It's a valentine's day. [VALMIS]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ke Helmi 20, 2013 11:46 am

// RIXU tänne Hyosungin ja myöhemmin myös Mikun kera! :D //

Torstai 14. helmikuuta 2013

SCENE 1, klo 09.15

Gina Choi

Ystävänpäivä. Se oli joka vuosi tytöille hyvinkin erityinen päivä, johon nähtiin suunnattomasti vaivaa jo paljon etukäteen, koska jokainen tyttö halusi antaa ihastuksensa kohteelle selvän merkin omista tunteistaan - joko kaupasta tarkoin valittua suklaata tai sitten kovalla vaivalla itse valmistettua suklaata.
Gina oli hyvinkin tietoinen parhaan tyttöystävänsä tunteista erästä rastapäistä koripallojoukkueen kapteenia kohtaan ja hän oli tehnyt parhaansa viimekin vuonna auttaakseen Hyosungia asian kanssa. Viime vuonna asiaa tosin oli häirinnyt se, että Zicolla oli jo ollut joku muu ja hyväsydäminen Hyosung ei ollut halunnut olla pojalle vaivaksi ja kertoa omista tunteistaan - niinpä he olivat edellisvuonna syöneet Hyosungin valmistaman suklaan yhdessä, Ginan kuivatessa ystävänsä kyyneleitä ja ollessa tämän tukena.

Tänä vuonna tilanne oli ihan toinen, eikä Gina aikonut missään nimessä antaa tämän tilaisuuden mennä hukkaan. Hän pitäisi omakätisesti huolen siitä, että Zico saisi tällä kertaa tietää Hyosungin tunteista poikaa kohtaan.
Gina kurkisteli nurkan takaa päättäväisesti toisen kerroksen käytävälle, jossa Zico kavereineen hengaili ennen matematiikan tunnin alkua ja punaruskeahiuksinen tyttö puristi toisen kätensä nyrkkiin kääntyessään takanaan seisovan Hyosungin puoleen.
"Kuule, tänään sä teet Zicolle selväksi mitä sä tunnet sitä kohtaan", tyttö kuiskutteli ystävälleen päättäväisellä äänensävyllä varmaan sadannetta kertaa sillä viikolla - eivät he oikeastaan olleet koko helmikuun aikana muusta puhuneetkaan kuin Hyosungin tunteista Zicoa kohtaan ja ystävänpäivästä.

Eilen Gina oli viettänyt koko illan Hyosungin huoneessa ja yhdessä he olivat suunnitelleet tätä päivää etukäteen sekä paketoineet Hyosungin valmistaman suklaan (jossa Gina oli vähän auttanut ystäväänsä) mahdollisimman söpösti.
"Eikä mitään muttia!" Gina tokaisi heristäen topakasti etusormeaan, kun Hyosung oli sanomassa jotain. Punaruskeahiuksinen tyttö olisi itse asiassa ollut melko huvittava näky kerrankin niin topakkana ja päättäväisenä hiukset vedettynä söpölle nutturalle punaisen rusettikoristeen kera, ellei tilanne olisi ollut niin vakava.

// Awwwwww~ XD <3 //


Viimeinen muokkaaja, Maya pvm Pe Maalis 29, 2013 2:31 am, muokattu 1 kertaa

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Ke Helmi 20, 2013 2:45 pm

//Täältä tullaan!!! 8DD//

Hyosung Jeon

Tänään oli se päivä, jota hän oli odottanut jo jonkin aikaa. Viime yönä tytöllä oli vaikea rauhoittua nukkumaan, koska tämä päivä jännitti häntä todella paljon. Sydän takoi kuin viimeistä päivää, koska tänään oli se päivä. Ystävänpäivä. Se päivä vuodesta, kun tytöt antoivat suklaan sille pojalle, josta tykkäsivät paljon, kehen olivat ihastuneet. Se oli tytöille todella tärkeä päivä.
Hyosungia jännitti niin paljon ettei tiennyt mitä tekisi. Tänään nimittäin hänen oli tehtävä se, mitä hän oli yrittänyt vuosi sitten tehdä. Silloin se oli mennyt aivan harakoille, koska silloin hänen monivuotinen ihastuksensa tykkäsi eräästä toisesta. Silloin ei kyennyt siihen, koska ei hän halunnut pilata heidän ystävyyttä ja olla muutenkin vaivaksi. Tyttö muisti todella hyvin sen päivän, koska hän oli sitten itkenyt aika paljon ja syönyt parhaan tyttöystävänsä kanssa suklaan, johon oli nähnyt paljon vaivaa. Ehkä tänä vuonna tämä onnistuisi viimein. Hyosung seisoi Ginan takana ja keskittyi hengittämiseen varmistaen ettei vahingossakaan unohtaisi hengittää. Mielessään yritti rohkaista itseään tekemään se, minkä hän oli jo monta kertaa yrittänyt tehdä. Tänään hän antaisi selvän merkin ihastukselleen tunteistaan. Tänään kaikki tulisi muuttumaan. Hitaasti puhalsi samalla kun sulki silmänsä. Tämä oli hyvin jännittävää, ettei Hyosung tiennyt mitä tehdä. Tai siis osa hänestä halusi vain juosta pois paikalta ja heittää suklaa jonnekin kauas pois ja antaa asian olla. Sitten taas osa hänestä halusi hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä. Häntä pelotti todella paljon se, että miten hänen rastapäinen ystävänsä reagoisi tähän. Entä jos toinen nauraisi hänelle? Zico ei ollut oikeasti ilkeä ihminen, joten jos toinen nauraisi hänelle, niin ei tarkoittaisi oikeasti pahaa, mutta.. Se sattuisi kumminkin, koska Hyosung oli tosissaan. Hän oli tehnyt suklaan täydellä rakkaudella ja sen teossa Gina oli auttanut häntä.

Nosti katseensa ystäväänsä, joka kuiskutteli hänelle päättäväisellä äänensävyllä ja Hyosung veti päättäväisen ilmeen kasvoilleen samalla kun puristi otettaan pienestä paketista, jonka sisällä Zicolle tehty suklaa oli ja painoi sen rintakehäänsä vasten. Nyökkäsi päätään reippaasti Ginalle. Hänen oli aivan pakko tehdä se tänään. Tätä he olivat odottaneet koko tämän helmikuun ja tätä oli suunniteltu jo pitkän aikaa. Minkään ei pitäisi mennä pieleen. Monta tuntia oli kulutettu tämän suunnitteluun, joten epäonnistuminen ei voinut olla mahdollista edes! Kumminkin se tietty epävarmuus lillui hänen sisällään ja hetkeksi tyttö katsoi ystäväänsä hivenen epävarmana ja oli sanomassa jotain, mutta Gina esti häntä sanomasta mitään. Räpytti silmiään nopeaan tahtiin hetken aikaa. Oli iloinen siitä, että Gina oli hänen mukana nyt. Muuten hän ei ikinä pystyisi tähän. Gina oli hänen salainen voimanlähde.

"Minä menen nyt ja teen selväksi sen hänelle", Hyosung sanoi päättäväinen ilme kasvoillaan ja nyökkäsi päätään uudestaan sen verran voimakkaasti, että hänen oranssin väriset hiuket, jotka oli kahdella ponnarilla sivuilla löysästi, heilahtivat aika voimakkaasti. Sitten Hyosung lähti astelemaan varmoin askelin nurkan takaa etsien katseellaan rastapäisen pojan, jolle hänellä oli hyvin tärkeää asiaa. Puristi huuliaan yhteen samalla kun asteli tuota kohti. Zico hengaili kavereidensa kanssa ja Hyosung hoki koko ajan mielessään sitä mitä sanoisi toiselle. Hän oli Ginan kanssa monta kertaa harjoitellut tätä hetkeä. He olivat tehneet hänelle vähän niinkuin sellaisen käsikirjoituksen, jotta olisi helpompaa saada sanottua ääneen se. Sitä hän vain seuraisi ja asia olisi ohi hetkessä. Lopputulos oli sitten mikä oli, mutta tänään kertoisi Zicolle viimein tunteistaan, joita oli pitänyt itsellään monta vuotta. Sydän takoi rintaa vasten kuin viimeistä päivää ja Hyosungista tuntui siltä, että kohta se pomppaisi ulos hänen rinnastaan ja lentäisi suoraan rastapäisen pojan kätösiin. Askel askeleelta Hyosung lähestyi Zicoa ja tuon kavereita ja yhdessä vaiheessa hän taisi pidättää hengitystään jonkin aikaa.
"Minulla on sinulle asiaa, Zico. Joten onko sinulla hetki aikaa?", oranssihiuksinen tyttö kysyi nopeasti ja hivenen epäröiden ystävältään päästyään tuon luokse ja oli tarttunut toisen hihasta samalla kun toinen käsi oli hänen selän takana piilossa, ettei kukaan näkisi sitä vahingossakaan. Hän halusi antaa sen Zicolle ilman yleisöä. Ginaa hän ei laskenut yleisöksi, mutta Zicon kaverit saivat hänet tuntemaan itsensä hyvin, hyvin epävarmaksi. Okei, oli Zico itsekin syyllinen siihen, koska tyttö ei tiennyt miten toinen reagoisi tähän.
Hyosung joutui pieneen paniikkiin, koska tajusi juuri ettei muistanut vuorosanojaan enää. Mitä hän nyt tekisi!? Yritti hymyillä luonnollisesti siinä samalla kun mielessään hän panikoi, kun ei tiennyt mitä hänen piti sanoa.

//Khorjofihgvuheiughiyegsdhfosuhfiuge!!!! <3<3<3<3 Mie en kestäää!! XDD Mut tästä se lähtee ;D //
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty To Helmi 21, 2013 1:57 pm

Gina Choi

Jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Gina oli oikeasti ihan hermona ja häntä jännitti ihan kamalasti parhaan tyttökaverinsa puolesta, mutta hän yritti peitellä sitä päättäväisyyttä uhkuvalla asenteella. Hän ei halunnut pahentaa Hyosungin hermostuneisuutta ja sisällä lietsovaa jännitystä omalla panikoinnillaan, vaan hän halusi yrittää rohkaista tätä.
"Good girl, you can do it!" Gina kannusti ystäväänsä puristaen molemmat kätensä nyrkkiin, kun Hyosung ilmoitti menevänsä nyt, yhtäkkiä yllättävänkin päättäväinen ilme kasvoillaan.
Punaruskeahiuksinen tyttö jäi nurkan taakse, hänen katseensa seurasi tarkkaavaisesti Hyosungia, kun tämä käveli kohti Zicoa ja rastapäisen pojan kavereita.

Gina ei oikeastaan tiennyt mitä hän tilanteelta odotti. Yltiömäisenä romantikkona ja muutenkin vähän höpsönä tyttönä hän tottakai oletti, että kun Hyosung tunnustaisi kauan sisällään patoutuneet oikeat ja aidot tunteensa Zicolle, ei rastapäinen nuorukainen voisi mitenkään torjua tyttöä, vaan yhtäkkiä hänkin huomaisi olevansa korviaan myöten ihastunut Hyosungiin ja heistä tulisi pari - tai ainakin näin Gina oli asiaa ajatellut ja niin sen kuului hänen romanttisessa pienessä maailmassaan mennä.
Mutta entä jos se ei menisikään noin? Entä jos Gina joutuisi seuraavat viikot kuivailemaan ystävänsä kyyneleitä, yrittää keräillä tämän särkyneen sydämen sirpaleita ja koota niitä takaisin yhteen?
Entä jos Zico ei tuntisikaan samoin Hyosungia kohtaan? Mitä jos poika ei haluaisi enää olla tytön ystävä, pitäen tätä vain taakkana?
Entä jos rastapäinen nuorukainen nauraisi oranssihiuksisen tytön rakkaudentunnustukselle, pitäisi sitä vain pelkkänä vitsinä? Se särkisi Hyosungin sydämen, sen verran Gina osasi sanoa - vaikkei Zico tarkottaisikaan sitä pahalla, niin silti se loukkaisi hyväsydämistä Hyosungia, joka on kerännyt jo pitkään rohkeutta tätä hetkeä varten

Gina oli ajatellut tuota vaihtoehtoistakin loppua tälle tilanteelle, mutta hän oli päättänyt ajatella asiaa positiiviselta kannalta. Hän ei pystynyt miettimään, että entä jos Hyosung nyt särkisi sydämensä. Hän halusi ajatella vain parasta.

Jännittyneenä ja sydän tuhatta ja sataa takoen hän tuijotti intensiivisesti Hyosungia ja Zicoa, jonka Hyosung oli saanut houkuteltua kauemmas kaveriporukastaan. Gina tunsi kurkkunsa kuivuneen ikävän tuntuisesti ja jännitys oli lamaannuttanut hänen koko kehonsa ja hän pystyi vain kuvittelemaan miltä Hyosungista mahtoi tällä hetkellä tuntua. Toivottavasti tyttö vain muistaisi ne sanat, joita he olivat harjoitelleet monta kertaa!


Jiho "Zico" Woo

Ystävänpäivä. Rastapäinen nuorukainen ei voinut kuin virnistellä leveästi jutellessaan siinä kavereidensa kanssa ennen matikan tunnin alkamista.
Zico ei sinänsä ottanut päivää mitenkään tosissaan - hän oli aina ollut yllättävän suosittu tyttöjen keskuudessa, joten hän sai ystävänpäivänä aina enemmän suklaata kuin hän jaksoi syödä ja enemmän rakkaudentunnustuksia kuin hän jaksoi laskea. Näin se oli ollut jo ala-asteen ylemmiltä luokilta saakka, mutta viime vuosi ollut kaikista pahin - tai Kyungin sanoja lainatakseen; viime vuosi oli ollut varsin menestyksellinen ja tuottoisa, niin hänen kuin Kyunginkin osalta.
He olivat aina olleet niitä koulun suosittuja poikia, mikä sinällään jaksoi yllättää Zicon joka vuosi - hän kun ei ollut mikään kiiltokuvapoika saatikka mikään mallioppilas, itse asiassa juuri päinvastoin. Ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa, että hän sattui olemaan poikien koripallojoukkueen kapteeni ja koripallojoukkue oli koko koulun ylpeys. Tottakai he olivat suosittuja tyttöjen keskuudessa.

Kello ei ollut vielä edes paljoa, mutta hänen kaverinsa olivat pitäneet tiukkaa kirjaa siitä, kuinka moni oli jo tähän mennessä ehtinyt tunnustaa hänelle rakkautensa. Heistä koko homma oli kertakaikkiaan huvittavaa ja mukavaa ajanvietettä, vaikka todellisuudessa aika moni taisi olla vähän kateellinenkin.
Eivät hänen kaverinsa tietenkään jääneet kokonaan ilman - kannatti hengailla Zicon ja Kyungin porukassa, se teki ihmisistä hyvinkin suosittuja ja näkyviä. Ja kuka nyt olisi halunnut käydä antamassa suklaata Creamin ja Simsin joukkiolle, kun nämä olivat koulun pahimpia kiusaajia. Eli Zicon porukka meni puhtaasti kärkeen tässä asiassa.

"Katotaan vaan, niin tänä vuonna sä rikot viime vuoden ennätyksen", joku hänen kavereistaan tokaisi naureskellen, mikä sai Zicon pudistamaan huvittuneena päätään. Olihan tyttöjen päiväunien ja huomion kohteena ihan hauska olla, nyt varsinkin näin sinkkuna ollessa. Valinnanvaraa oli enemmän kuin tarpeeksi.
"Sä voisit käytännössä valita ihan kenet tahansa, tässä koulussa ei taida olla yhtäkään tyttöä, joka ei lankeis sun jalkoihis", toinen hänen kavereistaan jatkoi ja pieni porukka hänen ympärillään jaksoi repiä tästä hupia pitkään.
Zico kohotti katseensa, kun hän kuuli tutun äänen kutsuvan itseään. Hyosung. Tyttö näytti tosi hermostuneelta, kun hän ilmoitti hänellä olevan Zicolle asiaa. Poika kohotti kulmiaan hieman kysyvästi, mutta tottelevaisesti hän kuitenkin seurasti oranssihiuksista ystäväänsä kauemmas muista - asiaan saattoi ehkä vaikuttaa sekin, että tyttö nyki häntä hihasta mukaansa.

He pysähtyivät jonkun matkan päähän hänen kavereistaan ja Zicon silmiin tyttö näytti todella hermostuneelta, suorastaan panikoivalta, eikä rastapäinen nuorukaine keksinyt tähän mitään syytä. Ei Hyosung koskaan käyttäytynyt noin hänen seurassaan. Mikä ihme saattoi saada tytön noin hermostuneeksi? Olikohan jotain sattunut?
"Noh? Onks jotain sattunu?"


Gwangsuk "Feeldog" Oh

Jos talvessa oli jotain hyvää, niin se oli ehdottomasti ystävänpäivä. Yksi Feeldogin lempipäivistä vuodessa, jolloin ei tarvinnut tehdä juuri mitään saatikka nähdä vaivaa ja silti tytöt vain lankesivat poikien jalkoihin. (Okei, tilanne ei ehkä oikeasti ollut niin hohdokas hänen tapauksessaan, mutta hän ei antanut sen pilata iloaan.)

Tummanruskeat rastat omaava nuorukainen asetteli räiskyvän punaista lippalakkiaan paremmin päähänsä, kun hän käveli parhaan ystävänsä kanssa portaita pitkin alempaan kerrokseen. He heittelivät Mikun kanssa tosi typerää läppää ja muutama vastaantuleva oppilas katsoi heitä todella oudosti, mutta ainakin heillä oli hauskaa.
He olivat päättänet mennä tsekkaamaan Zicon suklaasaaliin tähän mennessä. Kumpikaan heistä ei ollut läheskään yhtä suosittu kuin rastapäinen koripallojoukkueen kapteenu, mutta Feeldog saattoi lohduttautua sillä, että hän oli sentään saanut enemmän huomiota tytöiltä kuin Miku - mihin tosin saattoi vaikuttaa Mikun seksuaalinen suuntautuminen, mutta Feeldog kieltäytyi ajattelemasta asiaa, vaan hän antoi itsensä elää tässä illuusiossa.

"Heihei, eiks Zicolla oo matikkaa?" hän varmisti Mikulta, kun he saapuivat toiseen kerrokseen.
Oikealle käytävälle saavuttuaan he bongasivat nopeasti Zicon ja tämän kanssa juttelevan Hyosungin.
"Heeeeeei Zico, what's up maaan!" Feeldog kajautti ennen kuin hän ehti ajatella sen pidemmälle. Ei hänen mielessään sillä hetkellä edes käväissyt, että kaksikolla olisi saattanut olla jotain tärkeääkin kesken.

// HYI miten pitkä!! XDD mut aaaaawwwwwssssssss Zico/Hyosung<3 Tyhmiä noi apinat, ku piti tunkee häiritsee XD //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty To Helmi 21, 2013 2:54 pm

Hyosung Jeon

Totta kai oranssihiuksinen kuuli Zicon ja tuon kavereiden puheet ennen kuin pääsi noiden luokse. Ja totta kai se horjutti tytön itsevarmuutta todella paljon, suoraan sanottuna se romahti totaalisesti kuullessaan yhden rastapään kavereista puhuvan siitä, että Zico voisi valita käytännössä kenet tahansa ja niin muut repivät hupia siitä vielä lisää. Hyosungin teki mieli vain juosta pois sieltä, mutta hän tekisi itsestään tyhmän, koska hän oli jo astellut Zicon luokse ja kaupan päälle oli saanut toisen huomion itseensä. Se oli niin outoa kun samaan aikaan tytön teki mieli vain jäädä tuijottamaan toisen silmiä, joihin ei ikinä kyllästyisi. Mutta sitten taas hänen teki mieli vain juosta pois, mutta nyt se oli myöhäistä. Muutenkin hänen oli pakko tehdä se nyt. Nyt tai muuten se olisi taas liian myöhäistä. Hyosung joutuisi taas tyytymään olemaan pelkkä ystävä. Nielaisi kuuluvasti samalla kun asteli kauemmas rastapään kanssa kauemmas tuon kavereista tuntien noiden katseen itsessään. Ei kai hän ole paljastanut jo itseään? Arvasiko Zico mitä hän aikoi tehdä!? Ei olisi ollut ihme jos hän olisi pyörtynyt siinä Zicon edessä, koska häntä pelotti niin paljon. Eikä mikään ihme, koska tässä oli iso mahdollisuus, että hän tekee itsestään täysin pellen. Sydän tykytti kuin tuhatta ja sataa ja se melkein sattui jo. Ei ollut päästänyt irti toisen hihasta ennen kuin oli tarpeeksi kaukana Zicon kavereista ja kääntyi katsomaan ystäväänsä hymyillen arkaillen pienesti piilotellen pientä pakettia selkänsä takana.

Hyosung piti katseensa jaloissaan samalla kun yritti muistella, että mitä hänen piti sanoa Zicolle. Pitikö hänen ensiksi törkkästä suklaa toisen kouraan ja sitten kertoa sen olevan tuolle ja juosta pois? Ei, juokseminen ei ollut hyvä juttu. Hänen pitäisi antaa se nätisti ja söpösti hymyillä ja kertoa asiansa. Se kuulosti paremmalta.
Kuuli Zicon ihanan äänen, joka oli aina kuin musiikkia oranssihiuksisen tytön korville ja nosti katseensa tuon kasvoille. Hyosung teki kovasti töitä, ettei nyt vain jäisi seistä möllöttämään siihen paikoilleen ja ihailisi toista. Hyosung tunsi kuinka hänen kätensä hikoilivat ja tytön hymy ei tainnut olla luonnollisen suloinen vaan enemmänkin sellainen pelokas ja epävarma hymy. Tyttö oli saamassa kauheaa fanityttökohtausta, kun toinen oli kysynyt oliko jotain sattunut. Hänelle oli sattunut sillein, että oli niin rakastunut parhaaseen ystäväänsä. Niin Hyosung halusi vastata ja aukaisi suunsa sanoakseen niin innoissaan ja tuon tummat silmät loistaen, mutta.. Hän epäröi. Häntä pelotti ja taisi pidättää hengitystään taas. Entä jos Zico ei tuntisi samoin? Entä jos tuo vaivaantuisi siitä ja ei pystyisi enää olemaan hänen ystävänsä? Ajatukset juoksivat liian nopeasti tytön päänsisällä ja tuo jähmettyi kauhusta. Ei hän halunnut pilata heidän ystävyyttään, mutta se oli pakko tehdä. Hän oli vannonut Ginalle, että tekisi sen tänään!

Säpsähti säikähdyksestä, kun kuuli tuttuja ääniä, jotka huusivat Zicoa. Säikähtäneenä Hyosung käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi Feeldogin ja Mikun, jotka valuivat heidän luokseen innoissaan. Tai no Miku juoksi nopeaa tahtia heitä kohti ja Hyosung katsoi hivenen huolestuneena tuon menoa. Kuuli nuorten poikien puheet ja alkoi miettiä sitä vaihtoehtoa, että vetäytyisi pois sieltä. Hän oli menettänyt tilaisuutensa ja ei halunnut muiden läsnäollessa antaa sitä suklaata. Puristi otettaan pienestä paketista, jonka onnistui piilottamaan käsillään, ettei kukaan vahingossakaan huomaisi sitä. Hyosung jäi seuraamaan Mikun ja Feeldogin touhuiluja hetken aikaa ennen kuin alkoi ottamaan muutaman askeleen taaksepäin hyvin varovaisesti ja mahdollisimman hiljaa. Ehkä hänen pitäisi vain vetäytyä pois..


Akiharu "Miku" Tsukiyama

Ystävänpäivä, päivä jolloin oli mahdollisuus saada suklaata ilman että teki mitään sen eteen edes! Aivan täydellinen päivä, kun sai hyvää aivan ilmatteeksi. Miku oli todellakin aivan onneissaan ja tämä oli todellakin hänen lempipäiviään, joihin lukeutuivat esimerkiksi hänen syntymäpäivänsä, koska silloin sai lahjoja ja kakkua. Se mikä oli huono juttu tänään, oli se että hänen ystävänsä, herra Fedoggie oli saanut siihen mennessä enemmän kuin hän! Miku oli harkinnut sitä seikkaa, että hän voisi uskotella kaikille olevansa hetero, niin ehkä hän voisi voittaa toisen. Pojan mielestä se oli oikea kuningasidea! Paitsi tuo ei osannut miettiä sitä seikkaa, että kukaan ei ehkä uskoisi häntä siinä asiassa. Ja ne jotka oli antanut suklaata, niin suurin heistä oli varmaan antanut vain säälistä. Oli kumminkin parempi ettei Miku sitä seikkaa tiennyt..

Kumminkin nyt tuo vaaleahiuksinen hulivili oli metsästämässä rastapäistä Zicoa Feeldogin kanssa, koska he halusivat tiedustella, paljonko toinen oli ehtinyt saada suklaata itselleen. Eihän kello ollut paljoa, mutta Zico oli suorastaan legenda siinä, että tytöt varmaan kilpasivat siitä kuka antaisi ensimmäisenä tuolle suklaan.
Aikamoinen älämölö kaksikosta pääsi ja joskus se oli vain vaikea uskoa miten äänekkäitä nämä ekaluokkalaiset osasivat olla. Mikunkin kimakka nauru kaikui käytävillä varoituksena siitä, että Miku todellakin oli tulossa sieltä ja aina Feeldog oli hänen seurassaan. He olivat se terroristikaksoset, jotka eivät ilman toisiaan kauheasti liikkunut missään. Tietysti oli niitä poikkeustilanteita, mutta ei siitä sen enempää.
”Mähän olen sanonut sulle jo monta kertaa, että kyllä, Zicolla on matikan tunti nyt. Millon viimeksi oot pessyt korvas?”, Miku vastasi ystävälleen ja alkoi kikattelemaan omalle jutulleen ja jotkut katsoivat hyvin, hyvin oudoksuen kaksikkoa ja jotkut taisivat jopa pysähtyä paikoilleen ja vilkaisi heidän suuntaan. Oli se ihana olla niin suosittu, mutta Miku ei kyllä huomioinut muita ollenkaan.
Vaaleahiuksinen bongasi myös heidän kohteensa ja Hyosungin, mutta ei ollenkaan miettinyt sitä seikkaa, että häiritsisi pahasti jotain Feeldogin kanssa, vaan avasi ison turpansa:
”ZICOOO!!!!”. Ja niin Miku juoksi kuin torpeedo kaksikon luokse viekas virne huulillaan.
”Paljonkos olet onnistunut onkimaan suklaata jo?”, kyseli rastapäältä, kun oli päässyt tuon luokse ja totta kai hyppäsi toisen syliin melkein, mutta yritti ottaa vanhemman pojasta kiinni, jotta onnistuisi pysäyttämään itsensä. Mutta jos hän epäonnistuisi siinä tai Zico liikahtaisi sen verran, ettei Miku ylettäisikään tuohon, niin tuo mitä todennäköisemmin lentäisi seinää päin. Tai ennen seinää kompuroisi jalkoihinsa ja lentäisi mukkelismakkelis pienessä kaaressa käytävän lattialle.


//AWWWWWWSSSSSS <3 Mä en kestäää!!! XDD NO KYLLÄ! Ettäs kehtaavat tulla häirittee heitä, kun on herkkä hetki tulossa! XDDD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Pe Helmi 22, 2013 12:13 pm

Gina Choi

Gina rukoili mielessään, että Hyosung muistaisi mitä he olivat sopineet siitä, mitä hänen tulisi Zicolle sanoa. He olivat kuluttaneet sitä varten paljon aikaa ja he olivat jopa harjoitelleet - Gina oli leikkinyt Zicoa ja Hyosung oli harjoitellut erilaisia tapoja tunnustaa rakkautensa.
Tilanne näytti jo yllättävän hyvältä nurkan takana tiirailevan Ginan silmiin, hänen oranssihiuksinen ystävättärensä näytti olevan juuri saamallaan suunsa vihdoinkin auki, kunnes tuttu huuto kajahti käytävällä.

Ginan katse kääntyi salamana huutojen suuntaan ja hän aavistelikin jo pahinta; mikä osuikin sitten oikeaan, kun hän näki ylienergisen Mikun ja rastapäisen Feeldogin saapuvan käytävää pitkin varsin nopeaan tahtiin Zicoa ja Hyosungia kohti. Tämä ensimmäisellä luokalla oleva kaksikko oli muuten ihan viihyttävä ja Gina tykkäsi heistä, mutta sillä hetkellä hän oli kertakaikkiaan tyrmistynyt.
Eikö noilla tosiaan ollut minkäänlaista tilannetajua!
Tytön huulet puristuivat varsin tiukaksi viivaksi ja silmät kaventuivat pelottaviksi viiruiksi, kun hän astui nurkan takaa käytävälle. Hänen olisi pakko hakea Hyosung pois, ei tästä tulisi enää yhtään mitään.

Ginasta tuntui tosi pahalta ystävänsä puolesta, koska hän tiesi kuinka paljon tyttö oli kerännyt rohkeutta tätä hetkä varten ja kuinka vaikeaa Hyosungille oli ollut edes pyytää Zicoa vähän sivummalle juttelemaan.
Ja nyt tuo terroristikaksikko oli pilannut kaiken.
Punaruskeahiuksinen tyttö puri alahuultaan, kun hän katsoi oranssihiuksista Hyosungia, joka näytti olevan vähän järkyttynyt ja säikähtänyt tilanteen saamasta käänteestä, ja näytti siltä, ettei itku ollut kaukana.
Hetkeäkään ajattelematta tai empimättä Gina käveli nopein askelin Hyosungin luokse, ainoana päämääränään vain saada tuo paha mieli pyyhittyä pois.
"Hyosung, tuu mun mukaan. Meillä alkaa kohta tunti", hän tarttui tyttöä lujasti toisesta kädestä, lähtien vetämään tätä mukanaan. Hyosungin käsi tuntui vähän kylmältä hänen lämpimässä puristuksessaan.


Jiho "Zico" Woo

Zico odotti kärsivällisesti, jotta Hyosung saisi avattua suunsa. Ei rastapää ollut mitenkään kiireinen tai turhautunut, eikä häntä haitannut odottaa - päinvastoin. Itse asiassa hän oli vähän huolissaan tytöstä, koska tämä ei koskaan käyttäytynyt näin. Mitähän asiaa hänellä voisi olla?
Pitkään kaksikko ei kyllä ehtinyt siinä hiljaisuudessa seisoskella, kun jostain kauempaa kuului tuttuakin tutunpaa huutoa ja riehumista. Eikä Zico ehtinyt kauaa paikoillaan seisoskella ja ihmetellä, kun pian hän huomasikin Mikun lennähtäneen käytännössä häneen syliinsä.
"Heiheihei, ei tartte päälle käydä!" rastapää tokaisi hieman huvittuneena ja vilkaisi Mikun perässä saapunutta nuorempaa rastapäätä, Feeldogia, joka sattui olemaan hänen joukkuetoverinsa.
"No hei, tiedättehän te mut; kyl sitä suklaata tulee, vaikkn nyt niin hirveesti ees yrittäis", Zico kohautteli olkiaan siihen malliin kuin kyseessä ei olisi edes ollut mikään iso juttu. Pieni virne kuitenkin kutitteli vähän hänen suupielessään.

Kavereiden edessä Zicolla oli ehkä tapana vähän esittää - varsinkin, kun Miku ja Feeldog nyt sattuivat olemaan häntä nuorempia. Niinpä pojan keskittyminen Hyosungiin vähän herpaantui kaksikon saavuttua heidän seuraksi.
Kun rastapää kiinnitti jälleen huomionsa oranssihiuksiseen ystäväänsä, oli punaruskeahiuksinen Gina ehtinyt jo saapua toisen vierelle, nykien tätä mukaansa selittäen jotain tunnin alkamisesta. Nuorukainen räpäytti pari kertaa silmiään ja hänen suunsa avautui hieman raolleen - eikös Hyosungilla ollut jotain tärkeää asiaa?
Ei se kai sitten ollutkaan niin tärkeää.
"Hei Hyosung ja Gina, nähellään viel tänään!" Poika kajautti tyttöjen perään, ennen kuin nämä katosivat nurkan taakse.


Gwangsuk "Feeldog" Oh

Feeldog mulkaisi Mikua nenäänsä nyrpistäen, kun poika jaksoi varsin hurmaavalla tyylillään vitsailla ja heittää muka niin hyvää läppää. Joskus rastapää joutui oikeasti miettimään, että miten blondi jaksoi olla aina noin energinen - varsinkin tähän aikaan aamusta!
Nojaa, se oli kyllä Mikulle ihan ominaista, mutta silti se sai Feeldogin vähintään kerran päivässä ihmettelemään.

Poika asetteli punaista lippistä paremmin rastojensa päälle, eikä hän voinut peittää leveää virnettään, joka hänen naamallaan parasta aikaa komeili. Zico tuntui suhtautuvan aika lunkisti saamaansa suklaamäärään, mutta he tiesivät pojan olevan oikeasti ylpeä saavutuksestaan.
"Kiva hei, ku jätkäl on enempi vientii, ku meillä muilla yhteensä", Feeldog ei voinut olla tokaisematta muka teatraalisesti huokaisten, mikä tosin meni vähän pilalle huvittuneen naurun puskiessa tietään ulos.

Feeldog ei ollut siihen aikaan aamusta mikään maailman tilannetajuisin ihminen, eikä hän oikeasti tajunnut keskeyttäneensä Mikun kanssa jotain tärkeää, joten hän vain vilkutti hyväntuulisesti Ginan ja Hyosungin perään ja huikkasi tytöille heipat, kun Gina ilmoitti heidän lähtevän tunnille.
Nuorukainen jatkoi juttuaan Mikun ja Zicon, sekä muutaman muun kanssa.

// SCENE 1 olis nyt putkessa, jahka Rixu viel vastaa kerran XDD SIT JATKUU SCENE 2:SELLA, YOHOHOHOO~ <3 //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Pe Helmi 22, 2013 3:36 pm

Hyosung Jeon

Tyttö rukka oli aivan pihalla kuin lumiukko heinäkuussa. Puri alahuultaan yrittäen pitää itsensä kasassa, mutta tunsi kuinka hänen silmänsä alkoivat kostua kyynelistä. Juuri sillä hetkellä Hyosung oli pettynyt itseensä, koska oli ollut liian hidas -taas jälleen kerran. Ei sillä hetkellä muistanut milloin viimeksi oli tuntenut niin suurta pettymystä itseään kohtaan. Ei kestänyt epäonnistumista. Hän oli niin monta kertaa harjoitellut tätä varten, mutta oli kumminkin epäonnistunut täydellisesti. Ei kyennyt pääsemään pakoon sitä tunnetta, joka oli saanut otteen hänestä eikä suostunut hellittämään otettaan, ei suostunut antamaan hänelle hengähdystaukoa, vaikka kuinka tuo rukoili sitä. Puri sen verran lujaa alahuultaan, että hänen hampaansa rikkoivat ihon siitä, mutta Hyosung ei välittänyt siitä. Toisen askeleen otti taaksepäin ja yritti hymyillä normaalisti, mutta sekin epäonnistui häneltä. Tyttö raukka näytti aivan eksyneeltä, pelokkaalta ja eksyneeltä eläimeltä, joka ei tiennyt mitä tehdä. Oli täydellisesti eksynyt.

Ei hän ollut vihainen Mikulle ja Feeldogille. Ei! He olivat aivan ihania poikia, jotka saivat yleensä hänet nauramaan, mutta sillä hetkellä se aurinkoinen, pirteä ja aito hymy pysytteli kaukana tytön kasvoilta. Yritti olla normaalisti ja toivoi ettei kolmikko kääntäisi katsetta häneen. Silloin ei olisi tiennyt mitä sanoisi heille. Hän oli totaalisen eksynyt ja ei oikein tiennyt, että juostako pois paikalta vai mitä. Tunsi kuinka hänen itsevarmuutensa viimeisetkin rippeet romahtivat, hajosivat ja katosivat kuin tuhka tuuleen. Oranssihiuksisen katse pysyi kolmikossa, jotka näyttivät niin iloisilta. Hyosung oikeasti yritti itsekin näyttää siltä kuin mitään ei oliis tapahtunut, mutta se oli niin vaikeaa. Väkinäinen hymy nyki hänen huulillaan, mutta silmät olivat kosteat kyynelistä, jotka yrittivät päästä vierimään tytön suloisia kasvoja pitkin alas. Se sattui. Jalat olivat pettää ja hänen teki mieli vain rojahtaa lattialle samalla kun antaa kaiken sen pahanolon tulla ulos. Itkeä kaikki pois. Tällaista surua hän ei usein tuntenut. Ensimmäisen kerran oli ollut, kun hänen isänsä oli menehtynyt syöpään ja toinen kerta oli ollut silloin, kun oli saanut tietää Zicon seurustelevan. Oikeastaan tokalla kerralla kaikki oli ollut niin ristiriitaista. Silloin myös syyllisyys painoi tytön mieltä, koska hänen piti olla iloinen toisen puolesta. Oikeastaan hän oli ollut, mutta samaan aikaan surullinen.

Hyosung jäi vain seisomaan siihen ja antoi katseensa kiertää ympärillään yrittäen näyttää normaalilta, mutta se oli kaukana siitä. Hänestä kyllä näkisi kilometrien päähän ettei kaikki ollut hyvin. Mikään ei ollut hyvin. Hyosung taisi siinä lopettaa hengittämisen. Jopa se sattui sillä hetkellä. Häntä alkoi ahdistamaan samalla.
Ajantaju oli tytöltä kadonnut totaalisesti ja tuosta tuntui että kaikki tapahtui hidastettuna. Tunsi jonkun tarraavan hänen kädestään kiinni ja antoi tuon viedä pois sieltä. Hyosung olisi jäänyt seistä möllöttämään siihen poissaolevana. Kuuli Ginan äänen, mutta kuulosti siltä kuin toinen olisi ollut kaukana, vaikka punaruskeahiuksinen oli siinä hänen vierellä. Asteli Ginan perässä poissaolevana ja viimein antoi periksi kyyneleille, jotka alkoivat vieriä tytön poskia pitkin leualle ja sieltä sitten kaulalle tai sitten ne putosivat tytön koulupuvulle. Kyyneleet virtasivat kuin vesiputouksesta. Kuuli Zicon äänen, mutta ei sanonut mitään, koska ei hän kyennyt sanomaan sillä hetkellä mitään. Hän kyllä halusi sanoa jotain. Ihan sama vaikka olisi tervehtinyt, mutta jos hän kääntäisi katseensa taakse, niin toinen voisi nähdä hänen itkevän. Ei halunnut sitä.

”Anteeksi”, Hyosung mutisi hiljaa ja viimein tuo alkoi palata siihen maanpinnalle, kivuliaaseen todellisuuteen ja he olivat kaukana pojista. Tytön alahuuli vapisi ja yritti sanoa jotain, mutta ääntä ei tullut ulos.
”Olen niin pahoillani”, sai hetken päästä sanotuksi ja todella tarkoitti sitä. Gina oli auttanut häntä niin paljon, mutta hän oli epäonnistunut kumminkin. Kumminkin hän oli niin kiitollinen ystävälleen. Kietoi hoikat sormensa ystävänsä käden ympärille puristaen sitä. Kaikki vain tuli ulos ja Hyosung ei kyennyt pidättelemään enää. Se oli myöhäistä..


Akiharu "Miku" Tsukiyama


Virnisti leveästi, kun Zico kohautteli olkiaan aivan kuin se ei olisi iso juttu. Ei kauaa kestänyt, kun tuon huulilta karkasi naurahdus ja leikkisästi tönäisi vanhempaa poikaa.
”Aikamoinen naistenmies oot, dude!”, tokaisi alkaen kikattaa ja ei ollenkaan huomannut Hyosungia. Eihän tahallaan sitä tehnyt, mutta Zicon suklaasaalis kiinnosti poikaa nyt enemmän. Sinä päivänä poikia ei tainnut muu kiinnostaa yhtä paljon kuin se, kuinka paljon oli saanut suklaata tytöiltä.
”Sun täytyy kertoo sun salaisuus tohon”, Miku sanoi nauraen ja heilautti kättään ilmassa, ken tietää miksi ihmeessä hän teki niin edes.

”Mut arvatkaa mitä. Oon täysin varma, ett jos olisin hetero, niin mulla olisi kyllä sellainen mahti iso kasa suklaata, koska kaikki tytöt olisi hulluna muhun!”, Miku selitti ylpistellen ja nosti kasvojaan niin, että nenä pystyssä seistä törrötti siinä leveä virne kasvoillaan. Mistä hittoa tämäkin poika sai kaiken tuon itsevarmuutensa? Siihen ei taideta ikinä saada vastausta ja ehkä se oli vain hyvä niin.

Katsoi Ginan – mistä ikinä tuo oli yhtäkkiä ilmestynyt sinne – astelevan aika reippaaseen tahtiin Hyosungin kanssa puhuen jotain oppitunnista. Huikkasi heipat tytöilel huolettomana ja oli todellinen idiootti, kun ei osannut nähdä sitä, että olisi juuri pilannut jonkun tärkeän jutun. Vaikea tuon oli murehtia sellaisesta, kun ei ollut harmainta aavistustakaan siitä. Ehkä tämä nuorukainen oli tilannetajun tarpeessa ja pahasti.
Jäi hengailemaan Zicon, Feeldogin sekä muutaman muun pojan kanssa ja välillä purskahteli nauruun tai sitten selitti jotain ja välillä hänellä itselläkään ei ollut mitään hajua mitä oikein selitti siinä.

// Ja siinä oli eka scene! 8DDDD JA Miku on kauhee paviaani! XD MUTTAAAAH!!! HYOSUNG PARKA <3 ;3; FIGHTING HYOSUNG! <3<3<3 Mut WOHHOHOHOHOHOHOHOOOOOO!!! 8D Eka scene valmiina~ :DDDDD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty La Helmi 23, 2013 7:10 am

SCENE 2, klo 11.30

Gina Choi

Suunnitelmat eivät olleet menneet ihan niin kuin he olivat etukäteen ajatelleet. Gina oli ollut melkein varma, että tämä olisi ollut sillä ohi, kun Hyosung sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennäkseen puhumaan Zicolle - mutta tottakai se oli ihan heidän tuuriaan, ettei tästä päästy ihan niin kivuttomasti.
Ensimmäisen fiaskon jälkeen punaruskeahiuksinen tyttö oli vienyt itkevän Hyosungin neljännen kerroksen tyttöjen vessaan, jossa ei heidän onnekseen ollut ollut ketään muuta, sillä tunnit olivat olleet juuri alkamassa. Hän oli joutunut hetken aikaa psyykkaamaan oranssihiuksista ystäväänsä, jotta tämä pystyisi tulemaan hänen kanssaan äidinkielen tunneille - ei Heechul tosin suuttuisi vaikka he vähän olisivatkin myöhässä.

Tuntien jälkeen kaksikko oli käynyt ensimmäisen kerroksen kahviosta ostamassa puoliksi neljän onigirin paketin sekä mansikkamaitoa ja eväiden kera he olivat linnottautuneet ensimmäisen kerroksen tyttöjen vessojen perimmäiseen koppiin, joka oli myös se kaikista tilavin. Heechul oli päästänyt heidät vähän aikaisemmin tunnilta, kun luokan pojat olivat sitä vaatimalla vaatineet sanoen, että ruokala ja kahvio olisivat muuten ihan täynnä. Mies oli sitten kerrankin päättänyt olla tosi reilu ja päästänyt heidät sitten vähän aikaisemmin, ihan ystävänpäivän kunniaksi.
Gina oli lohduttanut surumielistä Hyosungia, hän oli kuivannut toisen kyyneleitä sekä psyykannut tätä siihen, ettei tytön kannattaisi nyt todellakaan luovuttaa. He olivat päässeet jo näin pitkälle, kyllä he pystyisivät tekemään tämän! Gina oli pakottanut ystävänsä syömään vähän, vaikka Hyosung ei siinä mielentilassa näyttänytkään olevan juurikaan nälkäinen.
"Noniin, sä pystyt hei tekee tän!" Gina kannusti Hyosungia, yrittäen saada sen aamuisen päättäväisyyden syttymään uudestaan.
"Nyt on ruokatauko, nii nyt olis hyvä hetki mennä etsimään Zico", tyttö puheli ja yritti valaa tähän itseluottamusta. Kyllä he pystyisivät tähän - kyllä Hyosung pystyisi tähän, sillä hän olisi koko ajan toisen tukena.

"Nyt, mennään ettii Zico", Gina sanoi päättäväisellä äänellä, toivoen että se tarttuisi Hyosungiinkin. Hän nousi ylös vessakopin lattialta, auttoi oranssihiuksisen tytön myös jaloilleen ja pakkasi ylimääräiset eväät laukkuunsa. Roskat päätyivät roskikseen ja vessakopin ovi aukesi.
Zicon etsiminen ei sinänsä ollut edes vaikeaa, vaikka koulu olikin todella iso. Mutta he olivat hengailleet pojan kanssa jo niin kauan, että he tiesivät tämän ja hänen kavereiden vakiopaikat, joissa he aina hengailivat ruokatunnilla.

// Uusi yritys meidän pienille :::D <3 //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty La Helmi 23, 2013 7:58 am

Hyosung Jeon

Tyttö rukan mieli oli aivan maassa äsköisen jälkeen ja ei jaksanut edes yrittää näyttää iloiselta. Ginan seurassa hän uskalsi näyttää sen ei-niin-iloisen-puolensa ja antoi ystävänsä viedä hänet tyttöjenvessaan neljänteen kerrokseen ja kesti jonkin aikaa ennen kuin sai itsensä rauhoitettua. Kuunteli Ginan psyykkaamista ja oikeasti uskoi toista, mutta hänen oli vaikea uskoa omiin kykyihinsä juuri sillä hetkellä. Tämä oli niitä hetkiä, kun Hyosung oli erittäin kiitollinen Ginalle, koska toinen oli hänen tukenaan ja jaksoi uskoa häneen, vaikka tyttö itse ei kyennyt siihen. Siinä vaiheessa ei mietitty sitä seikkaa, että he myöhäistyisivät tunnilta, koska se ei ollut niin tärkeä juttu. Eikä oranssihiuksinen halunnut astua luokkaan itkuisen näköisenä, koska silloin kaikki alkaisivat kysellä häneltä kaikkea ja muutenkin hän halusi näyttää sen iloisen puolensa. Tyttö oli kauneimmillaan, kun hän oli iloinen ja hymyili. Sen takia hän halusi olla oma pirteä itsensä, koska jos vaikka Zico voisi huomata hänet vihdoinkin. Siis kyllä toinen huomasi hänet, mutta ei vain lapsuuden ystävänä, vaan aivan toisella tavalla. Kasteli kasvonsa kylmällä vedellä yrittäen saada näyttämään normaalilta, ettei hänen silmänsä punoittaneet itkemisestä tai vastaavaa.

Äidinkielentuntien jälkeen oli vuorossa ruokailu ja Hyosung seurasi punaruskeahiuksista ystäväänsä kahvioon, missä ostivat onigirin paketin ja mansikkamaitoa, joka oli Hyosungin lempparia. Vaikka Hyosung ei itkenyt enää, se ei kumminkaan tarkoittanut että kaikki olisi hyvin. Tuo kyllä hymyili, mutta se ei ylettänyt silmiin asti ja siitä puuttui se tietty loisto myös. Sitä ei ehkä ihan helposti huomannut, mutta jos pysähtyisi katsomaan tarkkaan, sen pystyisi näkemään selvästi.
Tyttöjen vessan perimmäiseen koppiin ystävykset linnottautuivat ja Hyosung kuunteli Ginan psyykkamista ja purskahti kerran tai pari itkuun. Alkoi pikku hiljaa tuntevan itsensä aivan tyhmäksi, kun niin reagoi, mutta hän oli niin odottanut sitä, että vihdoinkin saisi kerrottua Zicolle. Vihdoinkin hänen ei tarvitsisi vain haaveilla ja joskus hänestä tuntui, että kohta poksahtaisi. Olihan hän joutunut piilottelemaan tunteitaan jo monta vuotta. Pakosti se alkoi olla raskasta. Etenkin aina silloin kun kuuli Zicon seurustelevan jonkun kanssa. Joskus se ei ollut niin kamalaa, mutta joskus se tuntui niin pahalta, että tytön teki mieli vain itkeä ja huutaa, jos vaikka se sisäinen kipu katoaisi kyyneleiden tai äänen mukana kauas pois. Mutta oli niitäkin hetkiä jolloin Hyosungista tuntui aivan ihanalta ja ei kyennyt olla hymyilemättä.
Oranssihiuksinen oikeasti yritti syödä, mutta nälkäinen hän ei todellakaan ollut. Tuntui kuin Nigirit eivät maistuneet miltään ja mansikkamaito ei myöskään maistunut niin hyvältä kuin yleensä. Ginan takia kumminkin yritti syödä, vaikka hänen teki mieli vain työntää ne pois ja jättää kokonaan syömättä.

Katsoi punaruskeahiuksista tyttöä, joka kannusti häntä ja hymyili pienesti tuolle. Hän oli niin iloinen siitä, ettei hänen tarvinnut olla yksin. Gina oli niin ihana ystävä, että jaksoi kannustaa häntä vieläkin ja se oikeasti piristi tyttöä vähän. Pikku hiljaa hymy alkoi ylettää tuon silmiin, mutta se ei ollut samanlainen aurinkoinen hymy kuin yleensä. Ehkä toinen oli oikeassa.
”Ehkä onnistun tällä kertaa”, Hyosung sanoi hiljaa hymyillen vähän pirteämmin taas, mutta hän ei vielä ollut niin päättäväinen kuin oli ollut aamulla. Kyllä se siitä vielä. Olihan hänellä Gina tukemassa, joten kaipa hän voisi vielä yrittää. Ehkä hän onnistuisi tällä kertaa. Eihän sitä tiennyt ennen kuin yrittäisi. Pikku hiljaa tytön positiivisuus alkoi tehdä paluuta.

Nyökkäsi hivenen päättäväisenä, mutta samaan aikaan epäröi vähän, kun Gina sanoi päättäväisellä äänellä, että he lähtisivät nyt etsimään Zicoa. Antoi ystävänsä auttaa hänet ylös vessan lattialta ja puhdisti koulupukunsa hametta sillä aikaa, kun Gina pakkasi ylimääräiset eväät laukkuunsa. Ei kauaa kestänyt, kun kaksikko lähtivät etsimään erästä rastapäätä. Siinä samalla Hyosung yritti vakuuttaa itselleen, että se menisi hyvin. Nimittäin hän voisi onnistua tällä kertaa. Se pieni toivon kipinä syttyi pieneksi liekiksi tytön sisällä.
Etsiminen ei ollut kauhean vaikeeta, koska Zicon hengailupaikat Hyosung oli oppinut muistamaan ulkoa. Tässä tilanteessa se oli hyvin kätevää, ettei tarvinnut koko koulua käydä läpi. Siinä olisi kestänyt ehkä liiankin kauan. Ehkä Hyosung tarvitsi vähän aikaa siihen, että saisi takaisin sen päättäväisyyden, jonka oli saanut kerättyä itselleen aamulla.

Hetken aikaa kesti ennen kuin he vihdoinkin bongasivat sen tiettyn rastapään, joka näytti hengailevan Kyungin kanssa ja Hyosung pidätti hengitystään ja jännitti jokaista lihastaan. Yritti rohkaista itseään ja oli huomaamattaan tarrannut Ginan kädestä kiinni kuin hakien turvaa tuosta. Häntä pelotti joutuvansa tuntemaan samanlaista pettymystä kuin aamulla. Tai no ei se pelottanut niin paljoa, koska ehkä hän pystyisi kestämään sne paremmin kuin aamulla. Hyosung kumminkin epäröi jonkin aikaa ja vilkaisi ystäväänsä hivenen pelokkaana. Gina oli änen tukena, joten jos hän taas kaatuisi, niin toinen ottaisi hänet kiinni. Kiitollisena hymyili pienesti punaruskeahiuksiselle hetken aikaa ja päätti sitten kaiken tämän jälkeen oikeasti kiittää toista siitä mitä tuo oli hänen vuokseen tehnyt. Hyosung kyllä tekisi samoin. He olivat toistensa tukena aina. Sitä ei Hyosung ainakaan ikinä epäilisi etteikö Gina olisi hänen tukenaan vaikeina aikoina.
Saatuaan viimein kerättyä rohkeutta, oranssihiuksinen lähti astelemaan sanomatta sanaakaan. Ei hän kyennyt sanomaan mitään, koska hän oli hyvin jännittynyt. Hivenen epävarmoin askelin asteli kohti Zicoa samalla kun vakuutti itseään sen menevän hyvin.

//Kyllä <3 :DDDDD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Su Helmi 24, 2013 10:31 am

Gina Choi

Gina oli vakaasti päättänyt, että tänään hän ei päästäisi ystäväänsä helpolla. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, mutta hän vain tiesi syvällä sisimmässään, että Hyosungille tekisi vain hyvää saada kerrottua tunteistaan Zicolle - vaikka rastapäinen nuorukainen sitten torjuisikin hänet, niin olisi hyvä saada nuo kauan sisällä pidetyt tunteet toisen tietoisuuteen. Ja jos Zico päätyisikin torjumaan oranssihiuksisen tytön, niin sitten Hyosung voisi ainakin rehellisin mielin liikkua eteenpäin.
Ja ainahan oli se mahdollisuus, ettei Zico torjuisikaan tyttöä. Ja siihen mahdollisuuteen Gina halusi uskoa.

Punaruskeahiuksinen tyttö oli uurastanut kunnolla saadakseen Hyosungin itsevarmuuden kohoamaan aamuisen fiaskon jäljiltä ja vihdoinkin alkoi näyttää paremmalta. Ehkä tästä tosiaan tulisikin vielä jotain.
"Hei, sä oot mun paras ystävä - sä pystyt tekee tän, mä luotan suhun!" Gina sanoi päättäväisellä ja itsevarmuutta tihkuvalla äänellä, puristaen jälleen molemmat kätensä kannustavana nyrkkiin. Hänen silmissään loisti päättäväisyys.
"Sä pystyt tekee tän, jos sä tarpeeksi paljon haluat."
Gina luotti ihan täydestä sydämestään siihen, että Hyosung saisi vihdoinkin suoritettua tämän pitkäaikaisen asian.

Gina puristi vielä viimeisen kerran lujasti ystävänsä kättä ja loi tyttöön rohkaisevan katseen ennen kuin Hyosung lähti kävelemään kohti Zicoa ja Kyungia. Poikakaksikko hengasi yhdellä heidän vakiopaikoistaan ja lähistöllä näkyi muitakin näiden porukkaan kuuluvia henkilöitä. Hyosung pystyisi tähän. Gina oli varma siitä.


Jiho "Zico" Woo

Ruokatunti oli ollut jotenkin tavallista antoisampi - mikä tottakai johtui ystävänpäivästä ja sen vaikutuksesta tyttöihin. Zico ja Kyung olivat tapansa mukaisesti valloittaneet erään penkin käytävältä kirjaston ja kaappien läheisyydestä.
Lounas oli ostettu kahviosta ja siinä he olivat syöneet muka niin hyvää läppää heitellen ja heidän kaverinsa pysähtyivät juttelemaan heidän kanssaan aina ohi kävellessään.

Zico kuunteli juuri Kyungin selitystä jostain heidän rinnakkaisluokkalaisesta tytöstä, joka oli kuulemma niin maailman suloisin ja joka oli ruokatunnin alussa tullut antamaan Kyungille suklaata. Kyung oli siinä samalla pyytänyt tytön puhelinnumeroa ja sähköpostiosoitetta ja heidän oli tarkoitus tavata tulevana viikonloppuna. Tosin, Kyung oli luvannut samaa muutamalle muullekin onnelliselle tytölle, joten sai taas nähdä mihin soppaan poika saisi itsensä sotkettua.
"Hei, Zico!"
Rastapäinen nuorukainen kohotti katseensa äänen suuntaan. Huudahdus tuli eräältä kolmasluokkalaiselta tytöltä, joka oli yksi Zicon vannoutuneista faneista ja nuorukainen olikin tässä melkein parin vuoden aikana nähnyt tytön lähes jokaisessa korispelissä sekä useissa harjoituksissa. Aiko-chan ja tämän hyvä ystävä Emi lähestyivät heitä, Emi tosin jäi vähän kauemmas odottamaan ystäväänsä.

Tummatukkainen Aiko oli oikeasti tosi nätti, olihan Zico sen aikaisemminkin huomannut ja varsinkin Jae oli viime vuonna ollut tytöstä aina välillä vähän mustasukkainen. Rastapäinen nuorukainen tosin kieltäytyi ihan täysin ajattelemasta Jaea ja hän työnsikin ajatukset varsin nopeasti pois mielestään.
"No moi, mitäs sä?" Zico kysäisi ja nuorukaisen huulilla käväisi pieni hymyntapainen. Aiko tuntui punastuvan jotenkin tavallista helpommin ja tyttö vaikutti vähän hengästyneeltä.
"Mä.. tota... ma haluaisin antaa tän sulle", tyttö aloitti, kohottaen vähän ujonoloisesti katseensa pidempään poikaan edessään ja ojentaen tälle vaaleanpunaisen rasian, jonka hän oli koristellut parilla punaisella sydäntarralla.
"Mä tykkään susta."
Zico oli kuullut saman jutun päivän aikana useammankin kerran, eikä tuo lause saanut hänen sydäntään pamppailemaan villisti eikä kämmeniä hikoamaan jännityksestä - joko hän oli kuullut tuon liian monta kertaa tai sitten nämä tytöt vain sattuivat olemaan vääränlaisia. Ei rastapäinen poika kuitenkaan ilkeä ollut yhtäkään ihailijaansa kohtaan, niinpä hän vain hymyili Aikolle, otti rasian vastaan ja sanoi sen sen ainoan asian, jonka hän pystyi toiselle sanomaan;
"Kiitti."
Tyttö hymyili hengästyneenä ja keskenään hihitellen Aiko ja Emi ryntäsivät pois paikalta.

"Katos vaan, kyllä sulla noita ihailijoita tuntuu riittävän", Kyung naureskeli huvittuneena hänen takanaan. Zico virnisti pienesti ja istuutui takaisin ystävänsä vierelle, jossa he juttelivat hetken aikaa tapahtuneesta.

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Su Helmi 24, 2013 11:10 am

Hyosung Jeon

Tytön katse pysyi rastapäisessä ystävässään, joka sattumoisin oli hänen ensirakkautensa jo monen vuoden ajan. Monta pitkää vuotta oli piilotellut tunteitaan ja nyt oli aika päästää se kaikki ulos. Vihdoinkin näyttää toiselle todelliset tunteensa. Se oli kylläkin pelotti vähän, mutta hänen oli tehtävä se. Jos Zico torjuisi hänet, niin ehkä se auttaisi häntä pääsemään siitä sitten yli pikku hiljaa. Ajatus siitä kumminkin pelotti häntä. Ehkä hän ei haluaisi päästä toisesta yli. Zico oli niin ihana ihminen, mutta tuon ulkonäkö antoi ymmärtää väärin, mutta Hyosung oli oppinut näkemään sen kiltin puolen. Oikeastaan hänen oli vaikea nähdä toista pelottavana tai minään sellaisena.

Asteli rauhallisesti eteenpäin kohti Zicoa ja Kyungia, jotka istuivat kirjaston ja kaappien läheisyydessä olevan pöydän ääressä. Hyosung tunsi kuinka perhoset lentelivät hänen vastassaan ja kuinka hänen käsiään hikoilutti. Mielessään rohkaisi itseään ja toisti Ginan sanoja yrittäen estää itseään ajattelemasta liikaa. Hän ei halunnut pysähtyä, koska silloin hänen olisi helpompi vain kääntyä ja kävellä pois. Askel askeleelta Hyosung pääsi lähemmäs Zicoa pitäen katseensa tuossa.
Ei kauaa kestänyt, kun hän kuuli jonkun huudahtavan rastapään nimeä ja Hyosung oli aivan varma siitä, ettei hän ollut se. Tytön katse kääntyi kahteen tyttöön, jotka tunnisti melkein heti. Hämmentyneenä pysähtyi paikoilleen ja katsoi vierestä, kun Aiko asteli Zicon luokse. Hän tiesi Aikon sen takia, kun oli nähnyt tuon monet kerrat korispeleissä ja harjoituksissa. Hyosungin mielestä Aiko oli tosi kaunis ja hivenen pelokkaana katsoi kaksikkoa, jotka seisoivat jonkin matkan päässä. Hyosung oli sen verran kaukana ettei häntä taidettu huomata, mutta sen verran lähellä, että pystyi kuulemaan heidät. Oranssihiuksista pelotti, koska hänellä oli sellainen aavistus, että vanhempi tyttö halusi antaa jotain Zicolle. Hyosung itsevarmuus katosi piiloon samantien. Miten hän voisi voittaa Aikon mitenkään? Se ei ollut ehkä fiksua, mutta Hyosung jäi seisomaan siihen ja katsoi vierestä kuinka Zico sai suklaan kolmasluokkalaiselta. Puristi otettaan pienestä paketista ja puristi huuliaan yhteen. Ei kyennyt kääntämään katsettaan muualle, vaikka olisi halunnut. Nimittäin sen katsominen tuntui vähän pahalta. Oli aivan varma ettei hänellä ollut mitään mahiksia Zicon suhteen.

Laski katseensa käsissään olevana pakettiin hiljaisena hivenen alakuloisena. Hän oli pysähtynyt paikoilleen ja ei kyennyt liikkumaan eteenpäin enää. Hitaasti kääntyi ympäri ja lähti astelemaan takaisin Ginan luokse pää painuksissa niin, että tytön otsahiukset peittivät tuon silmät taakseen. Hän ei itkenyt tällä kertaa, mutta se ei ollut kaukana. Tällä kertaa kykeni pidättämään itkuaan. Ei onnistunut tälläkään kertaa. Ystävänpäivä tuntui niin ankealta Hyosungille. Kaikki muut antoivat suklaansa ihastukselleen ilman ongelmia, mutta Hyosung ei vain kyennyt siihen. Miksi? Miksi hän ei voinut olla samanlainen kuin Aiko? Yhtä rohkea ja kaunis..

Saapuessa takaisin Ginan luokse nosti katseensa ystäväänsä ja yritti hymyillä pirteästi, mutta se hymy oli kuin helposti särkyvää lasia, että jos vähänkin kohteli kovakouraisesti, niin se särkyisi samantien tuhansiksi sirpaleiksi. Hyosung ei kumminkaan pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa pois sieltä. Hän halusi vain pois sieltä. Nimittäin tiesi liiankin hyvin, ettei hän kykenisi siihen vaikka kuinka yrittäisi. Kumminkaan oranssihiuksinen ei aikonut alkaa itkeä samalla lailla kuin aikaisemmin, vaikka hänestä tuntui tosi pahalta, että oli uudestaan epäonnistunut.
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Su Helmi 24, 2013 3:39 pm

Gina Choi

Gina ei kertakaikkiaan voinut uskoa heidän tuuriaan - kaikki oli mennyt niin hyvin tähän asti ja nyt, juuri sillä hetkellä, Aiko-chanin täytyi saapua paikalle. Miksei vaikka kymmenen minuuttia myöhemmin? Miksi juuri nyt?
Punaruskeahiuksinen tyttö seurasi katseellaan, kuinka Hyosung pysähtyi puoleenväliin matkaa, jääden itsekin seuraamaan tilannetta heidän edessään.
Kolmasluokkalainen Aiko saapui ystävänsä Emin kanssa Zicon ja Kyungin luokse ja vaikkei Gina kuullutkaan mitä nämä puhuivat, niin hän näki selvästi kuinka Aiko antoi oman suklaansa Zicolle. Ihan siinä Hyosungin katseen alla. Gina saattoi vain kuvitella kuinka pahalta hänen oranssihiuksisesta ystävättärestään sillä hetkellä mahtoi tuntua.

Tilanne oli nopeasti ohi ja Hyosung kääntyi kannoillaan ja käveli takaisin Ginan luokse, eikä Gina voinut toista siitä syyttää. Hänenkin itsetunto olisi kokenut kovan kolahduksen vastaavassa tilanteessa ja hänestä tuntui tosi pahalta ystävänsä puolesta.
Vaikkei Hyosung sillä kertaa saanutkaan samanlaista itkukohtausta kuin aamulla, niin Gina tarttui ystäväänsä kädestä ja lähti johdattamaan tätä pois paikalta.
"Hei, et nyt lannistu. Meillä on vielä aikaa, ei tää päivä vielä oo ohi", hän kannusti Hyosungia. Hän ei todellakaan antaisi toisen nyt lannistua tästä.


SCENE 3, klo 16.15

Gina Choi

Viimeinen tunti oli nyt ohi, eli heillä olisi taas tilaisuus nykäistä Zico johonkin syrjäisemmälle ja Hyosung voisi vihdoinkin tunnustaa rakkautensa rastapäistä nuorukaista kohtaan. Toki tilaisuuksia riittäisi vielä illemmallakin, koska he sattuivat asumaan samassa asuntolassa, mutta siellä olisi koko koulun kaikki oppilaat tosi tiiviissä tilassa keskenään, niin siellä ei olisi niin paljon omaa rauhaa.
"No niin, ala tulla. Nyt mennään ettimään se Zico!" Gina hoputti ystäväänsä, nappasi tätä kädestä kiinni ja lähti päättäväisin askelin johdattamaan tyttöä ensimmäiseen kerrokseen kohti opiskelijoiden kaappeja. Siellä he törmäisivät Zicoon kaikista suurimmalla todennäköisyydellä - Hyosung voisi vain napata tätä kädestä ja kiskoa johonkin vähän syrjäisemmälle.

Aulassa oli jonkin verran porukkaa, kun monilla oli loppunut samaan aikaan koulu ja kaikki halusivat käydä viskaamassa ylimääräiset ja tarpeettomat tavarat kaappeihinsa, jonka jälkeen kukin suuntasi sinne minne halusi. Joko kerhoaktiviteetteihin, kaupungille hengailemaan tai sitten ihan vain asuntolalle.
"Ah, tuolla Zico on!" Gina sanoi äkättyään rastapäisen nuorukaisen jälleen kerran Kyungin seurasta käytävältä kaappien vieressä. Kaksikon seurassa oli muutama näiden luokkatoveri ja naurusta päätellen heillä näytti olevan hauskaa.
"Nyt on sun tilaisuus. Sä pystyt siihen", tyttö kääntyi kannustavana oranssihiuksisen ystävänsä puoleen ja hän soi tälle rohkaisevan hymyn.

// no josko nyt tällä kertaa onnistus? XDDD //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Su Helmi 24, 2013 4:22 pm

Hyosung Jeon

Koulupäivä oli tuntunut hyvin pitkältä, etenkin Hyosungin mielestä. Jotenkin tämä päivä ei ole mennyt hyvin, vaan on ollut täynnä epäonnistumista. Vieläkään ei ole onnistunut antamaan suklaata Zicolle, vaan edelleen se pieni paketti oli hänen hallussaan. Hyosung tunsi itsensä hyvin uupuneeksi, eikä mikään ihme. Oli ollut sen verran tapahtumarikas päivä, että vähemmästäkin sitä tuntisi itsensä uupuneeksi. Nyt kumminkin koulupäivä oli ohi ja etsivät sitä rastapäistä poikaa, jolle Hyosung oli yrittänyt kertoa tunteensa vihdoinkin, mutta ei ole vieläkään onnistunut siinä. Hyosung alkoi pikku hiljaa miettiä sitä, että hänen kohtalonsa oli sinetöity olemaan Zicolle pelkkä ystävä. Se ei ollenkaan piristänyt häntä, päinvastoin! Alkoi pikku hiljaa jopa miettiä sitä, että ehkä hänen pitäisi vain luovuttaa. Gina ei kumminkaan näyttänyt suostuvan luovuttaa vielä, joka oli syy sille, että kaksikko oli nyt metsästämässä Zicoa.
”Minä tulen”, Hyosung sanoi nopeuttaen tahtiaan pysyäkseen punaruskeahiuksisen ystävänsä perässä. Ilman Ginan kannustusta Hyosung olisi samantien vain astellut asuntolalle ja käpertynyt sängylleen pettyneenä itseensä ja ollut vain siinä. Mutta ystävättärensä piti sitä pientä toivon liekkiä elossa hänen sisällään. Ehkä hän onnistuisi nyt. Hyosung ei oikein tiennyt mitä ajattelisi siitä. Jotenkin hänestä tuntui siltä ettei se onnistuisi, mutta sitten taas.. Hän toivoi että vihdoinkin onnistuisi tässä. Ei haluaisi taas joutua syömään suklaata, jonka oli tehnyt rakkaudella Zicolle.

Rastapäinen Zico löytyi kaappien vieressä olevalta käytävältä Kyungin seurasta, joka ei kylläkään ollut mikään iso yllätys. Pieni, mutta toiveikas hymy nousi tytön huulille ja katsoi Zicoa, joka näytti naurahtavan ihanasti. Se oli aivan ihana näky. Hyosung piti niin paljon pojan hymystä. Se oli niin suloinen ja lämmin. Sitä ei kyennyt sanoin kuvailla, miten paljon hän tykkäsi Zicosta. Ajatuksiinsa uppoutuneena tyttö nosti kätensä rintakehän korkeudelle antaen katseensa pysyä rastapäisessä pojassa hymyillen pienesti.
Kumminkin heräsi ajatuksistaan siihen todellisuuteen kuullessaan Ginan puhuvan hänelle ja muisti sen miksi alunperin he etsivät pojan käsiinsä. Hänen oli pakko onnistua nyt! Hyosung käänsi katseensa ystävättäreensä ja hymyili päättäväisenä.
”Joo, tällä kertaa onnistun”, sanoi innoissaan tuntiessaan jostain tulevan sitä rohkeutta ja siirsi katseensa takaisin ihastukseensa. Henkäisi syvään ja keräsi vielä vähän rohkeutta ja lähti astelemaan itsevarman näköisenä. Okei, häntä kyllä pelotti taas ja perhoset alkovat lennellä hänen vatsassaan hassusti. Se tuntui niin hassulta, mutta oli aivan ihana tunne kumminkin.

Päästyään Zicon luokse Hyosung tarrasi tuon kädestä kiinni ja alkoi viedä poikaa syrjemmälle, jotta pystyisi rauhassa kertomaan tunteistaan toiselle. Nyt hän onnistuisi siinä ja olkoon sitten loppu tulos mikä tahansa. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan aivan varmasti. Tarpeeksi kauas päästyään toisen kavereista Hyosung kääntyi Zicon puoleen ja heti kun hän sai nostettua katseensa Zicon kasvoihin, niin kaikki se itsevarmuus ja päättäväisyys alkoi pikku hiljaa kadota hänestä. Tunsi kuinka hän jäykistyi ja näytti ehkä vähän eksyneeltä, kun yritti miettiä oikeita sanoja. Mitä hänen pitikään sanoa? Nyt kun Hyosung mietti sitä, niin hänestä tuntui että hänen piti sanoa se jotenkin erikoisesti tai tehdä jotain erikoista.
”Tuota..”, sai sanottua vain ja puri alahuultaan pienesti epäröidessään. Minne se kaikki rohkeus oli hävinnyt!? Juuri tällaisella hetkellä, kun hän sitä kaikkein eniten tarvitsi!

//Jaa-a ;D Kolmas kerta toden sanoo~?//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ma Helmi 25, 2013 10:39 am

Gina Choi

Gina jäi jälleen kerran kauemmas tarkkailemaan tilannetta ja hän ihan totta toivoi täydestä sydämestään, että tällä kertaa tämä onnistuisi. Tyttö ei nimittäin tiennyt enää, että kuinka monta kertaa hän saisi Hyosungin psyykattua tuohon kuntoon enää saman päivän aikana - hän ei uskaltanut edes miettiä miten raskasta tämä mahtoi oranssihiuksiselle tytölle olla. Tottakai Gina tiesi, että tämä oli raskasta, mutta hän tiesi myös ettei Hyosung syvällä sisimmässään tahtoisi luovuttaa.
Niinpä he taistelivat.


Jiho "Zico" Woo

Koulupäivä oli mennyt ihan yllättävän nopeasti ohi, mikä oli rastapäisen nuorukaisen suusta aika paljon sanottu. Kai silläkin sitten oli jotain tekemistä sen kanssa, että joka välitunti joku tai useampi oli tullut punastellen ojentamaan hänelle suklaata. Ei Zico sinänsä mitään tämän päivän oppitunneista muistanut, ei siitä siis ollut kyse, että oppitunnit olisivat olleet jotenkin erityisen mielenkiintoisia tänään.

He olivat Kyungin kanssa jääneet vähän laiskanpuoleisesti hengailemaan ensimmäisen kerroksen kaappien läheisyyteen ja siinä heidän kanssaan oli muutama muukin. Ei heillä mikään erityinen kiire ollut, joten siinä he jutustelivat ihan leppoisasti keskenään.
Zicon juttu katkesi yhtäkkiä, kun hän tunsi jonkun nykäisevän häntä hihasta ja lähtevän sitten kiskomaan häntä mukanaan vähän kauemmas porukasta. Rastapäisen nuorukaisen katse käväisi tässä henkilössä ja nopeasti hän tunnisti tytön Hyosungiksi - noista oransseista hiuksista ei kertakaikkiaan voinut erehtyä. Niinpä Zico kiltisti seurasi tytön perässä, jättäen heidän perään huutelevat kaverinsa ihan omaan arvoonsa - hey c'moon, Hyosung oli myös hänen ystävänsä.
Kun Hyosung viimeinkin pysähtyi sopivan matkan päähän, Zico jäi katsomaan tätä odottavana. Liittyikö tämä nyt jotenkin siihen aamuiseen? Ei rastapäinen halunnut toista mitenkään hoputtaa, mutta oli kieltämättä vähän outoa nähdä aina niin pirteä ja iloinen Hyosung noinkin epäröivänä.
Zico kohotti kysyvänä kulmiaan.
"Kyllä sä mulle voit kertoo, ei mikään voi olla niin kamalaa, että sun tartteis olla noin epävarmana."


Gwangsuk "Feeldog" Oh

Jes, koulupäivä oli vihdoinkin pulkassa! Pääsisi vihdoinkin kuluttamaan loppupäivän tismalleen haluamallaan tavalla, eikä tarvinnut ravata pitkin koulua tunnilta toiselle. Rastapäinen poika asetteli punaista lippistään paremmin päähänsä, kun hän käveli toisen kerroksen käytävää pitkin eteenpäin, yrittäen tiirailla Mikua katseellaan. Harmi, että sattuivat olemaan eri luokilla, mutta eipä se oikeastaan vaikuttanut mitenkään mihinkään - he olivat silti hyviä ystäviä keskenään.
"Hei Miku, täällä!" Feeldog huikkasi bongattuaan blondin ystävänsä portaiden lähistöltä. Yhdessä he jatkoivat matkaa kohti ensimmäistä kerrosta ja siellä olevia kaappeja. Feeldog ainakin aikoi jättää kaikki turhakkeet omaan kaappiinsa, hän ei todellakaan tänään jaksaisi kanniskella kaikkia kirjoja mukanaan.

Kaapeilla he törmäsivät muutamaan heidän kaveriinsa ylemmiltä luokilta ja hetken aikaa he vain juttelivat siinä, yrittäen miettiä, että mitkä olisivat heidän suunnitelmansa tälle illalle. Feeldog vilkuili vähän ympärilleen ja hän huomasi Zicon seisoskelevan jonkun matkan päässä Hyosungin kanssa. Jälleen kerran mitään ajattelematta rastapäinen poika kohotti kätensä vilkuttaakseen kaverilleen sekä kajauttaen kovaan ääneen;
"Hei Zico! Tuutsä meiän kaa vai et?"

// AAAARGH noi apinat!!! XDDD //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Ma Helmi 25, 2013 12:23 pm

Hyosung Jeon

Hän oikeasti yritti saada kakistettua ulos, viimeinkin kerrottua tunteensa toista kohtaan. Sitä oli aina helppo ajatella, että se on helppoa. Heti kun tuli se tilaisuus, heti kun piti kertoa se sitten oikeasti, niin jotenkin aina sitä helposti meni aivan lukkoon. Hyosungilla oli siitä kokemusta aivan liikaakin. Etenkin tämän päivän aikana sitä kokemusta oli tullut oikein kunnolla. Zico odotti sitä, että hän viimeinkin kertoisi asiansa, mutta oranssihiuksinen ei tiennyt miten kertoisi sen. Antaisiko ensin suklaan ja sitten selittäisi vai selittäisikö hän ensin ja sitten vasta antaisi suklaan. Hän ei tiennyt mitä tekisi! Kumminkin hän halusi sanoa sen jotenkin erikoisesti. Halusi osoittaa tunteensa erikoisella tavalla, niin erottuisi muiden joukosta paremmin.

Kuuli Zicon puhuvan hänelle ja Hyosungin teki niin mieli päästää pieni fanityttökohtaus, mutta pidätteli itseään. Hymyili suloisesti ja rentoutui vähän. Hän tiesi sen, että hän voi kertoa rastapäälle, mutta se oli vain niin vaikeaa. Hyosung ehti avata suunsa ja antaa asiansa vain tulla, mutta ei ikinä ehtinyt sanoa mitään, koska tuttu ääni kantautui toisesta suunnasta ja käänsi katseensa siihen suuntaan. Feeldog ja Miku olivat ilmestyneen paikalle ja näyttivät odottavan Zicoa.


Akiharu "Miku" Tsukiyama

Koulupäivä oli ohi ja nyt tuli vapaus! Siitä Miku oli enemmän kuin onneissaan. Eihän hän enää yhtään ajatellut niitä läksyjä, joista opettaja oli vähän aika sitten selittänyt, vaan nyt mietti sitä, että pääsisi vapauteen ja voisi hengailla siellä missä halusi. Pitää hauskaa, eikä tappaa aivosolujaan opiskelulla. Heti kun kello oli soinut merkiksi siitä, että tunti oli ohi, vaaleahiuksinen poika oli suorastaan rynnännyt ulos luokasta ensimmäisenä ja nyt etsi ystäväänsä. Häntä vähän harmitti se ettei hän ollut rastapäisen ystävänsä kanssa samalla luokalla, mutta ei antanut sen häiritä, koska he olivta kumminkin parhaita ystävyksiä. Jos joku ei tykännyt siitä, niin Miku kyllä potkaisisi sen tyypin taivaan tuuliin.

Ei kauaa kestänyt, kun kuuli tutun äänen, joka – totta kai – kuului Feeldogille ja leveä virne huulillaan vilkutti tuolle ja ripeästi asteli tuon luokse alkaen innoissaan selittämään jotain omaansa. Sitä samaa muka niin hyvää läppää heitteli Feeldogille. Siinä samalla kaksikko asteli eteenpäin ja eipä kauaa kestänyt, kun törmäsivät kavereihinsa ylemmiltä luokilta ja ei kauaa kestänyt, kun Mikun äänekäs nauru kaikui siellä, kun tuo nauroi muiden jutuille.
Kääntyi katsomaan ympärilleen etsien Zicoa, kun kuuli Feeldogin huutavan vanhemmalle rastapäälle. Ei kauaa kestänyt, kun tuo huomasi Zicon Hyosungin seurasta. Ei tietenkään poika tajunnut miettiä asiaa sen enempää vaan huusi ystävänsä jälkeen:
”Tuu nopeesti tai muuten jäät kaikesta hauskasta paitsi! Ja olet sitten mätämuna!!”. Miku nauroi omalle jutulleen, vaikka ei se ollut niin hauska juttu.

//VOI EI! Että noi apinat sitten osaavat XDDDDD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Ti Helmi 26, 2013 7:01 am

Gina Choi

Gina ei voinut uskoa näkemäänsä ja kuulemaansa todeksi. Mikä siinä oli, että maailma ei antanut Hyosungin saattaa loppuun rakkaudentunnustustaan Zicolle? Miksi? Punaruskeahiuksinen tyttö oli vakaasti päättänyt, että hän ei antaisi karman voittaa tässä asiassa, vaan hän pitäisi tämän päivän aikana huolen, että asia tulisi Zicon tietoisuuteen.
Gina ei voinut ymmärtää miksi Feeldogin ja Mikun täytyi olla niin tilannetajuttomia ja taas kerran keskeyttää niin hyvin alkanut tilanne - tyttö tahtoi suorastaan facepalmata kaksin käsin ja iskeä päänsä käytävän seinää vasten ja huutaa kurkku suorana.

Mutta mitäpä hän saattoi tilanteelle tehdä?
Feeldogin ja Mikun innoittaman muutkin poikien kaverit alkoivat huudella rastapäiselle nuorukaiselle, yrittäen hoputtaa tätä lähtemään heidän mukaansa.


Jiho "Zico" Woo

Rastapäinen nuorukainen odotteli kärsivällisesti Hyosungin sanovan viimein asiansa, mitä tyttö oli ilmeisesti yrittänyt koko päivän hänelle kertoa. Zico vaihtoi painoa jalalta toiselle ja hänen huulillaan käväisi puolittainen hymyntapainen, kun oranssihiuksinen tyttö tuntui pikkuhiljaa rentoutuvan hänen edessään ja antavan jopa hymyn kohoavan huulilleen.

Juuri kun Hyosung oli avaamassa suunsa, kuului kaappien luolta kysyvä huudahdus, joka sai Zicon kääntämään katseensa äänen suuntaan. Feeldog ja Miku olivat näköjään päässeet myös tunnilta ja koko porukka näytti nyt odottavan häntä.
"Oottakaa jätkät nyt hetki! Ei teillä noin kiire voi olla", Zico kajautti vastaukseksi puolittainen virne kasvoillaan.
Hän kääntyi kuitenkin takaisin Hyosungin puoleen.
"Niin mitä sun piti sanoa?" rastapäinen nuorukainen katsoi toista kysyvänä, jättäen taka-alalta kuuluvat hoputtavat huudot ihan omaan arvoonsa.

// Awwww :'''D //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Samirix lähetetty Ti Helmi 26, 2013 8:03 am

Hyosung Jeon

Katsoi Zicon kavereita hiljaisena, jotka näyttivät odottavan rastapäätä. Taas jälleen epävarmuus tarratui hänestä kiinni ja Hyosungista tuntui ettei hän kykene siihen sittenkään. Jotenkin se äsköinen rentous katosi kuin tuhka tuuleen ja hänen vatsassaan pörräili perhosia aivan liikaa. Siirsi katseensa Zicoon, joka kajautti vastauksen ystävilleen ja ei kauaa kestänyt, kun tuo kääntyi hänen puoleen taas. Oranssihiuksinen katsoi hetken aikaa poikaa ja avasi suunsa uudemman kerran, mutta ei saanut sanotuksi mitään. Ei hän kyennyt sanomaan sitä. Sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ja eivät millään suostuneet tulemaan ulos.
”Halusin vain muistuttaa, että suklaan liika syömisestä tulee maha kipeäski. Joten muista syödä varovasti”, Hyosung sanoi lempeästi hymyillen ja pikaisesti taputti Zicon mahaa hellästi ja sitten hymyili leveämmin, vaikka hän oli hyvin pettynyt siihen ettei onnistunut taaskaan.
”Pidä hauskaa”, hihkaisi iloiseen tapaan ja vilkutti rastapäälle ja poistui paikalta mahdollisimman nopeasti, mutta ei kumminkaan juossut, vaan käveli reippaasti. Iloinen hymy pyyitytön huulilla, vaikka oikeasti hänestä tuntui todella kamalalta. Perhoset olivat kadonneet hänen mahasta.


SCENE 4, klo 20:03

Hyosung Jeon

Jotenkin tämä päivä ei ole mennyt oikein putkeen Hyosungilla, joka oli niin monta kertaa yrittänyt antaa suklaansa Zicolle, mutta aina jotenkin se epäonnistui. Ehkä olisi ollut parempi vain pysyä sängyssä tämän päivän ajan. Sitten olisi säästynyt niiltä kaikilta pettymyksiltä.
Koulun jälkeen tapahtuneen epäonnistumisen jälkeen Hyosung oli ollut vähän maassa ja oli hyvin lähellä, että olisi purskahtanut itkuun. Hän oli ollut niin pettynyt itseensä. Hänen ystävänsä, Gina, oli kumminkin alkanut psyykata häntä kertoen, ettei päivä ole vielä päättynyt. Toinen oli siinä oikeassa, koska he asuivat asuntolassa, joten hänellä oli vielä aikaa kertoa tunteensa tuolle. Joten oranssihiuksinen tyttönen oli yrittänyt etsiä vähän väliä Zicoa, johon voisi sitten 'vahingossa' törmätä. Se oli ollut suunnitelma, mutta aikaa oli kulunut ja rastapäätä ei ole näkynyt missään.

Iltapäivä oli muuttunut illaksi ja Zico ei ole vieläkään palannut takaisin. Hyosung oli istunut huoneessaan pitkän aikaa ja oli alkanut suunnitella sitä vaihtoehtoa, että söisi Ginan kanssa suklaan ihan niinkuin viime vuonna. Oli kumminkin saanut idean ja oli samantien ottanut paperia, johon oli kirjoittanut ”Zicolle” isosti ja paperin alakulmaan kirjoitti pienesti mutta selkeästi: ”salaiselta ihailijalta”. Piirsi muutaman sydämen paperille ja hetken aikaa katsoi paperia. Puna levisi tytön poskille, kun hän mietti mitä kirjoittaisi siihen. Muuten siihen jäisi aika paljon tyhjää tilaa. Hetken päästä alkoi kirjoittamaan hyvin tarkkaan veti jokaisen kaaren mahdollisemman selkeästi ja kauniisti. ”I still remember the first time you talked to me”. Sen pienen lappusen tekemiseen oli mennyt aika kauan, koska hän halusi tehdä siitä mahdollisimman hienon. Siihen oli siis uponnut aikaa aika lailla, mutta ei se haitannut.

Kello näytti vähän yli kahdeksaa, kun Hyosung viimein asteli poikien puolelle vilkuillen ympärille samalla kun piti pientä pakettiaan käsissään. Ketään ei näkynyt siellä, joten tyttö asteli nopeasti Zicon ja tuon huonekaverin huoneen oven luokse. Veti syvään henkeä ja oli aikomassa koputtamaan, mutta sitten alkoi epäröidä. Nielaisi kuuluvasti ja jostain kumman syystä hänelle tuli hivenen surullinen olo. Hän oli niin harjoitellut Ginan kanssa sitä, että hän kertoisi tunteistaan Zicolle, mutta ei ole onnistunut siinä. Laski katseensa pieneen pakettiin ja puri alahuultaan pienesti. Ehkä oli parempi vain jättää se tuohon oven eteen. Ehkä Zico löytäisi sen siitä sitten joskus. Entä jos toinen ei huomaisi sitä ikinä? Se ajatus oikeasti sattui, mutta kai se oli sitten tarkoitettu. Hyosung tunsi itsensä hyvin uupuneeksi, koska ei vain jaksanut enää. Oli niin monta kertaa yrittänyt ja ehkä hänen kohtalonsa oli vain tyytyä tähän. Oranssihiuksinen kyykistyi ja laski pienen paketin lattialle oven eteen ja jäi katsomaan sitä hetkeksi. Tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat kyynelistä, kun oli sen verran pettynyt taas jälleen kerran itseensä. Hieraisi kädellään silmiään vastustellen kyyneleitään ja päätti poistua paikalta nopeasti. Ettei kukaan vahingossakaan näkisi häntä siellä.

//Kohta tää onkin valmis, mutta aawwwsss <3 Voi Hyosung-raukkaa ;3; //
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Maya lähetetty Pe Maalis 29, 2013 2:27 am

Gwangsuk "Feeldog" Oh

Ilta oli kulunut todella loistavissa merkeissä ystävien seurassa ja hyvien juttujen lentäessä. Kaikilla oli ollut hauskaa ja rastahiuksinen nuorukainen oli ollut varsin tyytyväinen omaan suklaasaaliiseensa - ehkä hän ensi vuonna pystyisi laittamaan vieläkin paremmaksi.

Kello taisi olla vähän vaille kahdeksan, kun Feeldog oli saapunut asuntolalle. Muut tulisivat varmaan ihan piakkoin perässä, mutta lippalakkipäinen poika oli luvannut tulla vähän aikaisemmin, sillä hänen oli tarkoitus vielä käydä juttelemassa erään toisella vuosikurssilla olevan koriskerhon jäsenen kanssa - ja koriksesta puhuminen kuului niihin asioihin, joista nuorukainen oikeasti nautti, joten tietenkin hän oli suostunut tähän tapaamiseen.
Poika suuntasi melko vauhdikkaasti askeliaan toiseen kerrokseen vieviin portaisiin ja samalla hän hyräili hiljaa jotain päässään soivaa jumputusta.

Feeldog oli juuri suuntaamassa nopeita askeliaan toisen kerroksen poikien puolen käytävälle, kun hän yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään. Hän näki tutun hahmon seisovan pää hieman painuksissa kauempana käytävällä. Hyosung, joka oli yleensä niin pirteä ja iloinen, mutta näytti nyt kauempaa katsottuna surulliselta ja alakuloiselta.
Feeldogilla meni hetki ymmärtää, että mitä oranssihiuksinen tyttö oikein päivysti siinä käytävällä, mutta pian hän tajusi toisen seisovan juurikin siinä Zicon huoneen kohdalla, korisjoukkueen kapteenin oven takana. Tarkkasilmäinen poika kiinnitti huomionsa Hyosungin käsissä olevaan pieneen, oikein kauniisti paketoituun pakettiin. Hetkinen... Oliko paketissa suklaata? Oliko se tarkoitettu Zicolle? Oliko Hyosung ihastunut Zicoon?
Enempää nuorukainen ei ehtinyt asiaa pohtia, kun hänelle tuli kiire siirtyä pois siitä tieltä, hän ei halunnut näyttää siltä kuin hän olisi vakoillut toista, varsinkin kun Hyosung näytti tulevan aika nopeaan tahtiin pois poikien puolelta.

Feeldog siirtyi yhteisten tilojen puolelle, yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta. Oranssihiuksinen tyttö ei huomannut häntä kiirehtiessään nopeasti yhteisten tilojen läpi tyttöjen puolelle. Rastahiuksinen poika katsoi tytön perään yllättävän vakava ilme kasvoillaan.
Hän oli yhtäkkiä muistanut kaikki ne hetket tältä päivältä, kun he olivat Mikun kanssa keskeyttäneet Hyosungin ja Zicon keskusteluhetket - oliko tyttö yrittänyt kertoa Zicolle tunteistaan?
Feeldog tunsi olonsa hieman alakuloiseksi asian tiimoilta, hän piti Hyosungista kovasti - tyttö oli ihan loistava ystävä, eikä hän olisi halunnut sillä tavalla pahoittaa toisen mieltä. Vaikkeivät he Mikun kanssa olleet mitään tahallaan tehneetkään.

// VALMIIIISSSSSH. <3 //

___________________
ZicoGinaSimsPrinceHirokiEllyYukikoChieriHaineJackson
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 1136
Join date : 05.11.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: It's a valentine's day. [VALMIS]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa