökseensä. Baram jäi juttusille opettajan kanssa kun Reita jo vikelsi omalle paikalleen, pakkasi tavaransa ja katsahti kelloa ilmeisesti odottaen h-hetkeä.
Baram palasi teorian ajaksi takaisin paikalleen, istui ja kuunteli huulet mutrulla selostusta josta hän ei tajunnut sanaakaan.
Vilkaisu kävi Reitan puolella nostaen hymyn huulilleen. Hän ei malttanut odottaa sitä hetkeä kun he olisivat kahden ulkona.

Pian kello soikin ja porukka ryntäsi hirveää kyytiä ulos, niin myös Baram siinä toivossa että Reita seuraisi häntä. Ensin nopea käynti asuntolassa vaihtamassa rennot vaatteet päälle ja vähän lämpöä lisää ja sitten.. Sitten he pääsisivät viettämään aikaa kahden ulos tähtien alle.
'' Reita! Tule jo! ''
Baram unohti haaveilunsa ja rääkyi ystäväänsä ollessaan itse jo käytävän toisessa päässä.


___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty La Joulu 21, 2013 12:03 pm

Reita ei todellakaan kuulunut aina siihen nopeimpaan porukkaan, varsinkaan, kun puhuttiin siitä, kun tunti loppui. Hän nukkui useimmiten tunnin lopussa jo ihan sikeästi ja usein opettaja joutuikin tulemaan herättämään hänet, että hän muistaisi lähteä seuraavalle tunnille. Jälleen kerran hän oli nukahtanut uudestaan, mutta heräsi onneksi ennen kuin opettaja tuli häntä ravistelemaan ja nousi hitaasti ylös, kun lähti talsimaan ulos luokasta. Hän antoi katseensa kiertää muissa ja kurtisti hieman kulmiaan, kun ei nähnyt Baramia mailla eikä halmeilla.
Ei kestänyt onneksi kauaa, kun hän kuuli Baramin huudon ja katsoi tämän suuntaan, keräten sitten jalkansa kasaan ja lähti juoksemaan toisen perään. Jollakin oudolla tavalla toinen sai hänen jalat spagetin kaltaisiksi. Hän sai pian Baramin kuitenkin kiinni ja vei kätensä toisen olkapäiden ympärille.
"Mennään sitten", nenänsä peittänyt jätkä virnisti ja päästi toisesta irti, lähtien juoksemaan portaita alas kolmannesta kerroksesta. Kummallisia energiapuuskia. Ehkä Reita olikin niin kovin innoissaan siitä, että saisi olla viimeinkin kaksin Baramin kanssa.

Portaisiin oli tippunut punaisia karkkipaperimyttyjä, kun hän oli juossut niitä alas ja samalla tyhjentänyt yhden laukun taskun kitkateista. Hän ei ollut edes huomannut Baramin jääneen hieman jälkeen, kun oli juossut portaat alas ja pysähtynyt vasta aulan kaapillaan. Poika katsoi ympärilleen ja mutristi hieman suutaan, riisuen sitten sisäkengät pois jalasta ja otti ulkokengät jalkaan. Hän myös sieppasi tupakka-askinsa laukkuun kaapin perältä, jonne sen jätti aina koulupäivän ajaksi. Reita käveli kengät vaihdettuaan ulko-oville päin ja pysähtyi odottamaan Baramia, tunkien kädet housujensa taskuihin.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty To Joulu 26, 2013 12:17 pm

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baram oli kokonaan unohtanut sen että Reitalla oli tapana nukahtaa tuntien lopussa ja yleensä opettaja sai ravistella toisen kunnolla hereille, jotta tuo ehtisi seuraavalle tunnille ilman myöhästymistä. Baram oli ehtinyt jo hyvän matkaa käytävää pitkin jolkottaa kunnes vihdoin tajusi ettei toinen ollut hänen kintereillään. Mihin Reita oli jäänyt?
Hetken Baramin katse kiersi vimmattua vauhtia ohi kiitävissä oppilaissa ja käytävällä, kunnes paikansi tuon vaaleatukkaisen rättinenän, joka oli juuri astunut luokasta käytävälle.
Lettipään huulille kohosi suurehko virnuileva hymy, kun hän päätyi huutamaan miltein täyttä kurkkua ystävälleen, joka ilmeisesti sai jonkinsortin kohtauksen, sillä tuo vaaleapää lähti vimmattuun juoksuun kohti Baramia. Lettipää sai pienen järkytyksen moisesta suorituksesta, sillä Reita ei yleensä noin nopea ollut.
Baram oli kääntänyt toiselle selän aikeissa jatkaa matkaansa kohti alempia kerroksia ja saikin laskettua oikean jalkansa ensimmäiselle rappuselle, joka kohti alakertaan, kunnes jähmettyi aloilleen.
Reita oli saanut Baramin liiankin nopeasti kiinni ja päätyi kietomaan kätensä lettipään olkapäiden ympärille. Baram käänsi päätään aavistuksen, jotta näki kuka häneen oli tarrautunut. Näky sai nuoren ensin irvistämään ja sitten naurahtamaan rentoutuen samalla.
'' Mitä hittoa, Reita! ''¨Baram kitisi, sillä hän ei voinut uskoa toista noin nopeaksi.

Samassa Reita itse päätti todeta "Mennään sitten" ja lähti viilettämään portaita alas hullunkiilto silmissään, mikä sai Baramin jäätymään jälleen aloilleen ja jäädyttämään aivonsa. Suu aukinaisena hän tuijotti kuinka tuo nenänsä peittänyt ystävä katosi alempiin kerroksiin. Vaikka hän tiesi että piti toista seurata, eihän saanut jalkojaan liikkeelle vaan sen sijaan pysyi rappusten yläpäässä kolmannessa kerroksessa ynisten yksinään.
Alaspäin lipuvista oppilaista Baram ei välittänyt mitään, hän ei edes huomannut ketään kunnes joku vahingollisesti tönäisi häntä ja sai vihdoin kolautettua tämän lettipään maanpinnalle '' AH! ''. Samassa Baramin pään ravistelujen jälkeen hän lähti juoksemaan portaita alaspäin toivoen että saavuttaisi ystävänsä ennenkuin tuo kerkeäisi ulko-ovelle asti.
Lettipään silmiin kiinnittyi juostessaan rappusissa olleita punaisia karkkipapereita ja hänen huulilleen kohosi leveä virne. Kukas muu täällä papereita viljelee kuin Reita! Suunta siis oli oikea.

Baram ei ehtinyt ajoissa vaan huomasi ihmismassan seasta kuinka Reita odotti häntä jo ulko-oven luona kädet tungettuina taskuihin. Baram ensin oli aikeissa vain kävellä toisen luokse, mutta tämän ihmismassan ansiosta hän sai loistavan idean!
Samassa lettipää kipitti mahdollisimman huomaamattomasti lähemmäs Reitaa ja taas lähemmäksi. Muiden ihmisten lomassa oli helppo vaeltaa toisen huomaamatta.
Samassa tarpeeksi lähelle päästyään hän hyökkäsi Reitan kimppuun kietoen kätensä takaapäin toisen ympärille ja puhaltaen samanaikaisesti tuon korvaan hyvin hellästi ja hiljaa,
Hetken hän roikkui vaaleapään kimpussa, kunnes leveän ja itsevarman hymyn saattelemana irrottautui toisesta pyörähtäen ympäri ja lähtien astelemaan ulko-ovien kautta pihalle heivaten laukkunsa olkapään ylitse roikkumaan.
Baram ei vaihtanut kenkiään sillä hän oli tämän päivän mitä koulussa oli kerinnyt olemaan viettänyt omissa kengissään ja siksi hänen ei tarvinnut kaapillaan käydä.
'' Jaa! Nyt asuntolan kautta vapauteen!! ''
Hän ei taakseen vilkaissut, sillä uskoi Reitan seuraavan häntä. Luottamus oli Baramin yksi tärkein periaate ystävien suhteen ja hän todella luotti tuohon vaaleapäähän.

// Sää voit viedä tän kaksikon käymää asuntolassa nopeesti vaihtamassa lämpösempää päälle ja sitte suunnataan meidän pääpisteelle? Very Happy //

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty To Tammi 02, 2014 11:20 am

Ei Reita nyt aina ollut hidas, turha luulla! Hän oli vain äärimmäisen laiska. Kyllähän hänen pitäisi nopeakin olla, kerta pelasi jalkapalloa. Ei siitä mitään tulisi jos hän maleksisi kentällä. Hän saisi siinä vaiheessa varmaan turpiin joukkuetovereiltaan. Nyt hän oli vain innostunut kovin ja se pieni kipinä leimahti liekkeihin ja hänelle tuli kiire... Aulaan... Ennen Baramia ja nyt Baram tuntui hävinneen. Kaatuikohan hän portaissa? Reita katseli ympärilleen hitaasti ja mutristi suutaan hivenen, asetellen sitten rättiään. Kun joku samperin hullu hyppäsi hänen niskaan, sekä puhalsi korvaan, Reita päästi erittäin - kröhöm - miehekkään kiljaisun ja taipui linkkuun eteenpäin, vieden kädet korvilleen.
Kun Baram viimeinkin oli laskeutunut Reitan selästä pois, poika katsoi toista ja kurtisti kulmiaan.
"Hullu mikä hullu..." poika mumahti, kun toinen oli sanonut jotain vapauteen lähtemisestä ja lähtenyt sitten vain marssimaan eteenpäin. Parivaljakon japanilaissyntyinen osapuoli keräsi itsensä jälleen kasaan, vilkaistuaan ensiksi ympäristöä. Monet olivat kai pysähtyneet katsomaan häntä, kun hän oli huutanut - kiljunut. Reita lähti kuitenkin kiltisti Baramin perään, heitettyään laukkunsa olkapäälle.
"Haluatko KitKatin?"

Oli kulunut 20minuuttia, kun he olivat viimeinkin matkalla puistoon. Reita oli itse syypää hidasteluun, koska oli joutunut etsimään talvitakkinsa ja kenkänsä, sekä muita lämpimiä vaatteita, joten hänellä oli hivenen kestänyt. Hän oli hieman huono kestämään kylmää, mutta ei siltikään osannut hankkia kunnollista maihari-toppatakkia, vaan kulki vuorellisen nahkatakin kanssa, kääriytyneenä lisäksi pari metriseen mustaan huiviin. Päästäkin löytyi mustapipo, joten hänen kasvoista näkyi juuri ja juuri yksi silmä, kun otsatukan peitti toinen. Hieman erikoinen näky, mutta no kuka sitä nyt niin tarkkaan katsoisi? Hän vain kuullosti hieman South Parkin Kennyltä puhuessaan huivin läpi.
Kaksikko pääsi vihdoinkin monien hidastelujen kautta puistoon, johon kuului kaikkea KitKat patukoiden avaamisesta ja tupakan sytyttämiseen, sekä kengännauhojen aukeamiseen ja suurin osa hidasteluista olikin Reitan syytä. Hän ei omistanut kunnollisia talvikenkiäkään. Ehkä huonon talvipukeutumisen takia hän oli talvella aina kipeä. Ken tietää.

Poika pysähtyi paikoilleen puistossa ja katsoi lähes koskematonta lumikerrosta, katsoen sitten Baramia jälleen.
"Mitä me nyt teemme?"
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Su Tammi 05, 2014 5:38 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baram oli onnistunut pienessä kepposessaan aiheuttaen toverilleen pienimuotoisen sätkyn, päätellen kiljaisusta. Lettipäästä se oli hyvin hauskaa ja nuoren huulten lomasta pääsikin pari hassunkurista naurahdusta. Hän ei ollut huomannut Reitan ilmettä, eikä sitä kuinka toinen oli todennut lettipään olevan hullu, pienen temppunsa jälkeen sillä oli miltein heti lähtenyt kävelemään ulos, kohti asuntolaa ja sen jälkeen puistoon. Hän ei malttanut jo saapua päämäärään sillä juuri sillä hetkellä miekkosen pään uumenissa pörräsi monia hyviä ideoita, jotka meinasi toteuttaa kun puistoon pääsisi. Ensimmäiseksi tuli mieleen - Lumipesu!
Kyllä. Sitä ei voinut Baram vastustaan ja se kuului talveen, kunnon lumipesu. Tosin lettipää tuumi hetken myös sitä että jos Reita vauhtiin pääsisi olisi hän itse vaarassa saada kunnon lumipesun ja sitä hän ei halunnut. Lettipää tiesi että Reita osasi olla nopea jos sille päälle sattuisi ja Baram tottatosiaan häviäisi juoksukilpailussa tuota vastaan.
Nuori pudisti päätään, kun Reita viimein saavutti hänet. Lettipää ei voinut muuta kuin luoda ystävälleen leveän virneen, hampaat hieman kurkistaen huulten takaa. '' Sä olet paras! '' tummapää toteaa samanaikaisesti jatkaen leveän virneen ylläpitoa.
Pian kuitenkin kuului Reitan ääni, joka viittasi KitKattiin. Siihen suklaiseen herkkuun, jota Reita tykkäsi nakertaa jopa kesken tunnin.
Baramin virne laski tyytyväiseen hymyyn, kun hän nyökkäsi toisen suunnille myöntävästi. '' Joh, kyllä mä voin ottaa. ''
ja ojensi kätensä valmiiksi Reitaa kohden jatkaen matkaa.

Asuntolassa Baramilla meni pari minuuttia vaatteittensa vaihtoon ja hän oli jo innolla menossa kohti puistoa. Reita taas puolestaan näytti hieman hidastellen tai sitten hänellä oli ongelmia vaatteiden kanssa. Sitä Baram ei ikinä viitsinytkän kysyä mikä kesti toisella, joten jätti asian oman harkintansa alle.
Reitan pukeutuminen sai hetkellisen hyvin toiselta salassa pidettävän 'aww' reagtion, kun ensimmäisen kerran näki tuon asuntolasta ulos tullessaan. Baramilla itsellään oli paksu musta toppatakki, jonka hihojen suita kiristi valkoinen resorikangas ja saman teki myös vyötärön kohta. Samaa materiaalia oli mitkä takissa oleva kaulus. Kuitenkin Baram oli kaulaansa kietonut valkoisen paksun kaulaliinan myöskin, kun ikinä ei tiedä minne sitä joutuu ja kuinka pitkäksi aikaa. Paras varustautua hyvin. Käsiä peitti mustat lapaset ja päähän oli tungettu musta/valkoinen tupsullinen pipo. Housut olivat hieman löysempää mallia kuin kouluhousut. Kenkinä oli normaalit skeittikenkiin luokitellut talveen soveltuvat kengät.
Kummatkin siis olivat varustautuneet hyvin ulos lähtöä varten vaikka kaksikko olikin muiden silmissä melkoisen huvittava näky. Baramia se ei haitannut, sillä hänelle tärkeintä oli pysyä lämpimänä ja ennenkaikkea että kaksikolla oli hauskaa!

Pian kaksikko tosiaan saapui puistoon mitä ihmeellisimpien mutkien kautta. Puisto oli kaunis talvella, sillä lumi oli vuorannut koko paikan valkeaan vaippaan ja sai Baramin hieman ihastelemaan ympäristöä, kunnes hieman jälkeen jäänyt Reita totesi.
"Mitä me nyt teemme?" samassa Baram kääntyi ympäri ja virnisti.
Hän ei voinut vastustaan pientä kiusausta, joka loppujen lopuksi vei lettipään askeleet takaisin Reitan luokse.
Virne kohosi kasvoilla entistä leveämmäksi ja sai tämän pienesti irvistämään.
'' Mä tiedän! '', samassa Baram kamppasi toisen lumihankeen aikeena tietysti lumipesu, joka Baramin mielessä oli täydellisesti suunniteltu mutta mikä todellisuudessa meni täysin päin persettä. Sillä Baram itse liukastui toista kampatessa ja lensi itsekkin lumihankeen suoraan Reitan päälle.
'' Jiiiaaauu! '' Baram rääkäisi, lumen pöllähtäessä kaksikon kaaduttua syvään hankeen.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Su Tammi 05, 2014 11:00 am

Reita oli katsellut Baramia pitkään, kun oli tullut ulos asuntolasta ja hymyili salaa huivin alla. Noinkin kova jätkä saattoi olla noin suloinen. Ei hän todellakaan voinut sitä ääneen sanoa, vaikka kuinka teki mieli ja loppujen lopuksi päätyi laskemaan katseensa alas, sekä lähti seuraamaan Baramia kuin kiltti koiranpentu. Ei hän edellä kehtaisi kulkea, kun ei sitä ikinä tiennyt, mitä tuo ilkikurinen korealainen poika keksisi. Edellä kulkeminen olisi saattanut koitua hänen kohtaloksi, kuten hänen kysymys.
Kun Baram päättikin kampata hänet suoraan hankeen, vaaleahiuksinen sieppasi seuralaisensa takista kiinni ja veti tämän mukanaan, vaikka toisen yritys tunkea Reita yksin lumihankeen oli tuomittu epäonnistumaan ihan alkujaankin. Ei se, että hän sieppasi toisen mukanaan ollut yksinään syypää siihen, että Baram kaatui hänen päälle vaan toinen näytti myös liukastuneen. Reitalla itsellään oli pitävät maiharit jalassa, mutta toisen yllättävä liike oli hänet sinne tiputtanut. Ei Reita nyt niin nopea liikkeistään ollut, että olisi siihen jotenkin muuten kerennyt reagoimaan, niin että olisi pysynyt pystyssä.

Tälläkertaa miehen äänihuulet eivät kuitenkaan tuottaneet hänelle pettymystä vaan hän päästi ihan miehekkään yllättyneen äännähdyksen - karjahduksen, miten nyt kukakin sen otti ja tömähti suoraan hankeen. Ja tietenkin Baramin piti tulla päälle, joka hetkeksi lamaannutti japanilaisen hengitystoiminnot. Hän haukkoi lyhyen hetken happeaan, jonka jälkeen keräsi jälleen voimansa ja yritti pyöräyttää heidän asentonsa toisin päin, että hän itse pääsisi etulyönti asemaan siinä ja saattaisi antaa Baramille lumipesun, joka oli ollut toisella suunnitelmissa antaa hänelle.
"Sinä kuule..!" poika nauroi ja oli tunkemassa lumisia lapasia toisen naamaan, kun sitten lumi päättikin karata hänen iholle. Lyhyt nahkatakki oli ollut todella huono valinta sille reissulle. Koska kun hän ei harrastanut sitä, että tunkisi paidan housuihin, joten tietenkin nahkatakin alle pujahtikin kylmää lunta, joka sai miehen nopeasti pongahtamaan pystyyn jaloilleen ja ynisi äänekkäästi kylmän tunteen takia. Vaaleahiuksinen ei ollut koskaan pitänyt mistään kylmästä ja kylmä vesi oli pahinta kaikesta!
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ma Tammi 06, 2014 2:41 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baram ei huomannut toisen tuijotusta tai sitten se oli nuoresta lettipäästä vain ihan normaalia. Kaikkiahan aina joskus jotain tuijottaa, eikös?
Matkalla puistoon Reita pysyi hieman taaempana ja se jo kieli Baramille sen että tuo vaaleahiuksinen japanilaissyntyinen miehenalku taisi aavistella Baramin metkuja, mutta se ei tulisi hidastamaan herran suunnitelmia ei sitten pätkääkään.
Kuitenkin ensimmäinen temppu kaksikon puistoon päästessä oli lumipesu, joka meni kaikin mahdollisin keinoin päin puuta. Reita olikin hieman nokkelampi ja kiskoi samassa Baramin mukaansa ja lettipään liukastuminen vain auttoi vaaleapäätä toteuttamaan suunnitelmansa kiskoa lettipää mukaansa. Reita näytti rääkäisseen, mutta tällä kertaa hyvin miehekkääseen sävyyn toisin kuin Baram itse. Lumihanki ei tuntunut ainakaan Baramista hirveän hyvältä sillä kaaduttuaan hänen kasvonsa oli hautautunut lumeen, eikä suinkaan Reitaa kohden niinkuin normaalisti ainakin romanttisissa leffoissa olisi käynyt. Baram nurahti nostaessaan kasvonsa lumihangesta aivan Reitan kasvojen viereltä. '' Mitä tapahtu! '' Baram rääkäisi maatessaan hetken Reitan päällä, koittaen epäonnistuneesti nousta, sillä jostakin kummansyystä lettipään poskia alkoi kuumottaa hullunlailla eikä sitä helpottanut yhtään se että hän meni katsomaan Reitaa suoraan silmiin hetkellisesti.

Tuijotuksen rikkoi kuitenkin yllätävä käänne ja sille Baram itse ei juurikaan kerinnyt mitään tehdä kun jo makasikin yllättynyt ilme kasvoillaan Reitan alla. Tuo vaaleapää oli ottanut vallan koko touhusta ja nyt Baramia lähestyi uhkaavasti kaksi lumeen verhoutunutta lapasta. Lettipää painautui hankea vasten syvemmin jotta välttäisi nuo tumput ja juuri kun ne olivat tämän poskia koskemassa ja Baram sai painettua silmänsä kiinni odottaen tuomiotaan - sitä ei tullut.
Samassa Lettipää aukaisi silmänsä ja katsahti nyt pystyssä pomppivaa Reitaa, jolle ilmeisesti oli tullut todella kylmä.
'' Oletsä kunnossa? '' Baram naurahti nousten vaivalloisesti hangen uumenista ylös ja päätyi putsailemaan lunta päältään.
'' Sä kyllä yllätit kertakaikkiaan! '' lettipää jatkoi ja hymyili leveästi toiselle samalla kun kaartui sutimaan lunta Reitan pään päältä ja samassa hetkellinen outo välikohtaus unohtui Baramin mielestä ainakin hetkeksi.
Tuo ynisevä söötti olemus Reitalla oli kyllä suloinen näky, joka sai Baramin hymyilemään entistäkin leveämmin.
'' Toi takki ei taida ihan mikään paras olla? '' lettipää virkkoi astellen lähemmäksi Reitaa ja aivan luonnollisesti nappasi tuon takin helmasta kiinni ja raotti sitä. Pian lettipäisellä pojalla oli oma oikean käden tumppu suussa kun hän paljaalla kädellä onki tuon takin sisältä lunta ja lopuksi nyki takkia hieman alemmaksi, jotta se edes vähän nyt suojaisi.
'' Noooin.. Jaa sitte! Jatketaa matkaa.. '' Samassa Baram mitään kyselemättä tumpun käteensä saatuaan nappasi Reitaa kädestä ja lähti kuljettamaan toista hieman syvemmälle puistoon.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Ma Tammi 06, 2014 10:12 am

Reita nauroi toisen alla, hymyillen leveästi ja katsoi toista silmiin, ehkä hivenen punastuen huivinsa alla, joka hänen onnekseen peitti puolet kasvoista, kuten oli tarkoituskin.
"No mitäs kaadoit mut tänne hankeen, yrityksesi oli tuomittu epäonnistumaan", hän sanoi hymyillen ennenkuin käänsi asetelman toisin päin ja aikoi tunkea lumiset tumppunsa toisen naamaan. Kuitenkin hänenkin yritys oli tuomittu epäonnistumaan.
Kun hän hyppi siinä, heilutellen hieman käsiään, vaikka olisi voinut itsekin ne lumet voinut kaivaa selästään pois niin Baram nousi lumesta.
"Olen... Lumi on vain niin saakelin kylmää!" vaaleahiuksinen sanoi, vaikka harvoin käyttikin voimasanoja. Hän pysähtyi aloilleen, kun toinen rupesi pyyhkimään lunta hänen pipostaan. Reitan katse harhaili hieman toisessa ja hän vei kätensä pyyhkimään lunta toisen takilta.
"Kyllä se hyvä on, mutta ei sitä mihinkään lumileikkeihin oo tarkotettu eikä mulla oo muitakaan talvitakkeja", Reita sanoi ja jäykistyi entisestään, kun toinen nosti hänen takkia - aivan kuin se olisi hänen joka päiväistä puuhaa - ja veti lunta pois hänen takin alta. Japanilaissyntyinen mies punastui entisestään ja upotti kasvojaan hieman syvemmälle huivinsa sisään ja tuijotti toista sanaakaan sanomatta. Jos toinen sanoisi jotain hänen punastelusta olisi hänellä kuitenkin tekosyy valmiina. Pakkanen se sen tekee!

Reita saattoi rentoutua jälleen, kun toinen oli vetänyt kätensä pois hänen takin alta ja pistänyt lapasen takaisin käteen. Sitten Baram yllätti hänet uudestaan ottamalta häntä kädestä kiinni ja lähti roudaamaan syvemmälle puistoon. Vaaleahiuksinen kuitenkin päätyi sanaakaan sanomatta seuraamaan lettipäistä poikaa, ottaen kuitenkin lapasen kädestään, jotta saisi uuden KitKatin jälleen syötyä.
"Mitä me seuraavaksi? Ja jos me vaikka jätettäis ne lumipesujen antamiset nyt tähän?" poika hymyili ja viskasi pian KitKatin punaisen kääreen pois ja puki lapasen takaisin käteen.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ti Tammi 07, 2014 4:26 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baramista oli ihana nähdä kun toinen hymyili ja se sai aikaan ketjureagtion sillä Baramkin joka kerralla päätyi itsekkin hymyilemään.
Puhetta tuli kuinka lettipään aikeiden oli tarkoituskin epäonnistua ja samassa niin kävi myös Reitalle. Jotain samaa kaksikossa siis piili, ehkä juuri tämä epäonnistuminen ainakin tänään.
Se nauratti lettipäätä entisestään.

Reita ei pitänyt lumesta ja jäätyikin aloilleen Baramin putsatessa tuon takin alustaa. Lettipäästä sekin oli omallatavallaan hyvin huvittavaa sillä kun Baram oli saanut lumet pois ja laskenut toisen takin takaisin paikoilleen samassa tuo nenällään rättiä pitävä nuorehko poika pysty rentoutumaan. Baram ei välittänyt toisen nenärätisä, mutta tuumi sitä usein miksi ihmeessä tuo nenäänsä peitti. Sillä lettipäästä se oli aivan turhaa, mutta ei kuitenkaan puuttunut toisen asiaan.
''Sä olet hassu, todella hassu! '' Baram ilmoitti tunkiessaan tumpun takaisin käteensä.
Toisen punastuminen jäi väliin, sillä tuo onnistui peittämään kasvonsa miltein kokonaan suurehkon kaulahuivin alle. Kyllä lettipää koitti kovasti urkkia mikä ihme sai tuon japanilaissyntyissen Reitan vetäytymään noinkin syvälle huivinsa kätköön, mutta loppupelissä ei onnistunut tehtävässään.
'' miksi sä menet huivis kätköön? kylmä? '' lopulta Baram kysäisi paukauttaen lumisia lapasiaan yhteen.

Vastausta ei jääty odottamaan sillä kun Baram oli päästänyt toisen takista irti ja saanut tumppunsa takaisin käteensä hän oli salamana napannut Reitaa kädestä lähtien johdattamaan tuota syveälle puistoon. Tämäkin tuli lennosta, eikä herralla ollut pienintäkään aavistusta mihin he olivat menossa. Vaikka Reita lähtikin kiltisti seuraamaan toista, samalla kun himon vallassa kaiveli kätköistään KitKatin jälleen kerran. Baramia hymyilytti toisen makeanhimo ja se ettei tuo juurikaan muita herkkuja syönyt kuin KitKattia. Ainakin tiesi mitä Reitalle ostaa joululahjaksi.
'' Ihme herkkuperse oot. '' lause karkasi puolivahingossa Baramin suusta kun hänen katseensa kävi karkkipaperia rapistelevassa Reitassa. Katseen siirto taakseen oli virhe sillä Baram meinasi kompastua hänen tielleen osuneeseen lumivalliin, jonka jotkut ipanat olivat rakentaneet aiemmin. Kuitenkin tämä lettipäinen korealaispoika onnistui pitämään itsensä pystyssä pienen kompastumisen jälkeen.
Pari hillittyä ja hiljaista kirosanaa livahti tämän huulilta kun jatkoi asteluaan pitäen katseensa tiukasti edessä. Reita oli aiemmin päätynyt kysymää kaksikon seuraavaa tekemistä ja esitti toiveena että lumipesuja ei enään tulisi. Baramilta alku oli mennyt kompuroinnin takia hieman metsään, mutta oli hyvin kuullut tuon toiveen ja käänty vilkaisemaan toista hymy huulillaan ensin kun oli tarkistanut ettei hetkeen eteensä tulisi mitään lumesta poikkeavaa.
'' Joh, ei enää. En halua että tuut kipeeks. '' ja samassa lettipää siirsi katseensa eteensä, otti paremman otteen toisen kädestä ja jatkoi matkaansa hymisten itsekseen.

Pian kaksikon eteen tuli näkyviin jäinen lampi. Pimeys näytti laskeutuvan samanaikaisesti puistoon katuvalojen valaisten himmeästi ympäristöä, myöskin osittain tuota kauniisti kimaltelevaa jäistä lampea. Lampi pidettiin aina puhtaana lumesta, lähinnä siksi että siinä pystyi luistelemaan. Näky oli huumaava ja erittäin kaunis, kuin tuon jään pinnalla olisi miljoonia pieniä timantteja. Samassa Baram lähti viemää toista kohti lampea.
'' Mennää mennää! ''

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Ke Tammi 08, 2014 9:22 am

Totta kai Reita jännittyui, kun toinen täysin kasualisti tunki kätensä hänen takin alle ja suoraan iholle ennenkuin Reita kerkesi edes kissaa sanoa tai väistää. Hämmennyksensä vallassa - ja mitä punastelultaan ehti - hän mietti, kuinka lämmin toisen käsi oli, vaikka he olivat juuri pyörineet lumihangessa vaikka miten päin. Hän myös päätyi kokeilemaan oman kätensä lämpöä poskeaan vasten. Poski oli tulikuuma ja käsi jääkylmä, eikä se todellakaan tuntunut hyvältä iholla. Lisäksi, kuka itseään mieheksi kutsuva punasteli. Naisilla se oli ok ja suloistakin jos sai sanoa, mutta miehellä se oli vain noloa. Ainakin Reitan mielestä. Pian poika kuitenkin havahtui ajatuksistaan, jossa sätti itseään punastelulta ja katsoi Baramia.
"Hassu? Mitä sä oikein selität?" poika naurahti hiljaa ja pudisteli hivenen päätään, samalla kun pysytteli huivinsa uumenissa ja nyökkäsi toisen kysymykselle.
"Kylmä... Mä kestän tosi huonosti kylmää..." hän sanoi hiljaa ja vilkaisi ympärilleen. Toteamus oli puoliksi totta. Hän ei uponnut huivinsa sisään kylmän takia, mutta kylmän kestokyky oli hänellä huono. Samoin oli vastustuskyky ja tulikin talvisin helposti kipeäksii.

Reita herkutteli KitKatinsa, kun oli saanut punastelunsa hallintaan ja kohotti hieman kulmiaan toisen lauseelle, hymyn levitessä jälleen huulille.
"Kai ihmiselä joku pahe saa olla. Ja muutenkin... En syö muita karkkeja kuin KitKateja. Enkä tykkää muistakaan herkuista ylipäätänsä", poika totesi ja viskasi sitten käärepaperin pois kädestään.
"Tekeekö se musta KitKat perseen?" vaaleahiuksinen kysäisi ja katsoi lettipäätä, odotellen tämän reaktiota hänen kysymykseen. Eipä hänkään katsellut kovinkaan eteensä, mutta onnistui potkaisemaan maihareineen lumivallin läpi.
Hymyn poikanen karkasi pojan huulille - jälleen -, kun toinen otti paremman otteen hänen kädestä ja jatkoi matkaansa itsekseen hymisten. Reita puristi toisen Baramin kättä hellästi ja katsoi Baramia edelleen hymyillen.
"Mitä oikeen hymiset siinä?" hän kysyi, naurahtaen pienesti ja käänsi katseensa sitten eteenpäin.

Jokin Baramissa napsahti, kun tuo huomasi jäätyneen lammen, joka todellakin näytti kauniilta iltahämärässä katulamppujen valaisemana. Vaaleahiuksinen ynähti pienesti, kun Baram hihkaisi, että mennään mennään ja lähtikin samassa raahaamaan Reitaa lammelle. Poika kompasteli pari askelta, kunnes sai taas tasapainon hallintaan ja lähti sitten raahautumaan toisen perässä.
"Ei meillä ole edes luistimia!" Reita parahti, mutta seurasi toista edelleen kuin kiltti koiranpentu ja katseli hiukan ympärilleen. He olivat ainoat puistossa olevat.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Pe Tammi 10, 2014 12:03 pm

YoungJun ''BaRam'' Lee

Baramin kutsuessa toista hassuksi sai tuon palaamaan takaisin maanpinnalle ja lettipää saikin kuulla siitä osansa. Ilmeisesti Reita ei juuri tainnut tykätä hassu-sanasta ja hautautui entistä syvemmälle huivinsa kätköön. Baramin teki mieli nykiä tuon kaulahuivia löysemmälle, jotta näkisi kunnolla Reitan ilmeilyt. Kuitenkin jätti asian sikseen sillä ei halunnut aiheuttaa kaksikon keskelle minkäänlaista eripuraa, ainakaan tänään.
'' Joh, sä olet hassu ja sillä sipuli. ''
Samassa toisen johdatellessa tuota pitkin puistoa sai Baram viimein vastauksen Reitan kylmyyteen, joka sai Baramin hieman virnahtamaan itsekseen. Toinen tosiaan osasi olla paljon muutakin kuin tunnilla torkkuva, hitaanpuoleinen otus, josta ikävä kyllä Baram myös piti vaikka sitä ei myöntänytkään kenellekkään.

Baramin korvissa särähti astellessaan eteenpäin lumessa, sillä hänen puolivahingollinen lauseensa herkkuperseestä taisi tehdä tempun. Nyt Reita kuulosti hieman närkästyneen lettipään heitosta ja saikin vastaukseksi melko päättäväisen ja jykevän vastauksen, joka sisälsi myös kysymyksen, mihin Baram nielaisi äänekkäästi ennenkuin meinasi vetää turvalleen lumen vallatessa tien hänen edestään. Kuitenkin Baram päätyi kurkkaamaan Reitaa taakseen, lähinnä tämän ilmeitä tulkitakseen oliko toinen pahastikkin ottanut nokkiinsa hänen lauseestaan. Nopea vilkaisu ei hääppöisiä johtopäätöksiä Baramille antanut ja hän päätyi lausahtamaan '' Sori, emmä pahalla.. Mutku ei kukaan muu oo ikinä kiintyny noin paljon yhtään merkkiin tai tiettyyn herkkuun ku sinä. '' lettipää selitti kiristäen otettaan toisen kädessä jälleen.
Viimein Baram tunsi Reitan puristavan hänen kättään vaikka se olikin melko hellä ote, mutta tarpeeksi Baramille ja se nosti pojan huulille leveämmän hymyn, joka jäikin pidemmäksi aikaa roikkumaan.
Lettipään hyminä taisi olla melko äänekäs, sillä hän kuuli Reitan kysyvän siitä jotakin ja naurahti päälle. Baram punastui aavistuksen ja irvisti itsekseen '' Öö.. En mitään, kai? '' ja samassa Baram hiljeni nolouden kohdatessa rajansa.

Baramin vauhti taisi olla liian kova, sillä se aiheutti Reitan kompuroinnit, mitkä tuntuivat nykimiseltä Baramista. Pian kuitenkin lettipää hidasti vauhtiaan aavistuksen, jotta toinen pysyi hänen tahdissaan, mutta ei todellakaan ollut aikeissa päästää tuon kädestä irti. Baramista tuntui että jos hän nyt pysähtyisi saisi hänen sydämmensä tiltit tämän kumman tunteen johdosta.
Reita ehti matkalla lammelle inahtaa jotakin luistimista ja siitä ettei niitä ollut mukana, mutta se ei Baramia estäisi lähteä liukumaan hengillä jäälle. Sekin kävi luistelusta hyvin.
'' Älä nyt, tää on varmasti hauskaa! '' Baram totesi ja astui viimein lumelta jäänpinnalle hieman varovaisin askelin, sillä ei halunnut heti liukastua ja kaatua saatikaan viedä toista mukanaan.
Pian lettipäinen poika veti ystävänsä jäälle mukanaan ja lähti hiihtämään varovasti kengät napakasti kiinni jään pinnassa kohti lammen keskustaa koittaen saada Reitan mukaansa.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Ti Tammi 14, 2014 10:13 am

Reita pudisti päätään toisen sanoille hänen hassuudesta ja laski katseensa lyhyeksi hetkeksi alas.
"Mä sulle vielä hassut näytän", poika mutisi hiljaa ja naurahti itsekseen, jatkaen sitten matkaa toisen perässä. Hän antoi katseensa kiertää puistossa ja hän näytti hieman vaipuvan unelmiin, ennenkuin palasi maan pinnalle toisen sanojen johdosta, joihin hän vastasikin.
Baram näytti ottavan hänen sanat sillä, että hän oli loukkaantunut. Reita nauroi hieman ja kumarteli hieman.
"Et sä mua loukannu! En mä sitä mitenkään pahalla ottanut", poika nauroi ja katsoi toista. "En tainu kysyä tarpeeks vitsikkääseen äänensävyyn..." hän mutisi mietteliäänä ja hymyili hieman huivinsa alla, jatkaen sitten rennosti toisen perässä.
Kun hän päätyi kysymään toisen hyminää, Reita huomasi toisen punastuksen. Poika puristi toisen kättä hieman tiukemmin ja virnuili itsekseen tyytyväisen oloisena.
"Punasteletko sä, BamBam?" hän kysyi ja keksikin kovinkin nokkelan lempinimen Baramille siinä samalla. "Öö... En mitään, kai?" Reita matki toista ja tökki vanhemman kylkeä hellästi kyynärpäällä. Voisi olla, että hän koituisi ongelmiin siitä, mutta toivottavasti ei.

Vaaleahiuksinen seurasi lettipäätä jäälle ja ynähti hiljaa, tarttuen toisellakin kädellä Baramin käteen. Hän hengähti hiljaa ja tuijotti jäätä, kuin peläten, että se saattaisi haljeta hetkenä minä hyvänsä ja Reita joutuisi hyiseen veteen. Poika lähti hitaasti hiihtämään toisen perässä, pidellen toisella kädellä kiinni Baramin kädestä ja toisella ranteesta.
"Ei tämä ole hauskaan! Mitä jos jää pettää?!" vaaleahiuksinen parahti ja puristi toisen kättä tiukemmin. Hän ei ollut koskaan ollut jäärin hyvä luistelemaan, eikä myöskään uimaan. Hän oli siis jäätyneen lammen jäällä jännittynyt kuin viulunkieli, yrittäen parhaansa mukaan peitellä pelkoaan, mutta epäonnistui siinä täydellisesti!
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ti Tammi 14, 2014 10:45 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Hassutelut jäi kaksikon menneisyyteen, kun he jatkoivat matkaa pitkin puistoa.
Ilmeisesti Baramin pahoittelut taisivat olla liiankin näkyviä, sillä Reita totesi asiaan ettei ollut loukkaantunut ja että lähinnä vitsin muodossa oli kysymyksensä herkkuperseestä kysynyt, mutta se taisi hieman pieleen kuitenkin mennä.
Baram rentoutui jälleen ja nosti omillekkin huulilleen hymyn, vaikka ei Reitan hymyä nähnytkään vaikka kyllä hän aavisti toisen huulilla ainakin käväissen hymyn.
'' Et oikee joo.. Mut tälläsiä me ollaa, eikö? '' Baram totesi katseensa pidellen edellään ja hymy roikkuen huulilla mukana.

Hyminä tuli puheeksi ja Baram loisti punaisena, vaikka kuinka koitti sitä peitellä oli se jo heti alkuun kiinnittänyt huomiota Reitassa ja nyt tämä sitten siitäkin pääsi huomauttamaan keksien vielä lisäksi lettipäälle uuden lempinimen ''BamBam''.
Johon Baramin ilme oli aluksi näkemisen arvoinen, sillä herran suu loksahti ainakin kaksikymmentäsenttiä auki, kunnes repesi hullaannuttavaan nauruun miltein koko puisto kaikuen siitä. '' Vai että BamBam? Hah, sähän kunnon nimen keksit! '', lettipää naurahti sekaan ja nostatti huulille miltein korviin ulottuvan virneen.
'' Jos sä olisit joku muu ja ampuisit suustas tollasen lempinimen, olisit saanut selkääs jo ajat sitte! Mutta ku se oot sä ni eipä haittaa. '' Baram jatkoi ja virnisti taakseen, saaden samalla ihmeellisiä kyynerpää iskuja kylkeensä.
Leikkimielinen Reita näytti kerjäävän huomiota oikein urakalla ja saikin Baramin virneen kieroutumaan huippuunsa. Hän ei vielä iskua antaisi vaan odottaisi oikeaa hetkeä.

Jäälle päästyään, matkanteosta eteenpäin tuli hyvin jännittynyttä ja hitaanloista lähinnä Reitan osalta, kun taas Baram melko itsevarmasti olisi astellut keskelle jäätä välittämättä mienistä narskeista joita jalkojen alta kuului. Hän tiesi ettei tämä jää pettäisi ketään, koska hän oli aikaisemmin nähnyt jäällä ollen luistelijoita. Nyt he tosin olivat kahden koko puistossa, mikä sinällään oli jännä juttu. Reita oli tarrannut lettipäätä kummallakin kädellä kiinni puristaen ranteesta että kädestä voimakkaasti yhtäaikaa. Baram huomasi sen vasta kun ihmetteli jatkuvaa puristusta kädessään. '' Oletsä kunnossa? '', lettipää tuumasi hymähtäen, toinen oli niin viaton jään pinnalla.
Äkkinäinen parahdus sai Baramin nytkähtämään, Reita näytti todella inhoavan jäällä oloa ja sai tuon kangistumaan täysin. Nyt hän vielä ilmaisi ettei tämä ollut hauskaa ja kuinka jää voisi murtua heidän altaan.
Baam katsahti vaaleahiuksista ystäväänsä, hymähti ja veti toisen luokseen niin että sai heitettyä kätensä tuon niskan taakse.
'' Ei sulla oo hätää, kato ku tää on paksua jäätä. '', tummapäinen koitti parhaansa mukaan lohduttaa ystäväänsä.
'' Ja kato, sähän muistutat ihan viulun kieltä. '' Baram murjaisi heikonoloisen vitsin virnuillen. Samassa hän päästi irti Reitasta ja lähti jälleen jatkamaan matkaansa eteenpäin, sillä hänen kohteenaan oli lammen keskipiste. Lettipää oli päästänyt myös Reitan kädestä irti lähinnä sen tähden että jos toinen halusi, tuo olisi voinut palata takaisin lumelle.

Juuri kun Baram oli onneissaan saavuttamassa lammen keskustaa, sai pieni lumiläjä hänet vetämään itsensä takamukselleen suoraan jäällä. Se tunne ei ollut mikään mukava, vaan sai lettipään rääkäisemään hullun kovalla äänellä epäselvän kirosanaa muistuttavan sanan, joka jäi kaikumaan hetkeksi ympärille. Baram kellahti kyljelleen jäällä painaen käsillään häntäluunsa kohtaa möyrien jään pintaa vasten. '' Ai kehveli ku oli kova! ''

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Su Tammi 19, 2014 5:46 am

Reita hymyili lämpimästi ja nyökkäsi hymyillen toisen kysymykselle. Hän katseli hieman ympärilleen puistossa, joka näytti todella kauniilta siinä hämärtyvässä illassa. Ja hän oli kaksistaan Baramin kanssa puistossa. Se sai hauskan kuplivan tunteen hänen vatsan pohjaan, joka vain vahvistui entisestään, kun sai kuulla Baramin reaktion hänen antamaan lempinimeen. Pojan huulille levisi onnellinen hymy ja hän kohotti kasvojaan jopa huivin syövereistä hieman.
"Miten niin ku se oon mä? Oonko jotenki erityinen?" hän virnisti pienesti ja jatkoi matkaa jäälle, johon hupi sitten loppuikin. Hän antoi pelolle vallan ja antoikin Baramin puoliksi raahata häntä perässä. Reita ei luottanut jäähän veden muotona, koska sen alla oleva vesi oli hyistä ja kylmää, eikä hän halunnut sinne tippua. Luonnonvoimat olivat tuntemattomat. Reita katsoi toista, kun tämä kysyi, oliko hän kunnossa ja nauroi hieman hermostuneena.
”Joo... Ehkä... En...” poika mutisi hermostuneena ja vilkuili jäätä epäluuloisena. Hän yllättyi hieman, kun vanhempi viskasi kädet hänen niskan taakse ja vei omat kätensä toisen vyötärön ympärille.
”En mä tiedä kui paksua tää jää on...” mies mutisi ja tuhahti hiljaa toisen huonolle vitsille. Sitten toinen päättikin päästää hänestä irti ja hylkäsi hänet yksin seisomaan ilman minkäänlaista tukea tai turvaa.
”Baram! Helkkari...” poika parahti ja katseli, kun toinen onnellisena hiihteli pitkin jäätä, kunnes toinen vetikin suoraan pyrstölleen jälleen.

Reita hätkähti hieman ja lähti sitten niin reippaasti kuin suinkin pääsi hiihtämään toisen luokse ja kyykistyi Baramin vierelle, kun tämä kirosi kovaa jäätä.
”Sattuko suhun?” vaaleahiuksinen kysyi, mutta päästi lauseensa jälkeen pienen naurahdusta muistuttavan tyrskähdyksen huulien välistä ja vei kätensä suunsa eteen. Toinen oli näyttänyt huvittavalta, kun oli vetäissyt pyrstölleen, vaikka se ei varmastikaan ollut tuntunut yhtä hauskalta.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Ti Tammi 21, 2014 3:11 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Reita näytti ihaillen puiston kauneutta, kun se oli hautautunut kauniin valkeaan lumipeittoonsa ja katulamppujen valot leikittelivät varjojensa kanssa lumen kimmeltävällä pinnalla. He tosiaan olivat kahden puistossa, mikä sinänsä oli hyvin hämmstyttävää. Yleensä puisto kuhisi vielä tähänkin aikaa porukkaa pilvin pimein ja nyt ei sitten ketään. Baram ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen mitän huomiota, sillä jää houkutteli häntä juuri sillä hetkellä enemmän.

Reita oli keksinyt Baramille uuden lempinimen, mutta lettipäälle se oli ihan ok sillä kyseessä oli Reita. Jos tuollaisen nimen olisi keksinyt joku muu olisi se selkäänsä saanut ja kunnolla. Siitä Reita sitten päätti udella miksi hän ja oliko Reita jotenkin erityinen. Baramia nauratti hitusen, mutta koitti sen kuitenkin sulkea pois siltä seisomalta. '' Joh, juuri sinä ja.. Kai.. Sä olet.. '', möngerrys pulppusi ulos Baramin huulten lomasta, joita onnistui hitusen raottamaan äänen päästen siten pihalle.
Baram oli saavuttanut jäänpinnan ja Reita asteli jään reunalle kiltisti mukana, kunnes siihen sitten tyssäsi.
Toinen pelkäsi näköjään kuollakseen sitä kuinka se varmasti pettäisi alta ja vaikka kuinka Baram koitti toista rauhoittaa se ei näköjään mennyt perille asti.
Lettipäiseltä pojalta meni kaikki Reitan kommentit aivan ohitse, ennenkuin hän oli ajautunut yksikseen keskelle lammen jäätä ja lopulta heittänyt hienosti pyrstölleen.

Reita oli huutanut hänen peräänsä jotakin ja kironnut sitten, mutta nekään eivät tuntuneet saavuttavan nuorekkoa, jonka hullunkiilto vain lisääntyi katseessa kun tämä hiihteli jään pintaa pitkin erisuuntiin kauhealla vauhdilla. Lopulta takamukselleen pyllähtäessään tunne oli kaikinpuolin tappava ja sai Baramin irvistelemään elämänsä edestä.
'' Ei hitto mikä lasku! ''
Pian Reita ilmestyi lettipään vierelle kysyen sattuiko toiseen ja kaupan päälle naurahti, kuitenkin sulkien suunsa kädellään. Baram nosti katseensa Reitaa kohden, virnisti ivallisesti ja nappasi vaaleatukkaista ystäväänsä kädestä kiinni ja suoraan kamppasi tuon syliinsä ja tällä kertaa Baramin temppu sai luvan onnistua ja jos näin kävi, nyt Reita istua möllötti Baramin sylissä jäällä, keskellä lampea.
'' Haha.. Ei mua sattunu juuri ollenkaa.. Tää oli vaa tällänen temppu!'' Baram kietoi kätensä Reitan ympärille puristaen tuon itseään vasten, hymy koristaen pojan huulia hyvinkin leveästi.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty Ke Tammi 22, 2014 10:22 am

Reita sai juuri ja juuri selvää Baramin - tai BamBamin - möngerryksestä ja jäi hymisemään hiljaa itsekseen huivinsa sisään, kun he astelivat jäälle, johon hyminä sitten loppuikin kuin seinään ja vaihtui vinkunaan ja yninään. Hän piteli tiukasti toisen ranteesta ja kädestä kiinni, kun edelleen seurasi toista. Hän yritti hiljaisella hyräilyllä viedä ajatuksia muualle, mutta eipä sekään auttanut asiaa yhtään.
Vasta, kun toinen lensi pyrstölleen sai hänet hieman rentoutumaan, vaikka edelleen lihakset jäykkänä hiihti toisen luokse niin nopeasti kuin kykeni. Hän kyseli toisen oloa ja tyrskähteli hiukan, kun yritti pidätellä naurua. Tässä löytyi toinen syy, minkä takia hän ei ollut jäälle tulla. Ei hän halunnut häntäluutaan murtaa. Hän tiesi kyllä, miltä tuntui murtaa solisluu, kun joskus oli lentänyt jalkapallokentällä siihen malliin, että siinä rytäkässä oli murtanut kyseisen luun ja ollut pitkään sen jälkeen poissa kentiltä. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitella, miltä häntäluun murtaminen ja sen paranteleminen tuntuisi. Oli kuitenkin kuullut, että silloin oli mahdotonta istua ja käveleminenkin teki kipeää. Pienen muisteluhetken jälkeen hän palautui maanpinnalle kuuntelemaan toisen vastauksen ja hymyili toisen irvistyksille hieman.
"No tottakai tuollainen taidokas laskeutuminen takapuolelleen sattuu saamaristi. Oma vika, kun hiihtelit sillä tavalla pitkin ja poikin", poika totesi tyynesti ja ummisti hetkeksi silmiään, eikä sen takia osannut varautua toisen liikkeeseen lainkaan.
Toistamiseen Baram yritti hänet kampata ja tälläkertaa onnistuikin aikomuksessaan paremmin kuin edellisellä kerralla ja Reita melko holtittomasti tipahti istumaan Baramin syliin, yrittäen edes jotenkin pehmittää laskuaan, vaikka tuskin toisen reidet mistään teräksestä oltu tehty, joten laskeutuminen tuskin olisi kovinkaan kova Reitan takamukselle. Kuitenkaan laskeutuminen täysin holtittomasti ja täydellä painolla tuntuisi Baramin mielestä hyvältä, joten siinä oli syy, miksi hän hieman tahtoi ottaa vastaan.

Vaaleahiuksinen japanilaissyntyinen poika tuijotti hieman hämmentyneenä ympärilleen, kun olikin yllättäen pyllähtänyt Baramin syliin ja käänsi katseensa Baramiin, kun tämä nauroi ja ilmoitti, ettei häneen ollut sattunut juuri lainkaan ja selitti jostain tempusta.
"Mä sulle vielä temput näytän..." Reita mutisi hiljaa ja painautui sitten toista vasten, värähtäen hiukan. Hän nojasi hieman päätään toisen olkapäähän ja pureskeli hieman huultaan, katsellen ympärilleen. Hän varoi katsomasta toisen kasvoihin, koska pelkäsi kiusallisia tilanteita, kun ei tietänyt missä mentiin ja mitä mieltä toinen todella oli hänestä.
"Sä sitten tykkäät olla mun alla tai päällä..." vaaleahiuksinen päätyi mutisemaan ja pyyhkäisi hiuksiaan hitaasti silmiensä edestä pois. Näin jälkeenpäin ajateltuna lause oli kuulostanut valitettavan väärältä siihen tilanteeseen ja Reitan teki mieli rikkoa reikä jäähän ja vajota siitä sitten jään alle, mutta päätyikin vain kaivamaan takkinsa taskusta tupakka-askin ja hamusi syöpäkääryleen huuliensa väliin.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty To Tammi 23, 2014 3:58 am

YoungJun ''BaRam'' Lee

Jäälle menos ja pyllähykset jäällä, toivat kaksikon siihen pisteeseen että nyt he istuivat sylitysten keskellä lammen jäätä hiljalleen pimeyden laskeutuessa heidän päälleen.
Reita oli ennen tätä kaikkea mennyt sanomaan jotakin siitä että tuollainen turvalleen veto oli omaa syyt ja varmasti sattui, mutta ne olivat ikävä kyllä kantautuneet kuuroille korville kun Baram keskittyi vain siihen kuinka saisi yllätettyä Reitan kunnolla.
Ja kuten hän oli suunnitellutkin ja lopuksi sitten mennyt ja toteuttanut sen se osoittautui onnistuneeksi. Baram ei voinut olla ylpeämpi itsestään ja salasi tämänkin kieron virneensä sillä että hautasi Reitan itseään vasten hyvin tiviisti. Virne vain levisi entisestään lettipään huulilla, kun hän tuijotti ajatustensa kanssa pimenevää puistoa.

Reita päätti mutista väliin jotakin temppujen näyttämisestä, mikä pisti Baramin nauramaan hyvin äänekkäästi. Mikäs sen hauskempaa olisikaan kun nähdä Reita tositoimissa temppuja näyttämässä. Nauru sai Baramin silmät kostumaan, joita päätyi pyyhkimään lapasiinsa.
'' Sä olet hauska, kertakaikkiaan.. '' Baram totesi hyminän seasta, jonka oli saanut vauhdettua tuosta räikyvästä naurusta.
Vaikka Baram koitti itse hakea hieman Reitaan katsekontaktia, näytti toinen visusti pitävän katseensa aivan jossakin muualla kuin tämän naamataululla, mikä sinänsä sai Baramissa hirveän söpöys kohtauksen.
Hetken hiljaisuuden keskeltä kuului tuttu ääni, joka kuului kaksikosta tuolle vaaleatukkaiselle japanilaissyntyiselle pojalle.
"Sä sitten tykkäät olla mun alla tai päällä...", samassa Baram tunsi kuinka toinen liikehti hieman sylissään sukiessaan hiuksia silmiltään pois ja samanaikaisesti ilmeisesti etsiskeli hieman vaikeahkosti tupakkatarpeitaan onnistuen ainakin hamuamaan tupakan huultensä väliin.
Lettipää hytkyi pidätellen nauruaan. Viimeinen lause jonka Reita suustaan päästi oli kyllä maailman huvittavin lause, jonka hän oli kuullut pitkään aikaan.
'' Sä.. Hah.. Kyllä oot paras.. Ja tottahan sä puhut. '' Baram totesi köhäisten kättään vasten ja vasta nyt hän tiedosti kurkatessaan Reitaa että toinen oli tupakan kaivanut jostakin taskujensa uumenista, se pilasi hänen suunnitelmansa jonka oli juuri päässään taikonut sillä sekunnila. Noh.. Kai sitäkin sitten pitää siirtää.
Samassa Baram oli kerinnyt sytyttää Reitan tupakan, ensin tietysti otettuaan tumpun kädestään.
'' Tiedätkö mitä Reita... Sä oot lämmin. '' Lettipää totesi laskein leukansa Reitan olkapäälle, kietoen kätensä tiiviimmin tuon kehon ympärille, samalla taiteillen tumpun takaisin käteensä, joka tuotti yllättävän paljon vaikeuksia.

Kummallinen hiljaisuus laskeutui lammen ylle ja hetken Baram jaksoi sitä sietää kunnes.
'' MMäää!!!! '', kuului lettipään huulten lomasta, joka irtautui Reitasta, töni toisen hieman kaemmaksi itsestään ja lopulta nappasi tuon tupakan itselleen ja asettaen sen omien huultensa lomaan, kun keskittyi sitten nappaamaan tuon kummastakin kädestä kiinni ja taivutti Reitan selälleen jään pinnalle, varoen tosin ettei tuo saa kovaa kolahdusta.
Asettui sitten itse tuon lantion tienoolle istumaan, otti tumput kädestään ja parit henkoset vedettyään hän viskasi puoliksi poltetun tupakan jäälle kauemmaksi, virnisti liu'uttaen kätensä pitkin Reitan käsiä, jotka olivat ylhäällä äskeisen tainutuksen jäljiltä samalla kun hänen oma kroppansa laskeutui samaan tahtiin alemmaksi ja pysähtyi jättäen kaksikon väliin vain muutaman sentin rakoa.
'' Tiedätkö mitä.. '' Baram aloitti, mutta ei saanut lausetta loppuun sillä hänen sisällään kuohusi valtava tunneryöppy, joka suorastaan pakotti Baramin painamaan huulensa kevyesti tunnustellen Reitan vastaaville.
Ensimmäinen yritys oli vain pinta kokeilu, pientä tunnustelua ja sitten irti. Baram nosti katseensa kohti Reitaa ja tuijotti tätä suoraan silmiin ikäänkuin odottaen.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  redumu lähetetty To Tammi 23, 2014 10:48 am

Reita oli päätynyt istumaan Baramin syliin, kun oli hetken huitonut itseään ilmassa, ettei täydellä 55kilon elopainollaan tipahtaisi toisen reisien päälle ja jotenkin hän onnistuikin pehmentämään laskuaan. Hän oli myös sen sileän tien unohtanut heidän olevan jäällä, johon ei ollu hetki sitten luottanut lainkaan.
Reita istui hetken toisen sylissä, kun oli liian hämmentynyt puhumaan mitään ja hän jännittyi jälleen kauttaaltaan, kun toinen painautui lähemmäs ja hengitti melkein hänen korvansa vieressä. Hän oli myöntänyt itselleen vasta pari päivää sitten, että oli edes jollain tasolla ihastunut Baramiin - ehkä enemmänkin kuin uskalsi itselleen myöntää -, joten kun toinen tuli niin lähelle pisti Reitan ajatukset täydelliselle solmulle ja jättimäinen parvi perhosia lenteli hänen vatsassaan.

Hän kohotti hivenen kulmiaan, kun toinen rupesikin nauramaan kauheasti hänen sanoille ja kurtisti hivenen kulmiaan.
"No mitäs hauskaa tossa nyt oli? Mä olin tosissani! Ei toi sun kaatuminen mikää temppu oli ku se oli täyden kympin perseelleen lento", poika totesi ja katsoi nopeasti toisen kasvoja, mutristaen hivenen suutaan muka vihaisena, vaikka ei hän toiselle voinut, eikä osannut olla vihainen. Hän käänsi katseensa nopeasti pois ja rupesi etsimään tupakkaa huuliensa väliin. Samalla hän syventyi miettimään, kuinka hän oli ihastunut Baramiin. Heillä ei ollut oikeastaan mitään yhtäläisyyksiä, paitsi että rakastivat musiikkia, mutta siinäkin täysin erilaisia genrejä. Ehkä jos oli liian erilaisia niin se sitten loppujen lopuksi veti kaikista eniten puoleen. Ei sitä oikein osannut sanoa, ihmismieli oli mysteeri.
Reita kohotti kulmiaan, kun toinen alkoi jälleen hytkymään hänen alla, kun nauroi hänelle. Poika pudisti hivenen päätään ja kuunteli, mitä sanottavaa toisella oli samalla, kun etsi sytkäriä taskuistaan.
"Ai että sä oikeasti tykkäät olla mun alla ja tai päällä?" hän kysyi, nauraen hieman. Vaaleahiuksinen riisui tumppunsa ja laski ne syliinsä, kun yritti kaivaa sytkäriä housujensa taskusta. Hän ei edes kerennyt ottaa sitä tupakkaa esille, kun Baram oli vienyt oman sytkärinsä hänen tupakan alle. Reita imaisi muutaman kerran ja otti sitten röökin sormiensa väliin.
"Olenko? Mä ku luulin et oon kylmä ku mullon ainakin vähän viilee..." hän vastasi toiselle ja keskittyi sitten polttamaan tupakkaa.

Hän kerkesi lyhyen hetken polttamaan tupakkaa, kunnes Baram rääkäisi hänen korvaansa, joka säikytti Reitaa hieman kauemmas. Poika katsoi hämillään Baramia, joka nappasi tupakan hänen huulien välistä ja lähti sitten taivuttamaan häntä selälleen jäälle. Ei Reita osannut edes vastustaa toista, vaan laskeutui selälleen makaamaan ja seurasi toisen tekemisiä katseellaan, vilkaisten pikaisesti tupakan perään.
"Mitä hittoa sä touhuat, Baram?" hän mutisi hiljaa ja katsoi toista, ynähtäen hiljaa. Nuorempi valahti punaiseksi kuin paloauto toisen painautuessa lähemmäs häntä, pysähtyen kasvojensa kanssa vain muutaman sentin päähän omistaan. Reita makasi hiljaa paikoillaan hiljaa, aukoen suutaan hetken kuin maalle joutunut kala. Hän ei tajunnut yhtään mitään toisen sanoista, jotka kuuluivat vain hetken ennenkuin tämän huulet painautuivat vasten hänen vastaavia. Hetken hän tuijotti toisen kasvoja hämmentyneenä, ennenkuin ummisti silmiään ja vastasi kokeilevaan suudelmaan, jossa toinen vain tuntui tunnustelevan, että olivatko he samalla sivulla menossa.
Kun Baram vetäytyi irti, Reita raotti silmiään ja katsoi toisen kasvoja, hymyillen pienesti.
"Saisinko uudestaan? En ihan saanut tuosta kiinni", poika mutisi hiljaa ja veti toisen kätensä Baramin käden alta pois ja vei sen vanhemman niskan taakse.
avatar
redumu

Viestien lukumäärä : 114
Join date : 23.07.2013
Ikä : 22
Paikkakunta : Ravijoki

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past!

Viesti  Ru-Chan lähetetty Su Tammi 26, 2014 3:00 pm

YoungJun ''BaRam'' Lee

Reitan lasku tämän syliin oli paljon kevyempi kuin lettipää oli itse olettanut ja tyytyi sitten leveään hymyyn tiiraillen pienen sekunnin Reitan kroppaa, mitä nyt sattui näkemään siinä asennossa.
'' Oletsä laihtunu? '', karkasi nopea, ehkä hieman kaiken sen tohinan alle jäävä lausahdus nuoren huulilta, mutta säilytti kuitenkin huulillaan sen saman hetkeä aikaisemmin nostetun hymyn.
Vaaleapäisen jäätyminen huvitti kerrassaan Baramia todella, eikä hän itsekkään tiennyt miten asia näin meni ja miten se tulisi päättymään. Kaiketi ne tunteet, jotka nuoren sisällä mylvi olivat tämän takana. Baram ei juurikaan siitä välittänyt eikä edes miettinyt vaan antoi tunteidensa viedä mukanaan, minne ikänä ne häntä sitten johdattaakaan.

Baram ei tiennyt mitään Reitan tunteista, sillä tuo osasi pitää ne visusti itsellään ja muilta piilossa. Hänestä se oli aivan luonnollista että jokainen tälläisessä tilanteessa jäätyisi ja menisi hiljaiseksi, vaikkakaan se ei Baramiin päde. Hän kyllä olisi aivan oma itsensä lähestulkoon tapahtui sitten mitä hyvänsä - Todellisuudessa toisen jännittyneisyys tarttui myös Baramiin, mutta hän ei sitä itselleen todellakaan myöntäisi.
Hänen aivonsa ei myöskän osannut sillä hetkellä tai millään hetkellä ajatellakkaan että olisiko hänellä tunteita toista kohtaan vai ei. Kaiketi Baram oli vähän liian kevytpäinen veijari joka ei juuri hirveän painavia asioita edes päänsä sisään tunge. Toisaalta joskus olisi ihan hyvä miettiä ennenkuin toimisi, sillä moni asia on päättynyt ikävästi juuri siksi ettei lettipää ajattele kunnolla vaan antaa tunteidensa viedä kuten tälläkin kertaa.

Reitan tuhinat tämän nauramiselle menivät ohitse, sillä jokin kummallinen myllerrys kaappasi Baramin mahan itselleen ja pisti siellä jumalattoman suuren shown pystyyn, jolle Baram ei voinut mitään. Reita näytti vaipuvan syviin mietteisiin, sillä tuo keskittyi katsomaan aivan jonnekkin muualle kuin lettipäiseen poikaan ja kaivamaan vielä tupakkaakin samalla esille.
Viimein Baram kuuli Reitan hivenen naurahtavan alla taikka pälle- jutulle ja se nostatti lettipäälle hymyn huulille, joka kaartui lopulta kieroon virneeseen aivan vahingossa.
Lopulta Baram oli ollut nopeampi sytyttäjä ja niin Reita sai viimein ensimmäiset savut suustaan ulos. Baram tiiraili kuin haukka vierestä sopivaa iskua ja sitä sopivaa karvoja nostattavaa tunneryöppyä, joka kumpusi mahanpohjasta ylöspäin.
Baram voisi hyvin kuvitella kuinka hänen silmiensä pupillit vetävät kissamiasiin viiruihin toista tuijottaessaan maireamainen hymy huulillaan, kunnes sekin muuttui salamana kuullessaan Reitan tokaisevan kuinka hänellä oli viileä.
Baram nyökytti päätään hetkellisesti, ikäänkuin osoittaen kuuntelevansa vaikka puolet lauseesta kuulostivat hänen korvillaan ihan heprealle. '' Juujuu.. ''

Lettipään huuto taisi saada Reitan hieman järkyttymään kaiketi vain säikähdyksestä, mutta kuitenkin.
Se ei kuitenkaan ollut Baramille este. Reita kaartui sulavasti jään pinnalle, mikä tuli yllätyksenä lettipäiselle pojalle sillä hetki sitten lumessa painiminen oli tuottanut Baramille suuresti työtä ja nyt se kävi leikiten. Jokin nyt mättää?
Baram ei kuitenkaan sitä jäänyt miettimään vaan unohti sen salamana kuullen Reitan äänen, jonka kasvoja jäi tuijottamaan.
"Mitä hittoa sä touhuat, Baram?", sillä aikaa Baram oli jo sulavasti liikkunut hyvin hyvin lähelle Reitaa virnistäen viekkaasti.
'' Mitä mä touhuan? Sä näät kyllä. '', sanat kumpusivat kuin itsestään Baramin hieman raollaan olevien huulten lomasta.
Samalla kun lettipää tutki toisen kasvoja, jotka muistuttivat häntä kesällä hyvältä maistuvista tuoreista tomaateista, lettipää lipaisi huultiaan kostukkeeksi sillä kylmä ilma tuppasi kuivattamaan huulet lähes korppumaisiksi.
Kumpikaan ei tainnut loppujen lopuksi tajuta mitään mitä oli tapahtunut kun Baram oli painanut huulensa kokeilun merkeissä toisen vastaaville. Hänellä itselläänkään ei ollut minkäänlaista käsitystä miten tähän päädyttiin, eikä hän myöskään nähnyt Reitan hämmästynyttä ilmettä ollenkaan, koska oli sulkenut silmänsä heti kun huulet olivat kohdanneet toisensa.
Lettipään vetäytyminen oi hyvin nopeaa ja kokeilun haluinen suukkokaan ei pitkään kestänyt, ehkä juuri ja juuri parin sekunnin ajan. Hän tuijotti hypnoottisesti Reitaa, jonka silmät lähtivät hitaasti rakoilemaan auki, huulille valuen pieni hymy. Hetken Baram tuijotti, kunnes vastasi toisen hymyyn, hymähtäen pienesti. Nyt hän oli sanaton.

Pieni kiusalisuus näytti painavan Baramia, sillä se äskeinen valtava tunneryöppy, joka hänet vei mukanaan oli hiipunut hyvin olemattomaksi ja sai nuoren hieman hämmästymään, näyttäen sen punaisten poskein merkeissä.
Reita kuitenkin oli nyt se rohkeampi "Saisinko uudestaan? En ihan saanut tuosta kiinni", samassa Baramin ote heltyi liiakseltaan, kun Reita sai vedettyä sen alta pois ja kaartoi sen tämän niskan taakse. Kosketus sai lettipään värähtämään kauttaaltaan. Punaisuus poskissa taisi levitä asteen syvemmälle laajuudeltaan myöskin, kun hän vilkaisi toisen kättä ja sitten kasvoja. Hänet oltiin vaiennettu, mitään ei tullut suusta ulos vaan Baram päätyi nyökkäämään hyvin kevyesti tuon kysymykseen.
Pian Baramin huulet olivat hakeutuneet uudemman kerran syvempää suudelmaa hakien Reitan vastaaville, ehkä tämä suudelma kestäisi pidempään. Samalla hän koitti pitää itsensä hieman koholla, ettei liiskaisi vaaleapäätä alleen.

___________________
Sunglasses Is Ma Weapon -
it keeps my reputation
You’ll never know where I’m looking


avatar
Ru-Chan

Viestien lukumäärä : 422
Join date : 22.10.2012
Ikä : 27
Paikkakunta : Lahti

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  Maya lähetetty Su Maalis 29, 2015 4:49 am

// Hei ihmiset! Onks tää nyt oikeesti vaan kuollut - vahingossa vai ootteko vaan jättäny tän? :---D Mua harmittaa ihan sikana laittaa 3 sivuinen peli kuolleena arkistoon, ellen nyt eka kysy teiltä.

Ru-chan? Redumu? Jompikumpi? Laitanko mä tän vaan kuolleena arkistoon? :DD //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lost in the Past! [KUOLLUT]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa