Whatever it is -- I didn't do it! [KUOLLUT]

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Whatever it is -- I didn't do it! [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty To Kesä 28, 2012 5:25 am

//Sienis raahautukoon tänne! :D//

Torstai 28. kesäkuuta 2012

Takamasa Ishihara aka Miyavi

Oppitunti oli juuri loppunut ja hyvin värikkäästi pukeutuneella musiikinopettajalla olisi parin tunnin hypäri nyt. Tämä oli erittäin harvinainen päivä, koska kyseinen opettaja oli pukeutunut asiallisesti.. Ainakin jotenkin. Hänen päällään oli vaaleanpunaiset pillihousut ja saman värinen puvun takki. Takki oli auki, jonka alta paljastui valkoinen toppi, jonka läpi näkyi himmeästi. Rintakehällä koristavat tautoinnit ja kaikki muut upeat tatuoinnit näkyivät himmeästi topin läpi. Sysimustan väriset hiukset olivat sekaisin näköiset ja pitkät niskahiukset ylettyivät alaselkään asti.
Aamulla Miyavi oli herännyt melkein pommiin. Jos ei olisi pudonnut sängystään aamulla, niin olisi erittäin varmasti nukkunut pommiin. Mutta enemmän tai vähemmän onnekseen oli pudonnut ja herännyt kiroten kaiken mahdollisen mikä mieleen silloin tuli. Aikamoinen kuhmu oli päähän syntynyt aamuisen tapaturman takia. Viime yönä oli mennyt liiankin myöhään, kun kyseinen opettaja oli ehtinyt nukkua vaivaiset kolme tuntia. Aamu oli entistä enemmän synkempi, kun nuori opettaja huomasi kahvin loppuneen, joten ei saanut itseään heräämään kunnolla vielä. Kolmen tunnin yöunet ei ollut tarpeeksi miehelle, mutta oli kumminkin raahautunut kouluun puoli kuolleen näköisenä. Aurinkolasit piilottivat väsyneet silmät taakseen ja oli saanut kummaksuvia katseita suuntaansa, kun ulkona oli pilvistä ja äijä kävelee aurinkolasit silmillä! Musiikinopettajaa ei voinut vähempää kiinnostaa, koska oli silloin ollut sellaisessa horroksessa, ettei tajunnut mitä ympärillä tapahtui.
Ei siinä kauaa mennyt, kun mies sai pävänsä ensimmäisen kupillisen kahvia. Sen ansiosta tuo heräsi samantien ja itsekseen naureskeli aamuista kömmähdystä. Voi miehen työtovereita, jotka joutuivat kärsimään Miyavin sekoiluista heti aamusta.

Nyt kumminkin kyseinen opettaja istui luokan edessä tyytyväisesti virnistellen, kun oppilaat marssivat ulos luokasta enemmän tai vähemmän innoissaan. Tummat aurinkolasit lepäsivät opettajanöydällä, kun taas Miyavi itse nousi seisomaan ja asteli rakkaan kitaransa luokse samalla kun avasi ääihuuliaan karjumalla kovana ääneen, jonka jälkeen alkoi soittamaan nopeaan tahtiin. Nopeilla liikkeillä rämpytti akustista kitaraansa kuin viimeistä päivää välillä napsauttaen somiaan tai rummuttaen kitaraansa. Jotkut oppilaat jäivät hetkeksi ihastelemaan miehen soittamista, mutta ei kauaa kestänyt, kun musiikinopettaja jäi yksin sinne luokkaan rämpyttämään kitaraansa.

//Random otsikko, mutta ei haittaa! XD//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Whatever it is -- I didn't do it! [KUOLLUT]

Viesti  sienis lähetetty La Heinä 14, 2012 8:33 am

Ryutaro Arimura

Ryutaro laahusti väsyneenä kaappien suunnalta portaita kohti. Hänellä olisi vartin päästä kuvaamataidon tunti, ja hänen täytyisi kävellä vielä kaksi kerrosta ylöspäin. Poika ei viime yönä ollut saanut nukuttua melkein yhtään, sillä jokin ikävä meteli ulkoa häiritsi häntä. Hänellä oli ollut jo pitkään unensaantivaikeuksia ja oli harkinnut terveydenhoitajalla käyntiäkin sillä tunneilla hän oli aina unen ja valveillaolon rajamailla, mutta päätti odottaa josko ne katoaisivat itsestään. Ne olivat kuitenkin jatkuneet jo useamman viikon, ja Ryutaro alkoi jo olla hiukan epätoivoinen. Ajatuksissaan poika oli törmätä johonkin kolmasluokkalaiseen oppilaaseen portaissa, mutta pysähtyi heti kun tajusi mihin oli kävelemässä. Ryutaro pahoitteli hiljaa kenkiään tuijottaen ja jatkoi matkaa. Tuntui kuin ne portaat eivät koskaan loppuisi.
Vihdoin poika pääsi kolmanteen kerrokseen asti. Hän oli varma että jos jostain nyt ilmaantuisi sänky, hän ei jaksaisi edes ihmetellä vaan lysähtäisi siihen ja (toivon mukaan) nukahtaisi saman tien. Ryutaron harmiksi niin ei käynyt, vaan kerros näytti samalta kuin aina ennenkin. Hän kuljetti katsettaan kerrosta pitkin miettien, kannattaisiko jo mennä luokkaan odottamaan vai ei. Ei hän kuitenkaan vajaata viittätoista minuuttia siellä jaksaisi istuskella joten poika jäi seinään nojailemaan, otti Blueback -nimisen kirjan laukustaan ja jatkoi sen lukemista sen miljoonannen kerran. Kyseinen kirja oli lojunut pojan huoneen lattialla jo vaikka kuinka kauan ja hän oli aloittanut sen lukemisen varmaan kuukausi sitten. Jostain syystä se ei vain koskaan tuntunut loppuvan. Hän epäili että laittoi kirjanmerkin jostain mystisestä syystä aina väärälle sivulle, ja sen vuoksi se tuntui loputtomalta. Tai ehkä hän vain luki aina lauseen kerrallaan, koska väsymys otti melkein aina vallan kun hän kirjan avasi. Poika huokaisi ja käänsi sivua.

Hetken kuluttua hän huomasi että musiikkiluokan ovi aukesi ja sieltä alkoi virrata oppilaita. Olisi hän itsekin voinut ottaa musiikin valinnaiseksi, mutta ei halunnut että hänellä olisi liikaa valinnaisia, Ryutarolla kun oli vaikeuksia hoitaa kaikki perusaineetkin. Kirottu saamattomuus. Osasihan Ryutaro itsekin soittaa kitaraa ja laulaa jotenkuten ja välillä hän jopa innostui sanoittamaan olemattomia kappaleita. Ei hänestä kuitenkaan tulisi mitään tulevaisuudessakaan, joten miksi vaivautua. Samassa pojan ajatukset keskeytti akustinen kitara jota selvästi soitti henkilö joka oli koskenut kitaraan useammankin kerran. Ryutaron teki mieli mennä kurkistamaan musiikkiluokkaan, mutta yritti silti pitää huomionsa kirjassa. Ehkä hän joskus saisi sen luettua.
Lopulta uteliaisuus vei voiton (eli poika ei millään pystynyt enää keskittymään kirjaansa vaikka kovasti olisi halunnut) ja hän tunki kirjan takaisin laukkuunsa. Ryutaro asteli musiikkiluokan oven viereen ja kurkisti varovasti sisään. Musiikinopettaja, Miyavi-samahan siellä soitteli melko huomiota herättävässä vaatetuksessa - kuten aina. Poika oli kuullut tämän soittoa muutaman kerran ja aina se sai hänet hämmästymään. Mies oli äärettömän taitava. Seuraavaksi Ryutaron huomio kiinnittyi tämän paidan läpi himmeästi näkyviin tatuointeihin. Jostain syystä tatuoinnit olivat aina kiehtoneet häntä. Poika ei itse kuitenkaan koskaan uskaltaisi hakata ihoonsa mitään niin pysyvää. Sitä paitsi hän kärsi melko ikävästä neulafobiasta, jopa omien korvien lävistäminen oli saanut hänet melkein pyörtymään... Ryutaro huokaisi itsekseen.
Hän mietti olisiko järkevämpää mennä luokkaan kokonaan sisään vai jäädä epäilyttävästi kurkistelemaan oviaukosta. Hän varmaankin näytti siltä kuin yrittäisi vahdata huomattavan hyvännäköistä musiikinopettajaa. Ajatus sai pojan syystäkin punastumaan joten hän vetäytyi takaisin näkymättömiin oven viereen. Ehkä olisi parempi kuunnella etäältä.
avatar
sienis

Viestien lukumäärä : 156
Join date : 11.11.2011
Ikä : 18
Paikkakunta : Lapinjärvi

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Whatever it is -- I didn't do it! [KUOLLUT]

Viesti  Samirix lähetetty Su Heinä 22, 2012 4:04 pm

Takamasa Ishihara aka Miyavi

Viimeiset soinnut kaikuivat luokassa, joka ei ollutkaan niin tyhjä kuin mies oli ajatellut. Tai no se toinen henkilö ei ollut aivan siellä luokassa, mutta oven suussa stalkkaili tuota. Joten Miyavi ei ollut yksin siellä.
Tuo nosti katseensa huomaten pienen vilauksen tummahiuksisesta oppilaasta, joka näytti piiloutuvan luokan ulkopuolelle. Musiikinopettaja virnistäen pienesti ilkikurisesti asteli oven luokse kurkistaen kuka oli juuri stalkkaillut häntä. Huomasi pojan seisovan siinä. Hän ei ole koskaan opettanut tuota, joten ei oikein tuntenut tuota.
"Mitäs sinä täällä stalkkailet? Tule vaan luokkaan, jos haluat Miyavi-saman soittoa katsella ja kuunnella", mies sanoi hilpeästi samalla kun kädellään viittoi toista tulemaan luokkaan. Ei sitä ole kivaa siellä käytävällä seistä möllöttää.
"Täällä on tuoleja, joille istua ja jos haluat niin voit jopa soittaa jotain", selitti ylipirteästi samalla kun asteli takaisin luokkaan olettaen toisen tulevan. Olihan hän kauniisti pyytänyt toisen tulemaan luokkaan, niin miksi toinen kieltäytyisi? Omahyväisesti hymyillen teki upean käännähdyksen ympäri soitti pari sointua virnistäen ilkikurisesti. Kyllä hän uskaltaisi esiintyä, joten hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, jos toinen olisi kuuntelemassa. Ehei, Miyavi oli sen verran itsevarma mies, ettei koskaan pelkäisi esiintymistä. Miksi hänen pitäisi? Hän oli mahtava! Siis kukaan ei voisi kieltää sitä etteikö hän olisi hyvä. Tuo kyllä osasi käydä muiden hermoon yllättävän helposti, kun sille päälle sattui. Joskus hän jopa aivan tahallaan ärsytti muita työntekijöitä. Ihan vain huvikseen.. Hänen oli pakko viihdyttää itseään, kun oli tylsää. Tylsyyteen oli mahdollista kuolla ja miten maailma pärjäisi Miyavi-samaa!?
”Nimikirjoituksia en kumminkaan jaa, sorry boy”, ilmoitti samalla kun otti pöydältä aurinkolasit, jotka laittoi silmilleen ja nosti päätään ylös. Kyllä, tämän miehen itsevarmuudella ei ollut rajoja. Edes taivas ei ollut rajana tuolle, ehei.

//Lyhyt, sorry n.n//
avatar
Samirix

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 19.12.2011
Ikä : 25
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Whatever it is -- I didn't do it! [KUOLLUT]

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa